Tässä on lyhyt tarina menestyneestä ”jalat maassa” olevasta yrittäjästä, jonka ideat rajautuivat vain taivaanrantaan.
Hän oli ihan normaalin oppikoulun ja kaupallisen perustukinnon suorittanut Hesalaisnuori syntyjään 40-luvulla. Aloitti talonmiehenä lapioiden koksia kerrostalon lämmityskattilaan, josta historiasta kertoo hänen iso ”lapansa” ja prässin voimakas kädenpuristus.
Hän kehitti ensimmäisen suomalaisen kumiveneen ja ”jigin” ( työkalun) , myi sen eteenpäin tuotantoon, jonka pohjalta sittemmin jopa puolustuslaitoksen kumiveneitä rakennettiin.
Sitten kalamiehenä kehitti uistinmallin ”jigin”, joka oli todella kalaisa ja myi sen Rapalalle.
Kalamiehenä jatkoi kirjolohialtaiden perustamista pitkin Suomea ja roudasi niihin säiliöautoilla kirjolohen poikasia Pohjois-Norjasta.
Kävi välillä panemassa Fazerin erään ketjun osan taloudellisesti tuottavaksi.
Perusti 80-luvun alussa Snacky- hampurilaisketjun Helsinkiin ja työllisti noin 700 henkeä. Myi sen pois hyvällä hinnalla, jonka jatkaja sitten osasi ajaa alas.
Kyllä se työ ja keksiminen tuottikin, jota omaisuutta sitten pitkin maailmaa hallinnoi juristit. Mutta itse keksijä oli aina tarkasti selvillä, missä mennään ja johti taloudenhallintaa tiedoin, taidoin ja vaistoin.
Mutta kertoo myös siitä, ettei vaurautta synnyttänyt yrittäminen ole vain nettinäppäimien pyöritystä ja virtuaalikoodaamista, vaan ihan oikeaa käsi- ja poikkeavaa aivotyötä. Voimiakin jatkuva vaativa konkreettinen yrittäminen vie ja nekin alkavat hiipua kaikkensa antaneensa yritysmaailmaan omankin terveytensäkin kustannuksella.
Oli innokas puutarhuri ja merimies, jota kävin sittemmin auttamassa useat vuodet Porvoon aikoihin. Kävimme pari vuotta sitten vielä pitkiä puheluta ja juttelimme kalareissuista, jossa olimme toisistamme tietämättä narraamassa sinimarliineja Tyynellä valtamerellä 80-luvun lopussa. Hän onnistui vetämään ylös suuremman, lähes 100 kg. Toivon hänelle vielä hyvää kalaonnea ainakin mielikuvissa.
