Pieni huumoripläys, nauroin äsken maha kippurassa. Kuva on huumorikuvista :
Korpisoturin päivitys
Voiko koirulin elämä olla mukavampaa.
Hyvää lauantaita kaikille täältä korvesta!
Somettamisen säännöt?
Aika-ajoin asia tulee mieleen vasta kun on painanut entteriä?
– Pitäiskö näillä palstoilla aina olla varoitus ja opastus
sekä kielletyt sanat punaisella etten ylitä rajoja?
– Valko-Venäjällä kymmeniä kiinni somekommenttien takia
kirjoittaa AL tänään sivu A29.
– Virkamiehiä ei saa solvata eikä vihaa saa lietsoa.
– Onneksi Suomessa polisikaan ei syyllisty voiman käyttöön
vaan kantavat niskoittelijat hellävaraisesti pois Mannerheimintieltä
sillä ajotiellä istuminen saattaa olla vaarallista?
– Meillä on hyvä hallitus ja hyvät virkamiehet en moiti heitä.
Ajatuksia Elokapinan tiimoilta
Suomalaiset ovat urputtajakansaa. Kuljetaan nyrkit taskussa ja hoetaan; ”kyllä kirveellä olisi töitä”, ”pitäis lähteä eduskuntaan ja näyttää herroille”, ”muualla maailmassa pysäytetään joukkoliikenne, kerran muu ei auta” ja ”otettas vaikka Ranskan keltaliiveistä mallia”.
Eli suomalaiset ovat sisäänlämpiäviä murisijoita, kun muualla tartutaan toimeen, onko näin? Vai onko niin, että protestin ja mielenosoituksen kohde on väärä tai liian kaukainen omasta elämästä tässä ja nyt?
Elokapina, jolla halutaan hallituksen julistavan ilmastohätätilan, luulisi olevan ”mannaa” eduskunnan oppositiolle. Oppositio kun on yrittänyt kaataa hallituksen päälle kaiken mahdollisen maan ja taivaan välillä. Eikö siis kansanedustaja Sebastian Tynkkysen ja muiden puoluetovereiden olettaisi riemusta kiljuen olevan mukana istumassa Mannerheimin tiellä!!
Käsittääkseni Sebastian oli peukuttamassa kyseisen tien tukkimista turverekkamiekkarin ja autoilijoiden protestissa, miksi, jos kerran liikenteen pysäyttäminen noin kovin riepoo Elokapinan osalta? Eräs syy on aiheen ”käsinkosketeltavuus”. Ihmisten on vaikeaa hahmottaa asioita kauas tulevaisuuteen. Toinen syy on poliitikkojen ”irtopisteiden” kalastelu ja tämän tietää aivan hyvin myös Tynkkynen aatetovereineen.
On helpompaa vastustaa valtion velan kasvua, kuin suurta tuntematonta, josta ei edes olla yksimielisiä ja olemme jo maan povessa kun ja jos ilmastonmuutos toteutuu. Politiikka on vaikea laji. Tehdä poliittisia ratkaisuja päivänpolttaviin ongelmiin, niiden ratkomisiin oikeudenmukaisesti. Toisaalta taas hahmottaa tulevaisuutta kauas huomisesta.
Mikä on luonnon kantokyky? Entä jos/kun maapallo ei kestä nykyistä kulutusta? Alueet kuihtuvat ja kansainvaellukset alkavat kohti pohjolaa elinkelpoisuuden toivossa? Kykeneekö kapitalismi enää uusiutumaan niin, että se löytää keinot kääntää kelkkaa kestävävään kehitykseen? Ei kykene, väitän.
Ei politiikan kauaskantoisuuteen näkeminen ja toimiminen tarkoita, etteikö pidä olla ajan hermolla ihmisten ongelmissa, heidän taloudellisissa tuskissa ja monissa yhteiskunnan byrokraattisten vaikeuksien ratkomisissa.
Palatakseni vielä Elokapinaan. Me vanhat jäärät syytämme ja arvostelemme passiivisia nuoria, jotka on pilattu tietotekniikalla, eikä liikkuminen saati yhteiskunnalliset asiat heitä kiinnosta. Eikö me tätä ole kaivattu, että nyt kiinnostaa ja ovat ryhtyneen tuumasta toimeen!
PS:
Olen koko aikuisikäni ollut mielenosoituksissa tukkimassa Mannerheimin tietä, milloin mistäkin syystä. Ei yhteiskunta tai Helsinki ole niihin kaatuneet. Olen onnellinen, että olen mielenosoituksienkin kautta voinut vaikuttaa hyvinvointivaltion kehittämisessä. Ja kuulkaa, olin viime valtuustokaudella taustalla ja myös mukana mielenosoituksessa oman sairaalamme puolesta. Kaduttaa vain, ettemme hoksanneet pysäyttää liikennettä istumalla Kihniön raitilla – olisimme ainakin yhden tai kahden autoilijan mielen pahoittaneet. Mutta näkyvyyttä totta tosiaan olisimme saaneet ja sehän asian viemiselle eteenpäin on se tärkein kohde.
.
Käyn Ahon laitaa minä ….Venäjän maksamana…
”Suomessa vieraileva tunnettu Venäjä-journalisti Catherine Belton on kirjoittanut kriitikoiden ylistämän teoksen ”Putinin sisäpiirissä”, jossa hän avaa Venäjän presidentin vallankäyttöä kulissien takana. Belton varoittaa nyt Venäjän voimakkaista poliittisista ja taloudellisista vaikutusyrityksistä lännessä – myös Suomessa. Belton esittää haastattelussamme myös suorasanaista kritiikkiä entiselle pääministerille Esko Aholle tämän läheisistä Venäjä-suhteista. ” (MTV)
LM: Esko Aho tavoittelee jatkokautta pakotelistalla olevassa venäläispankissa
”Sberbank on ollut Yhdysvaltojen ja EU:n pakotelistalla vuodesta 2014 lähtien.” ( IL)
Esko Aho vetämään Suomen oligarkki-toimistoa – Kokkila: Suurenmoinen mies
”Elinkeinoelämä niputti torstaina kaiken Venäjän-edunvalvontansa yhteen. Entinen pääministeri Esko Aho pestattiin pomoksi.” (Talouselämä 2013)
Käy mielessä jotta onko Venäjä vaikuttamassa Suomen tuleviin presidentinvaaleihin masinoimalla tätä hyvin uskollista Venäjä ystävää ehdokkaaksi. En yhtään ihmettele jos näin on. Aholla on enemmän intressejä elää Venäjän syleilyssä kuin muilla mahdollisilla ehdokkailla ja tämä olisi hyvä myyrä Venäjälle EU:n sisällä. Pakotteita Aho Venäjää vastaan ei juuri halua vaan päinvastoin ajaa heille mahdollisimman väljää poliittista tilaa länteen sekä on mahdollisesti useamman oligarkin vaikutuksen alainen.
Katsokaa vaan niin ehdokkaana tämä on ja vaaleihin tulee vaikuttamaan voimakkaasti Venäjä….nykyajan Otto-Wille Kuusinen.
Perjantain kevennys
Hyvää perjantaita!
(Kuva: Twitter, julkinen)
Hätätilasta hässäkkään
Terveydentilan vähän helpottaessa kolumnit jatkuvat ja aiheena tämänkin viikon kuuma peruna, eli elokapina. Tuttuun tapaan sama sisältö kuunneltavissa ja luettavissa, oman maun mukaan. Videolla käytettävä stock-materiaali joko liittyy aiheeseen tai ei…
Ilmastoliike Elokapina vaatii maatamme julistamaan ilmastohätätilan. Ilmasto on kieltämättä iso haaste, jonka puolesta sopii meteliä pitääkin. Hätätilan julistamisesta ollaan montaa mieltä kuten demokratiaan kuuluukin, mutta väittely jää juupas-eipäs-tasolle. Koska se tappelu on jo käyty, päätän astua seuraavalle tasolle ja pohdiskella mitä Suomen kaltaisessa maassa tapahtuisi, jos ilmastohätätilan julistaminen otettaisiin poliittiseen päiväjärjestykseen.
Sanoiko joku byrokratia? Voi kuulkaa ystävät hyvät mikä jättipotti tämä olisi virkakunnalle! Koska kyse on kansallisesta hätätilasta, täytyy toiminta tehdä parlamentaarisesti joten alkuun perustetaan parlamentaarinen hätätilavaliokunta. Jäsenille palkataan pari kappaletta avustajia kullekin ja valiokunnalle vielä muutama omansa. Ryhmä virkailijoita alkaa työstämään lausuntokierrosta, jota varten kootaan asiantuntijatyöryhmä, jonka avuksi palkataan ryhmä avustajia.
Toinen asiantuntijaryhmä alkaa purkamaan lausuntokierroksen dataa ja käsittelemään näitä parlamentaarisen ryhmän avustajia varten, jotka vievät asian parlamentaarikoille, jotka puolestaan hakevat kantoja puolueiltaan. Puolueet perustavat omia ryhmiään analysoimaan tuloksia ja pohtimaan vaikutuksia omaan äänestäjäkuntaansa. Eri osapuolten tahtotilat ja reunaehdot kirjataan ylös ja aloitetaan valiokunnassa tutut kädenvääntöpippalot. Koska kompromissia ei löydy, päätetään hankkia ulkopuolinen konsulttitoimisto analysoimaan asiaa, sekä perustetaan tutkijaryhmä tutkimaan muita esille tulleita asioita.
Lopulta, parin vuoden päästä, kun useampi tuhat ihmistä on työstänyt asiaa, valtion rahaa on käytetty parikymmentä miljoonaa, tiedonhakureissuilla on kierretty maailma puolensataa kertaa ja kampaviineriteollisuus on raportoinut ennätystulokset, ollaan valmiita. Valmiita siis aloittamaan hätätilan julistamisen edistämisen toimet, koska edelliset kaksi vuotta keskusteltiin hätätilan julistamisen formaatista, kattavuudesta ja päätöksentekometodista.
Tiedän edellä mainitun olevan törkeää vähättelyä ja ymmärrän hyvin, ettei parlamentarismi aivan noin nopeasti toimi. Jos sote-uudistukseen meni vuosikymmeniä niin ilmastohätätilan kanssa menee ainakin vuosisata. Mielestäni itse ilmastonmuutoksen ongelmalle voisi kuitenkin tehdä jotain hieman nopeamminkin. Julistusten ja analyysien sijaan voisi ideoita löytää vaikkapa konkretiasta ja numeroista. Mitäpä voisimme siis kokeilla näiltä osin?
Elokapina on siinä oikeassa, että tiettyjä epämiellyttäviä totuuksia on ladottava pöydälle. Epämiellyttävät totuudet eivät ole niitä jo kuultuja, kuten käskyjä maaseudun asukkaille ostaa sähköauto ja maalämpöpumppu, tai välitön polttoaineen hinnan tuplaus. Niin tarpeellista kuin öljyn käytön vähentäminen onkin, nypläyksen sijaan tarvitaan suuria liikkeitä. Epämukava totuus on vaikkapa se, että joko EU lisää ydinvoiman käyttöä nopeasti tai epäonnistuu ilmastohankkeessa. Myös kaikki EU:n alueen hiilivoimalat on suljettava vuosien, ei vuosikymmenten sisään. Kaikki tuet fossiilisille polttoaineille on ajettava alas yhtä nopeasti. Nämä asiat on ajettava päätöksenteon pöydälle nyt ja ne on ajettava koko EU:n, ei vain Suomen tasolla.
Nämä ovat todella epämiellyttäviä totuuksia, sillä ne uhkaavat jättää satoja tuhansia ihmisiä vaille työtä ja monet kodit kylmiksi. Nuo ovat jättimäisiä haasteita. Haaste on silti eri asia kuin este. Väitämme esteeksi sitä, kun juristi energiafirmasta tappelee vuosikausia byrokraatin kanssa penneistä, samalla kun musta savu tupruaa iloisesti ilmoille. Se ei ole este, se on häpeä. Jos määrätietoisuutta löytyy ja prioriteetit ovat kunnossa, nämä asiat ratkaistaan vaikka yön yli. Hyvä vertauskuva ja opin hakemisen paikka on rautaesiripun murtuminen, joka oli vielä mittakaavaa suurempi muutos miljoonien ihmisten työhön ja arkeen. Siitäkin selvisimme tyydyttävästi ja opit ovat vielä hyvässä muistissa.
Paljosta on kuitenkin luovuttava tulosten saamiseksi. Tämä vaatimus koskee myös ympäristöliikettä, joka voi löytää edestään vähintään yhtä epämiellyttäviä totuuksia. Jos ilmasto on ongelmamme, ei kovin paljoa aikaa voi käyttää kriisiytyäkseen väärän poliitikon vierailusta mielenosoituksessa. Jos päästöt ovat ongelma, ei marxilaista vallankumousta ehditä aivan samalla kiireellä juuri nyt toteuttamaan. Kysymykset muuttuvat yhä vaikeammaksi: intersektionaalinen feminismi vai planeetan pelastaminen? Turvallisia huoneita yliopistolle vai kaupunkeja joissa voi hengittää? Kaadetaanko patsaita vai savupiippuja? Vaikka toki maailmasta löytyy monta asiaa korjattavaksi, vain yksi voi olla ylimmällä prioriteetilla.
Kas, jos ilmasto pitää pelastaa yhdessä ja sitä varten tehdä isoja päätöksiä sekä toimia, tarvitsemme mukaan melkoisen enemmistön. Yhteistyötä pitää tehdä myös niiden kanssa, joita kutsutaan niin fasisteiksi, konservatiiveiksi, kristityiksi, lihansyöjiksi, pikkuporvareiksi ja moneksi muuksi ikäväksi asiaksi. Laaja osa ympäristöliikettä näkee näiden haukkumasanojen takana vihollisen, tuon tuosta myös aivan erinomaisista syistä. Tadaa, nyt vihollinen on kuitenkin liittolainen, ainakin jos ilmasto on kaiken A ja O.
Mielenosoituksen järjestäminen ja muutoksen vaatiminen samanmielisen joukon yhteistuumin on kuitenkin lopulta hyvin helppoa. Se, mitä ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan on hyvin vaikeaa. Meillä on erinomaiset valmiudet taklata tämä ongelma tehokkaasti, jos vain päätämme että se on todellakin asia numero yksi. Joillekin on hurjan haastavaa luopua turhasta autoilusta ja joillekin jatkuvasta lihansyönnistä pääseminen tuottaa kovastikin tuskaa. Ylivertaisesti vaikeinta on kuitenkin luopua oman aatteensa ylivertaisuudesta isomman haasteen äärellä.
Sähköautossa on tunnelmaa, sähköautossa matka katkeaa…
”Tämä tarkoittaa käytännössä jo sitä, että matkatavaroiden kera Tesla 3 LR ei kuljeta kuin kolme aikuista matkustajaa kerrallaan. Ja jos kuljettajalla on mukanaan samaiset 20 kiloa tavaroita kuin matkustajilla, matkustajien sallittu keskipaino tippuu 49 kiloon. ”
Kyllä tämä on sitten hienoa, kun kotteroon ei saa edes täyttä matkustajamäärää…
Lisää sähköautoja ja reippaasti enemmän kuin polttomoottoriautoja.
Punavirheet haluavat lisää ongelmia multikulttuuriin
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/80149674-bb08-4445-9561-9489a8a53db9
”Migri: On riski, että esimerkiksi rikoksista syytetyt lähettävät lapsensa edeltä maahan ja saavat näin heidän perusteella luvan itselleen.”
Ei yllätä, että virheet ajavat tällaista lakia, millä voi kikkailla ja saada laitonta hyötyä.
Multikulttuuri on ollut virheiden ja vasurien sokea ideologia ja nyt sellaista typeryyttä halutaan vielä pahentaa.
Tuulivoimaa mafian tyyliin
Laitan tämän suoraan YLE:n sivuilta 2.10.2021 olleen jutun tässä lyhyenä, uskomatonta toimintaa, kuinka moni on tuohon ansaan jo mennyt ”vihreyden nimissä’, siinä menee maat ja mannut:
”Tuulivoimalat ovat maasyöppöjä. Niitä varten tarvitaan tuhansien hehtaarien yhtenäisiä alueita, eivätkä kaikki maanomistajat katso hyvällä tuulivoimalayhtiöiden tapaa, jolla ne havittelevat maita.
Osa yhtiöistä lähettää ensimmäisenä yhteydenottona allekirjoitettavaksi sopimuspaperin.
– Yhtiö haluaa maat 100 vuodeksi, ensin 37 vuotta vuokralla, sitten kaksi kertaa 30 vuotta, jos yhtiö haluaa. Ja tekee vuokramaalla mitä haluaa. Sopimuksen teksti on niin, että isännästä tulee renki, kuvaa tunteitaan Puolangalla Kainuussa asuva Matti Reinikka.
Reinikka ja kymmenet muut Puokiovaaran kylän lähellä sijaitsevan Ukonkankaan alueen maanomistajat saivat elokuussa kirjeen Winda Energy -yhtiöltä. Siinä oli maanvuokrasopimus, joka tulisi allekirjoittaa ja lähettää reilun kuukauden kuluessa.
Yhtiö ei ollut missään yhteydessä aiemmin tuonut esille suunnitelmiaan maanomistajille.” (YLE)