Trump kostaa minkä kerkii

Kiinalaisia teknologiajättejä pistetään vielä viime metreillä mustalle listalle, tästä tulee kärsimään nyt myös Yhdysvaltalaiset  mm puolijohdejätti Qualcomm….

Edelleen moni firma on sidoksissa Kiinaan, se on ihan lännen itsensä valitsema tie, ei kenenkään ole pakko ollut mennä sinne.

Trumpin hallinnon yllättävä isku: Teknologiajätti Xiaomi USA:n mustalle listalle https://www.is.fi/digitoday/mobiili/art-2000007741119.html

Politiikkaa

Politiikka ei taida näillä palstoilla herätellä paitsi erään osalta.
Nyt on kuitenkin hesan pormestarivalita valintakauhassa ja sekin
jakaa kokoomusta jo valintatilanteessa
saas nähdä osuuko valita pihalle…

Helsingin blinibuumi/venäläinen blini.

Helsingissä on talven myötä tullut näköjään oikea blinibuumi.

Uutisoinnissa katselin, millaisia blinejä nämä trendikokit oikein taikovat. Amerikkalainen panncake, sanoisin.

Jopa Ville Haapasalon hatsapurit, georgialaiset täytetyt, uunissa paistetut, juustotäytteiset piiraat mainittiin blineinä.

Kyllä meillä blinejä on aina syöty ja Eestin reissuillani niitä useinkin syönyt.

Blinitaikinan raaka-aineet;

Vehnäjauhoja + tattarijauhoa
Maitoa
Kananmuna
Sokeria
Suolaa
Ruokasoodaa
Ruokaöljyä
Voita

Ainesosien määrät riippuvat taikinan määrästä. Paistetaan oikein kuumalla pannulla ja hyvin ohuiksi, paiston jälkeen kukin blini voidellaan voilla.

Syödään esimerkiksi smetanan, rahkan, hillon tai hunajan kera. Blinit ilman sokeria syödään kalan, mädin, juuston tai   valkosipulisen jauhelihan kera

Hakusanalla venäläinen blini, löytyy tietoa.

Vanha laite uutta parempi

Kiinalainen työkalu on päivän tuote, toisinaan kahden, joskus puhutaan minuuteista.

Aika hieno keksintö on mahdollisesti Gilletten kehittämä partahöylä. Sillä voi ajaa lyhyet ja pitkänkin puoleiset partakarvat ja sillä voi leidikin sipaista pintaansa, ilman että laite menisi tukkoon.

Kone ja irroitettava levymäinen terä on helppo pitää puhtaana, eikä laitetta tarvitse kolistella vessakalusteisiin.

Parranajoon tuo arvatenkin yli satavuotias keksintö on ekologisin vaihtoehto.
Laite kestänee satakin vuotta ja teräpakkauksista kertyy vähemmän pakkausjätettä kuin uudemmista keksinnöista. Ja lämmintä vettäkin säästyy hiukan.

Ensimmäinen koneeni saattoi olla viime vuosisadan alkupuolelta. Se oli messinkiä. Siinä tosin varren kierre löystyi niin, että vaihdoin muovivempeleisiin, joihin en siis ollut tyytyväinen.

Nykyinen koneeni on perintökalu neljän vuosikymmenen takaa ja luullakseni paljon vanhempi.

Jos joku vihreä pyrkii vähentämään muoviroskaa, niin vanha partahöylä on ihan hyvä ostos, jos niitä vielä jostakin saa.

Kestävyys, monipuolisuus, helppous, energian säästö, roskaamisen vähennys

No niinhän se talvi saapui

Minulla on mittarissa nyt 21.2 astetta miinuksella tuntuu ihan oikealta talvelta vaikka en siitä kyllä pidä kun nyt on pakkasen aika

Nin siitäkin  voi nauttia nyt vaan pitää pukea lämpöisemmin kun ulos menee jopa roska pussin vieminen voi toisilla kuten myös itsellä vaatteet vaihtoon

On sen verran pitkä matka roska molokille no näin nopeasti ilman ala voi muuttua silloin kun se sitä aikoo tehdä

Kävin autolla ja laitoin käymään ei ollut lainkaan epä  selvää lähtikö no lähti ei edes nikotellut ja lohko lämmitin on aamusella päällä

Elikkä kylmä käynnstys se oli no kun virtapuoli on kunnossa autohan  käynnstyy aika helppolla

Mulla on lohko ja sisäilman lämmitin päällä n 2100 w puhaltaa sisään lämmintä klo 05:45-07:45 kun usein jossa lähdenkin sillä liikkeelle aamusella

On muuten kiva lähteä lämpöisellä autolla jossa sisällä onkin n 20 astetta plussalla

Ei ole rattikaan kylmä voi ohjastaa ilman kintaita seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Hallitus tekee reippaasti päätöksiä – viikon päästä

https://www.aamulehti.fi/koronavirus/art-2000007738749.html

”Uusista kiristyksistä päätöksiä luvassa ensi viikon perjantaina – tulossa tiukennuksia rajaliikenteeseen ja matkustussuosituksiin”

Tilanteen kehittyminen on nähty jo aikaa sitten, mutta nyt vasta hallitus valmistautuu tekemän päätöksiä – viikon päästä.

Aikaa valmistautumiselle olisi ollut jo siitä lähtien, kun pandemia alkoi kiihtyä laajalti.

Reipas jahkailu näkyy olevan hallituksen pysyvä tavaramerkki.

Jotenkin ristiriitainen oli tuo Marinin kommentti pari päivää sitten, kun sanoi siihen suuntaan, että nyt pitää toimia etupainotteisesti.

Ilmeisesti ”etupainotteinen” tarkoittaa päätösten lykkäämistä ja valmistelujen aloittamista vasta sitten, kun tilanne on päällä.

Korona on vielä pientä nettihelvetin rinnalla mihin vanhus pakotetaan.

Kun nyt suomessa hallitus suojee vanhuusväestö koronalta, niin eipä päättäjä suojelleet 70 + vuotiaita joutumasta nettien julmaan kitaan.

Olisi 1950 ja sitä aikaisemmin syntyneille pitänyt asettaa heidän tarvitsemilleen eri palvelumuodoille mahdollisuus saada tarvitsemansa eri palvelut ilman joutumista robotti,-ja nettimaailman kylmään todellisuuteen.

Ja kun yli 70 vuotiaissa on tietenkin myös tekniikan hallitsemia, jotka ovat sinut helvetinkoneidensa kanssa, niin nämä pärjäävät kyllä nettien ja koneiden ihmeellisessä maailmassa, mutta kun on sadoin tuhansin niitä, jotka ikäänkuin hylätään yhteiskunnan ulkopuolelle, kun eivät ole syystä tai toisesta näihin nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin sopeutuneet, kyenneet, pystyneet.

Joillakin on lapset ja lapsenlapset auttamassa asioiden hoidossa, mutta onhan se itsenäiseen eloon ja oloon tottuneille ihmisille alentavaa, ”kerjätä” päivittäisiin toimiinsa ulkopuolisten apua, kun nettihelvetti heidät siihen pakottaa.

Fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan useat yli seitsemänkymppiset kyllä pystyvät liikkumaan ja menemään palvelunsa hakemaan henkilökohtaisesti ja siinähän sitä liikuntaa ja ihmiskontakteja tulisi kuin kaupanpäällisinä, mutta nämä puuttuvat nyt, kun masiinat pakottavat pysymään kotona.

Tämä on suuri vääryys ja yhden väestönosan heitteille jättämistä ja jos joku sanoo, että kyllä sitä neuvontaa ja opastusta annetaan, mutta vaikeata on vanhuksen muutaman opetuskerran jälkeen sopeutua sellaiseen muutokseen, josta ovat koko ikänsä olleet ulkona ja jossa nuoremmillakin ovat vaikeuksia pysyä ajan hermolla.

Kyllä meistä suuremmista ikäryhmistä pian eroon jo pääsette, sitten saatte robottienne kansaa leikkiä ”jumalaa”,  paljoa emme pyytäneet, vain pientä siirtymäaikaa ja meidän loppuelämällemme hivenen turvaa tuomaan, mutta tyhjää saimme.

 

 

Tämmöistä syötiin tänään.

Otin pakkasesta viimesyksyisiä muikkuja, latelin ne tillin ja suolan kera vuokaan ja vuoka yön yli jääkaappiin.

Aamupäivällä sitten paistelin niitä vähän uudella moodilla.

Öljy kuumaksi, ruisjauhoissa pyörittelin, kuumalle pannulle ja hellalle.

Kun kalat alkoivat ruskistua, kaadoin voisulaa kalojen päälle. Kääntelin kalat ja sitten tulenkestävään vuokaan hellalle. Tillisilppua päälle ja uusi pannullinen tulemaan.

Sitten laitoin lämpiämään juuresmuhennosta ja sekaan valkohomejuustoa.

Kutsuin vaimon syömään ja kertoili tekoseni syötävää olevan. Valkosipuliaiolin kanssa söimme.

Tuosta tuoretillistä; sitä ei talvipakkasilla kannata tuoda sisälle vaan antaa jäätyä. Ei pilaannu mutta sisällä helposti kuivuu.

Yksinkertainen ruoka mutta ah niin maukas.

Kaloja paistaessa moni kehaisee; voissa paistoin. Ei tule hyvää. Palaa helposti, rapeaa et saa.

Mutta kun kuumentaa öljyn ja sitten lisää voita; hyvä tulee tai jos tekee kuten kerroin rapeita muikuista tulee.

Puukko ja jakkarat, ajankuluksi

Puukon terän ostin toistakymmentävuotta sitten Seinäjoen käsityömessuilta. Siellä oli seppä jolla ei ollut muuta myynnissä kuin parikymmentä kuvan mukaista puukonterää. Mies jonka nimeä en muista sanoi olevansa monia palkintoja puukontaonnasta saavuttanut. Kun sanoin että ostan yhden (vaikka pirun kalliita olivat) hän kysyi että mitäpä meinaat sitten puukolla tehdä.
Sanoin vuolevani pallin jalkoja puun oksista sopiviksi noin tuuman kokoisiin reikiin. Seppä katsoi minua pitkään, tarkasteli sitten usempaakin teräänsä, käänteli niitä eri asentoihin, koetteli sormellaan ja lopulta valitsi yhden ja sanoi että tämä on paras, tästä tulee oivallinen puukko juuri sinun tarpeisiisi.
Itse vuoleskelin vahalla 60-luvulta peräytyvällä Marttiini puukollani kahvan terään koivupuusta, häävin näköinen se ei ole mutta hyvin on palvellut. Puukko on osoittautunut aivan mainioksi, puree kuivaamiini koivuisiin pallinjalka-aihioihin aivan ihanteellisella intensiteetillä ja pysyy ihmeellisen kauan terävänä.
Laitan tähän kuvan yhdestä jakkarasta, varmaan toistasataa erilaista olen valmistanut. Tämä palliaskare on minulla vähän kuin  Vaahteramäen Eemelillä puu-ukkojen veistäminen. Aina jos parisuhteessa armaan kumppanini kanssa on syheröisempi kohta astelen autotalliin pallintekoon.

Kuntavaalien avaus

 

Kovin nihkeästi tuntuu alueemme kuntavaalit käynnistyvän, vaikka Ylä-Satakunta on herätellyt monin eri jutuin kiinnostumaan kevään vaaleista. Hiljaista on myös oman ryhmäni kokoaminen. Kaikki ovat kuin odottavalla kannalla, miten korona vaikuttaa vaalityöhön. Kovasti on myös empimisiä listoille lähtemisissä.

 

Perussuomalaiset ja Keskusta ovat hakeneet ehdokkaita lehdessä, niin netti kuin paperiversiossa. Heillä myös taitaa olla jo eniten ehdokkaita. Demokratian kannalta olisi tärkeää saada meillä Kihniössä muillakin ryhmillä kattavat ehdokkaat, jotta saataisiin vaihtuvuutta ja erilaisia näkökulmia edessä oleviin haasteisiin sekä monipuolista ajattelua päätöksientekojen pohjiksi.

 

Miksi sitten ehdokkaiksi/päättäjiksi ei haluta? Koetaanko esim. kihniöläisten keskuudessa, että käymme kuntana toivotonta eloonjäämistaistelua ja siksi on sama kuka sammuttaa valot? Vai koetaanko Perussuomalaiset ja Keskusta niin vahvoiksi tekijöiksi, joten turha on lähteä muihin ryhmiin ehdokkaiksi? Onko ehkä oman ryhmäni osalta syynä vasemmistolainen arvomaailma, vaikka olemme puolueisiin sitoutumaton ryhmä?

 

No, olenko voinut vaikuttaa oman ryhmäni ainoana valtuutettuna? Väitän vaikuttaneeni paljonkin. Avoimuus on lisääntynyt, kuntalaisia olemme pitäneet ajan tasalla ja yhdessä heidän kanssaan pohdittu keinoja muun muassa sairaalan käytölle ym. Myös yhteistyö muiden ryhmien kanssa on toiminut, tullut kuulluksi ja toivottavasti ovat ottaneet mukaan ajatuksiani päätöksentekoihin.

 

Aika noviisina tulin kunnallispolitiikan ytimeen, mutta muiden valtuustotovereiden myötävaikutuksella olen päässyt sisään päätöksenteon moniin eri kiemuroihin. Kaksi vuotta teknisen lautakunnan jäsenenä sekä Elinvoimatoimikunnassa ovat olleet opettavaisia. Se ei tarkoita, että olisin ollut hiljaa kuunteluoppilaana, ei, olen tuonut omia esityksiäni ja pohdintoja keskusteluihin mukaan.

 

Siksi sanonkin teille jotka empivät tai ajattelevat, ettei siellä osaa eikä tiedä asioita, ja siksi ei haluta lähteä mukaan. Työ tekijäänsä opettaa, ruukataan sanoa, ja se myös pitää paikkaansa. Ja kyllä sitä vapaa-aikaakin jää, kun kuitenkin ryhmänä asioita käydään läpi ja toinen toistamme autetaan.

 

Kuntapolitiikka on oma mielenkiintoinen maailmansa. Ja uskokaa pois, asiat siellä riitelevät, eivät päättäjät keskenään. Ryhmillä on tietenkin eri näkemyksiä asioiden hoidoista ja niin pitääkin olla. Välillä otetaan yhteen kovastikin, aina kunnanjohtajaa myöten, mutta kokousten jälkeen juodaan kahvia ja heitellään ”läppää”. Eikä se tarkoita, että siellä ne vaan keskenään suhmuroi ja kunnassa menee kaikki sinne minne ei aurinko paista, vähät välittäen siitä.

 

Tämä oli yleinen puheenvuoroni, jotta kuntapolitiikka koettaisiin tärkeäksi. Pääasia, että osallistutte ehdokkaina tai ainakin äänestätte. Pidetään edelleen yhteyttä ja jutellaan kun kohdille satutaan.

 

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislista