Eilen 3.8 saimme lukea pääministeri Sanna Marinin maksavan ruokalaskua takaisin asuessaan pääministerin virka-asunnossa, miksi? Tähän asti meteliä ei ole pidetty muiden pääministerien aamupaloista. Sen on katsottu olevan itsestään selvyys.
Koen harmillisena vasemmiston antavan alati periksi oikeiston vyörytyksen edessä. Ymmärrän meidän elävän kovan oikeistolaisen yhteiskunnan ikeen alla. Vasemmistolaisia arvoja ja aatemaailmaa lyödään surutta kuin vierasta sikaa.
Totta kai vastustus vasemmistoa kohtaan on äärettömän rajua, elämmehän kapitalistisessa markkinataloudessa. Kun seuraa avauksia vaikka talouspolitiikasta, työmarkkinoista tai yhteiskunnan rakenteellisen kehityksen tulevaisuuden näkymistä, on yliote oikeiston hallussa. Osaksi johtuen porvarillisesta ylivallasta, jota ennen hienosti sanottiin porvarilliseksi hegemoniaksi.
Mutta olemmeko omalta osaltamme laittaneet oikeiston vyörytyksen keskellä ikään kuin ”päämme pensaaseen”? Pelkona, että omien arvojemme, aatteemme nostaminen jalustalle, saa hyvin äkkiä ”kansan” tuomion, koska hyökkäykset ”yhteiskuntarauhan” horjuttamisesta nostetaan heti valtamedioissa näkyvästi otsikoihin!
Toisaalta vasemmistoa haittaa kysymys teoriassa ja käytännössä, mitä on vasemmistolaisuus? Oikeistolle ei ole kysymys eikä mikään kannattaa uusliberalistista, kapitalistista markkinataloutta. Kun taas vasemmistoa se jakaa moneen leiriin.
Parlamentaarinen toiminta, varsinkin sosialidemkoraateista vasemmalla olevilla on ollut ikuisen kinastelun ja riitelyn aihe. Miten toimia porvarillisen yhteiskunnan sisällä, jotta saataisiin työväenluokan ja muiden alistettujen elämää ja oloja parannettua, ohjata koko yhteiskuntaa kestävän kehityksen tielle, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistäen.
Lähes koko vasemmisto vaikenee SOSIALISMI sanan käytöstä, peläten oikeiston rajua hyökkäystä. Näinkö meillä muka sivistyneessä yhteiskunnassa tapetaan keskustelu alkuunsa? Tähänkö on tultu? Entä rauhan työ? Mihin on kadonnut rauhan aate vasemmiston arvomaailmasta? Hävittäjä hankinnat meni ”sukkana” läpi, vaikka hallituksessa on kaksi vasemmistolaista puoluetta. Miten se on mahdollista?
Lopuksi palaan pääministeri Sanna Marinin ruokalaskun takaisinmaksuun. Minä en olisi pääministerinä sitä maksanut. Miksi en? Siksi, että pääministeri olisi voinut näyttää esimerkkiä, ettei hän ja vasemmisto alistu oikeiston juoksutettavaksi.
Mitä seuraavaksi, jos yhä annamme periksi valtamedialle ja oikeistolle? Hyväksymmekö yleissitovuudesta luopumisen tai mitä muita oikeiston esittämiä avauksia onkaan, joita tehdään kuin kepillä jäätä koetellen.
Eikö nyt olisi aika tehdä irtiottoa porvariston ikeen alta olemisesta, ennen kuin olemme liian syvällä työläisten, heikoimmassa asemassa ja elollisen olemassaolon osalta? Emmekö todella kykene kokoamaan vasemmistolaisia yhteiseen rintamaan monista näkemyseroista huolimatta? Arvostakaamme toisiemme vakaumuksia ja jätetään turhanaikainen nokittelu pois.
PS.
Ymmärrän Sanna Marinin vaikean paikan ja arvostan häntä, sillä hän on sellaisessa tulituksessa ollut jatkuvasti, että oksat pois.
