Aika aikaansa kutakin. Olin neljä vuotta puolueisiin sitoutumattoman Kyykystä ylös yhteislistan valtuutettu. Kevään vaaleissa en päässyt läpi, joten oli aika miettiä kesän ajan uusia kuvioita. Katsoin lopulta, että minulla on vielä paljon annettavaa politiikan saralla. Mutta miksi Vasemmistoliitto, sitä varmaan kysytään ja ihmetellään? On siis syytä avata hieman ratkaisuani.
Kasvoin melko pian työväenliikkeeseen, työelämään tultuani -70 luvun alkupuolelta. Köyhän perheen lapsena ja työläisenä metallitehtaaseen asettautuneena, tunsin tulleeni ”kotiin”, omaksuessani työväenliikkeen arvot ja aatteet.
SKDL:sta sekä SKP:sta tulivat aika sukkelaan poliittisia kotejani, kuten myös Metallityöväen liitosta. Yhtäjaksoista toimintani ei suinkaan ollut noissa järjestöissä. Syynä eivät olleet aatteet tai arvomaailma, vaan omat kohellukset ja kompuroinnit yksityiselämän saroilla. Mutta se siitä.
Katsoin ulkopuolelta Vasemmistoliiton perustamista SKDL: n jatkajaksi -90 luvun alkupuolella. Neuvostoliitto hajosi, SKP ajettiin alas. Surullisena seurasin aatemaailmani luhistumista. Kesti kauan tointua noista iskuista. Takkia en kääntänyt, enkä käännä. Asetelmat eivät mihinkään ole muuttuneet. Yhä vain kapitalismi nöyryyttää ja elää työläisten ja heikoimmassa asemassa olevien riistolla.
Saamme seurata joka päivä oikeiston ja suurpääomien vyörytystä. Vasemmistolainen työväenliike on piirittetty ja hyökkäyksiä työläisiä vastaan tulee kiihtyvällä vauhdilla. Ei päivääkään, etteivätkö mediat ja oikeistopuolueet tee erilaisia poliittisia avauksia, ajaakseen työväenliikkettä nurkkaan.
Sanna Marinin johdolla sosialidemokraatit ovat ottaneet pieneen askeleen vasemmalle. Sitäkään ei sallittaisi. Vasemmistoliitto on jämähtänyt kannatuksellaan 7-9 prosentin puolueeksi. Silti sitä lyödään kaksin käsin. Kommunistit ovat hävinneet lähes olemattomiin, eivätkä löydä toisiaan.
Ymmärsin pitkän pohdiskelujen ja eri kokeilujen jälkeen, että on korkea aika vastahyökkäykseen oikeistovaltaa vastaan laajalla rintamalla, ennen kuin vajotaan liian syvälle. Tarvitaan kaikki vasemmistolaiset voimat yhteistyöhön, jolla palautetaan työläisten, nuorison, vanhusten ja vähävaraisten usko suomalaiseen työväenliikkeeseen.
Kaikki tuo vaatii jalkautumista yhä enemmän kansan keskuuteen, myös vaalien välillä. Parlamentarismin kuuluu olla vain yksi osa työväenliikkeen toiminnassa. Vasemmiston on aika palata juurilleen kansanliikkeiksi, joissa ollaan mukana päivittäin. Tähän sitoudun antamaan oman panokseni voimakkaasti, kuten tähänkin asti poliittisessa toiminnassani.
Olen tehnyt pitkän rupeaman sosiaaali-ja terveyspalveluiden kysymyksissä ja taisteluissa, omassa kunnassani sekä naapurikunnan mielenterveystoiminnassa vapaaehtoisena. Uskon minulla olevan paljon annettavaa uuden Hyvinvointialueen valtuustolle.
Pirkanmaan reuna-alueet eivät saa jäädä vaille edustajia, jotka ovat valmiit kamppailemaan kynsin hampain alueemme sosiaali – ja terveyspalveluista, sekä pelastustoimesta. Lupaan olla valmis taisteluun, jos kannatukseni valtuustoon asti yltää. Ylitseni ei kävellä kun on kyseessä alueemme palvelut.
Vasemmistoliitosta tulee olemaan myös kanava tehdä paljon ihmisten hyväksi vaikka en tulisi valituksi uuteen valtuustoon. Mukana oloni Vasemmistoliitossa tulee takaamaan sen, että maa – ja syrjäseutujen ääni tulee kuulumaan. SKDL:lla oli aikanaan vankka asema ja kannatus maaseudun ihmisten parissa. Nyt on aika palauttaa se takaisin. Siksi Vasemmistoliitto.
