Muutamalla blogistilla on tarve poistaa omaa kantaansa kritisoivat kommentit.
Tietysti se on avaajan selkeä oikeus, toisaalta tuommoinen toiminta osoittaa avaajan vajaata kykyä kestää muunlaisia mielipiteitä.
Tälläkin sivustolla on muutama blogisti, jotka eivät kritiikkiä kohdatessaan kykene vastaamaan kritiikkiin. Se latistaa kieltämättä keskustelun tasoa; ole kanssani samaa mieltä tai poistan kommenttisi. Ensisijaisesti nämä ovat näitä sotaintoilijoita.
En ole koskaan poistanut kenenkään kommenttia; joskus syytäkin olisi ollut mutta kuitenkin, mieluummin vastaan kommenttiin kuin poistan sen, se kun mielestäni on fiksumpaa.
Nyt, kun olen kirjaa hyvän matkaa lukenut, niin täytyy sanoa, että se on ennakkokäsitystäni parempi. Suomen Kuvalehden mainitsema Aron itsekorostus on kyllä vahvasti läsnä, mutta sehän tuttua myös Soinin ja Väyrysen kirjoissa.
Julkaistuaan YLE:llä reportaasin Pietarin trollitehtaasta, Jessikka Aro joutui vakavan trollauksen ja vainoamisen kohteeksi. Odotin, että kirja on 450 sivua itsesääliä. Mutta kyllä Aro on pätevästi kirjoittanut myös muista journalisteista maailmalla, jotka ovat kokeneet saman kohtalon idästä päin kuin hänkin.
Alkup. artikkeli, julkaistu 18.10.2019
Kovasti on kohkattu viime vuosina uudenlaisesta sodankäynnin muodosta, hybridisodankäynnistä. Teknologian kehitys sallii mm. verkon kautta tapahtuvat vihollisuudet.
Tähän on myös liitetty ns. trollaus. Onhan propagandaa aina ollut, mutta tietenkin sen laajuus ja muodot ovat lisääntyneet uuden teknologian myötä.
Jessikka Aro paljastaa Kremlin painostusoperaatioita ja suurentelee rooliaan.
Yhdyn täysin SK:n näkemykseen. Aro teki yhden tv-jutun YLE:lle ns. Pietarin trollitehtaasta. Jutussa ei itse asiassa ollut mitään sellaista, jota muualla ei ollut julkaistu aikaisemmin. Tästä nousi Suomen putinistien parissa ns. sontataifuuni, josta J. Aro taitavasti uhriutui, aina oikeusastetta myöten. Sittemmin hän on taitavasti markkinoinut itseään ulkomaita myöten Putinin trollien uhrina.
Lisää Suomen Kuvalehti:
Kirjaa leimaa tarpeeton itsekorostus ja oman roolin suurentelu. Palkinnoillaan, konferenssiesiintymisillään ja haastatteluillaan kehuskeleva Aro puhuu toistuvasti ”tutkimuksistaan”, vaikka kyse on normaalista journalistisesta työstä.
Työmarkkinaosapuolet olivat kykenemättömiä.
– Hallitushan senkin joutui tekemään!
– Nyt sitten työnantajan edustaja kitisee omaa saamattomuuttaan.?
Putken taitto ei toki lisää työpaikkoja,
mutta lisäännee tarjontaa?
Toisin sanoen oletetaan että työnantaja saa paremmin ns halpatyövoimaa,
joka sitten lisää sosiaalisia menoja asuntotukineen ym.
vai miten aiotaan kompensoida ylikalliit vuokrat sijoittajien kukkaroon.?
– Varmaa on ainakin se että nyt joukolla haetaan varhaiseläkkeelle kun se vielä on mahdollista!
Minä nyt kun en juurikaan noista sotajutuista ja sodanihannoinnista perusta mutta meille kun tulee tuommoinen julkaisu kuin Kenttäpostia, uusinta numeroa kun katselin, siellä oli kuva Kollaanjoelta; kenttähartaus ja pappina sukulaiseni Antti Rantamaa, takanaan kuuluisa A Juutilainen, Marokon kauhu. Antti Rantamaa kun on sukulaisiani ja tuon kuvan olen pikkupojasta lähtien tunnistanut.
Nyt se oli lehden tavanomaisen kuvantunnistuskilpailun vaikeimpia rasteja. Totta kait sen tunnistin, muut sitten olivat ”niin ja näin”.
Muuten kun lehteä selailin , en voinut olla tuntematta; aika alkaa menemään lehden sanoman ohi.
Veteraanit ovat kuolleet ja ns ”sotaveteraaneja”, siis jälkeen -26 syntyneitä kun en veteraaneiksi osaa laskea, alkaa aika ohittaa lehden kohderyhmät.
Nykypäivin kun edes isän/äidin kautta kosketuspintaa sotatapahtumiin ei juurikaan ole kuin sotaromaanien välittämänä.
Sota on aina tuomittavaa ja kansakunnan suuri onnettomuus; sankareita siellä ei ole, vain häviäjiä.
Puheet torjuntavoitoista, lienevät synonyymeja hävitylle sodalle, kuten Suomen jatkosotaseikkailut osittavat.
Kaikki kunnia todellisille sotaveteraaneille, sen he ansaitsevat.
Tästä aika hyvin tehty video sekä historiallista faktaa Pelkosenniemen taistelusta. Brittilehdistö kirjoitti suuresta voitosta Neuvostoliittoa vastaan.
Taistelusta ei hirmu paljon ole puhuttu, ehkä Raatteentie taisteluineen oli se mikä jäi mieleen ja josta aina puhutaan mutta olkaapa hyvä, tuo video on tehty selkeästi ja siitä saa hyvin kuvan millainen ylivoima oli vastustajalla ja kuinka rohkealla koukkauksella se tuhottiin:
Talvisodan unohdettu voitto: Katso videolta, miten ”resupekkarykmentti” löi puna-armeijan eliittiyksikön Pelkosenniemellä https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007689507.html
Hesarin 17.12. ”torstai”- osioissa on järkyttävää tutkivaa journalismia myytävästä kalasta. Suuri osa ei täytä mitään laatuvaatimuksia. Eli tiskiltä voi saada mitä vaan. Jos marketista ostaa, pitää valita ensinnäkin sellainen market, jossa tavarankierto on nopeaa. Alkuviikosta myytävä kala on pyydetty 5-6- päivää aikaisemmin. Torstaina saa kohtuullisen tuoretta.
Kalatiskin yleisin toteamus on, jos kysyy kalan tuoreudesta, ”se tuli meille tänä aamuna”- siis tuli ! On siis jopa lähes viikon vanhaa parhaimmillaan.
Itse ostan lähes kaikki Kauppahallin Nygreniltä, jolta saan tuoreustakuun. Silti ostan harvoin tuoretta, mutta myös valmiit ostan Nygreniltä tai Tammelantorin kalastajalta suoraan, joka ei ole valitettavasti marraskuun jälkeen paikalla.
Pitää tietää, että kaikki tuoreet kalat pitää olla heti verestettyjä erityisesti kuha. Kuha on parhaimmillaan n. 2-3 pv pyynnin jälkeen.
Monet tuhannet eläkeläiset ovat saaneet tammikuun kansaneläkkeen jo nyt tileillensä. Yksi ystäväni soitti minulle ja ihmetteli miksi hän on saanut jo nyt eläkkeen tilillensä, kun sen normaalisti pitäisi tulla hänelle vasta 3.1, 2021. Neuvoin ystävääni että ei kannata alkaa tuhlailemaan, sillä muuten on tammikuussa tyhjänpäällä ja nälässä.
Tänä jouluna aion lukea sen, ennen pakettienjakoa. Veljeni tulee aatoksi ja joulupäiväksi minun luokse viettämään joulua. Veljeni on hartaasti uskossa, vaikka en itsekään ole ateisti, mutta oma uskoni ei ole vahva, kun olen epäilevä Tuomas, jos johonkin itseäni vertaan.