Avainsana: facebook

Maanantaisin ilmestyvässä lyhyessä blogisarjassani esitän villin teorian parhaiden lööppiotsikoiden hengessä: Onko Facebook aikakautemme suurin pahuus? Olen esitellyt havaintoja, johtopäätöksiä ja pohdiskelua ihmiskunnan tilasta. Tokihan tarinalle on saatava iloinen loppu, joten päätän blogisarjani erilaisiin ratkaisuehdotuksiin.

Ratkaisuehdotuksia

Hypoteettisesti; jos YK määräisi yksimielisesti Facebookin tuhottavaksi tänään, uusi nousisi huomenna emmekä oppisi tapahtuneesta mitään. Perään tulisi jatkuva taistelu muuntohuumeita vastaan, jonka tiedämme jo ennalta tuhoa kylväväksi, hävityksi sodaksi. Hieman kärjistäen voisi sanoa että on alkanut ihmiskunnan ensimmäinen sota tietokoneälyä vastaan. Somen algoritmi ei ”tee väärin” vaan ”tekee tehokkaasti”. Numerot sen vahvistavat: merkittävä osuus meistä ei ole tarpeeksi henkisesti kypsiä käsittelemään tehokasta syöttöä. Saamme niin sanotusti aatehuumeen yliannostuksen. Toki ilmiöstä on historiallisia merkkejä pitkältä ajalta, mutta koskaan ennen ilmiö ei ole ollut kansainvälinen tai näin suuri. Lisäksi tällä kertaa kasvun rajoista ei ole merkkiäkään.

Paljon voidaan tietenkin tehdä algoritmia kehittämällä. Tavallaan nykytila ei ole kovin viisas tai ihmistä hyvin tunteva algoritmi, kun se syöttää meille vain sitä mitä haluamme. Se on sama jos ruokailu olisi pelkkää jälkiruokaa, sangen hyvää alkuun mutta kovin epäterveellistä. On aivan mahdollista että sama tietokonetekniikka joka tähän suohon meidät vie myös nostaa meidät sieltä. Tietokone on juuri niin hyvä tai paha kun miksi sen opetamme. Suurin haaste voi olla että tämä vie huumeen tehosta kärjen ja siten on huonoksi liiketoiminnalle. Raha voi olla tietokoneälyä paljon pahempi ongelma ja sekös vasta inhimillistä onkin. Unohdetaanpa siis mielikuvat Terminator-elokuvista, vaikka monenlaisia mielipiteitä piisaakin.

Yksinkertainen on kaunista

Lopulta yksinkertaisin ja tutuin vastaus lienee paras: katse peiliin. Ihminen on kautta historian kohdannut käännekohtia, jossa viisas yhteisö on ymmärtänyt tarpeen oppia tapahtuneesta ja viisastua edelleen. Tämä on yksi niistä tilanteista ja tällä kertaa meidän on opittava paljon, paljon lisää objektiivisuudesta, tietokonealgoritmeista, terveestä kriittisyydestä ja medialukutaidosta. Lyhyesti sanoen, meidän on opittava lisää siitä maailmasta jossa tänä päivänä elämme. Kaipaamme 2000-luvun reformaation, tiedon vallankumouksen tai kutsu nyt sitä miksi vaan kunhan puhe on uuden sivistysaatteen noususta.

Tarjoan melko tuoretta referenssiä avuksi. Olemme vuosikymmenten varrella oppineet että eri ihonväri ei tee ihmisestä eriarvoista. Osa meistä on myös oppinut, että eri uskonto ei myöskään ole ongelma. Nyt pitäisi oppia, että erilainen someyhteisö ei tee toisesta ihmisestä sen pahempaa. Ihanan vaikeaa ja helppoa, mutta ehdottoman mahdollista.

P.S. Johtuen tuoreista verkkovihan havainnostani, liitän mukaan vielä yhden kertomuksen. Kuunnelkaapa Ahmed Mohamudin tarina. Uutinen tässä ei ole se, että vihamedia teki valheellisen jutun, vaan se miten moni tähän uskoi ja levitti. Siihen pahaan somekupla kykenee. Siihen pahaan auttaa vain medialukutaito.

Linkit kaikkiin sarjan osiin:

1. Osa 1/5
2. Osa 2/5
3. Osa 3/5
4. Osa 4/5
5. Osa 5/5

Maanantaisin ilmestyvässä lyhyessä blogisarjassani esitän villin teorian parhaiden lööppiotsikoiden hengessä: Onko Facebook aikakautemme suurin pahuus? Aiemmissa osissa esittelin havaintojani ja johtopäätöksiä (osa 1, osa 2, osa 3). Tällä kertaa pohdiskelen ihmiskunnan asemaa ilmiön äärellä sekä scifin että alastoman inhimillisyyden kantilta.

Eräänlainen singulariteetti

Matkustakaamme alkuun hetkeksi spekuloivan tieteen alalle. Juttusarjaa koostaessani muistelin tiedekeskusteluja teknologisesta singulariteetista. Facebook ei edusta perinteistä näkemystä singulariteetin ilmiöstä, mutta sitä voi lähestyä samalla tapaa. Se on kuitenkin teknologiassa sellainen lakipiste, jossa algoritmi pystyy täysin tai lähes itsenäisesti mukauttamaan huomattavan ihmismäärän psyykettä. Se on ensimmäinen kerta kun tietokoneella on potentiaali muokata ehkä jopa maailman asukkaiden enemmistö ”uudeksi ihmiseksi”. Toki sekaan tarvitaan yhä ihmistä, mutta tehokuudessa ja kyynisyydessä Facebookin algoritmi on täysin vailla vertaa. Yksikään historian suurista hyvän- tai pahantekijöistä ei pääse millään mittakaavalla lähellekään.

Toinen vertailukohde löytyy fundamentaaliuskontojen välisten taistojen pitkästä ja surullisesta historiasta, mutta jälleen mittakaava ja ulottuvuus ovat aivan eri luokkaa Facebookin tapauksessa.

Ihminen ymmärtää pelin säännöt

Voimme syyttää sielutonta tietokonealgoritmia nykytilasta, mutta emme suinkaan ole tyytyneet passiiviksi vierestäkatsojiksi. Ihminen on älyllinen olento ja älyllinen olento oppii luonnostaan pelin säännöt vaikkei ohjekirjaa olisikaan tarjolla. Jos pelaat tarpeeksi kauan strategiapeliä tietokonetta vastaan, alat vaistonvaraisesti oppimaan tietokonekoodilta tiettyjä käytösmalleja ja tätä hyödyntäen tulet pelissä paremmaksi. On makuasia onko se fuskausta vai vastapuolen tuntemista, mutta samoja merkkejä on myös somessa. Tällä hetkellä yleinen hupi tuntuu olevan ns. vastapuolta vastaan masinoidut ilmiantokampanjat. Kun on opittu että tietty määrä ilmiantoja sisällöstä tai kuvasta johtavat asianomaisen porttikieltoon käytännössä automaattisesti, tätä myös käytetään.

Yhtä lailla ihminen on oppinut propagandan vanhat temput, eli yksityiselämän väärinkäytön. Me kaikki lauomme typeryyksiä tai ns. sopimatonta huumoria tuon tuosta, mutta Facebook on muuttunut jatkeeksi lähibaarille, työpaikan kahvihuoneelle tai jopa kodille. Ihmiset ovat oppineet häikäilemättömyyden käyttöön ja yksityiseksi tarkoitetut viestit päätyvät nopeasti kontekstista irroitetuiksi lyömäaseiksi vastapuolta vastaan. ”Todistamme” näin miten paha vastapuoli oikeasti on. Miten helppoa onkaan tuomita ihminen täysin, lopullisesti ja peruuttamattomastai vain sen perusteella mitä hän sanoo tai kirjoittaa kymmenessä sekunnissa. Sano tuo itsellesi ja kerro sitten rakkaudestasi faktoihin.

Somekupla on ehkäpä hyökkäys ihmisyyttä vastaan, mutta se on myös pelikenttä täynnä tehokkaita aseita, joita kukin saa poimia vailla ohjeita tai vastuita. Se on kuitenkin vain yksi pala ihmisyhteisön kehitystä, ja kuin historiassakin, myös tälläkin kertaa voimme vastata haasteeseen. Ensi viikon (todennäköisesti) viimeisessä osassa tarjoan ratkaisuehdotuksia.

Linkit kaikkiin sarjan osiin:

1. Osa 1/5
2. Osa 2/5
3. Osa 3/5
4. Osa 4/5
5. Osa 5/5

Maanantaisin ilmestyvässä lyhyessä blogisarjassani esitän villin teorian parhaiden lööppiotsikoiden hengessä: Onko Facebook aikakautemme suurin pahuus? Olen jo käsitellyt havaintoprosessejani parilta eri kantilta. Tällä kertaa kokoan aiempien osien havainnot johtopäätöksiin.

Johtopäätöksiä ja aasinsiltoja

Facebookissa on kaksi miljardia aktiivikäyttäjää. Kun tästä eliminoidaan valekäyttäjät, vain lähipiirin kanssa viestintää pitävät sekä ne harvat jotka osaavat ottaa tiedon vastaan objektiivisesti, heitän lonkalta että noin miljardi ihmistä on altistunut somekuplan voimakkaimmille vaikutuksille. Jotta johtopäätöstä ei tarvitse etsiä pitkään, tässäpä se: Facebook on muuttanut miljardi ihmistä kyvyttömäksi tai vähintään rajoittuneemmaksi tasapainoiseen yhteiskunnalliseen kanssakäymiseen. He eivät näe enää kilpailevassa puolueessa idiootteja vaan paholaisen, väärämielisessä verkkosivustossa tunkiota vaan maalitaulun. Ennen kaikkea, he eivät näe toista mieltä olevassa enää ihmistä vaan epäinhimillisen, akuutin vaaran. He eivät tunne tätä ns. vastapuolta kohtaan ymmärrystä saati kunnioitusta tai edes sääliä. Pahimmillaan ns. vastapuolen sanat on opetettu kokemaan väkivaltana ja tuleen on vastattava tulella.

Tästä miljardista ihmisestä osa, ehkäpä jotain 1-10 miljoonan välillä on mennyt vielä pidemmälle. He ovat muuttuneet ideologiansa pyhiksi sotureiksi. He ovat muuttuneet siviileistä sotilaiksi. He näkevät vihollisia kaikkialla, he elävät keskellä pahinta paranoiaa ja fantasioivat yhtenään vastapuoleen kohdistetusta silmittömästä julmuudesta. Yhteiskuntarakenteemme ovat pitkälti ansiona siihen että fantasian ja kovimpien tekojen rajamuuri on sangen korkea, mutta tässä joukossa on myös teon tehneitä pahoinpitelijöitä, kiduttajia ja murhaajia. Täten tuon seuraavan johtopäätöksen pöydälle: Facebook on aiheuttanut enemmän kärsimystä viime vuosikymmeninä kuin monet ihmisoikeuksia polkeneet valtionpäämiehet ja aikamme diktaattorit. Jos meno jatkuu, kohta kolkutellaan George W. Bushin tai tai Ratko Mladićin numeroita. Kun huumeiden annosvahvuudet nousevat, kauanko menee kun hätyyttelemme tilastoissa Stalinin tai Maon lukemia? On hyvä muistaa, että historiassamme moni hurjat määrät ihmishenkiä vaatinut tragedia ei ole yhden ihmisen vaan yhden aatteen tekosia. Pahuuskin voidaan joukkoistaa.

Ei hypätä johtopäätöksiin

Nyt pakitan vähäsen ja lisään tarkennuksia. En ole väittänyt tai väittämässä että Mark Zuckerberg olisi hirviö tai että hän olisi edes pahat mielessä ollut luomassa hirviötä. En myöskään väitä että Facebook avittaisi suoraan terrorismia, siitä ei ole merkkejä. Facebook vain noudattaa jäätävällä tarkkuudella ja lukuisten supertietokoneiden teholla ihmismielen perusvaistoja. Se on pätevä keksintö, loistava liiketoimi ja jos Zuckerberg ei olisi sitä rakentanut, joku muu olisi. Länsimaiden ulkopuolisissa valtioissa moni muu onkin luonut omia facebook-kloonejaan. Se on aikakautemme freoni, alkuun ylistetty ja paljon hyvää luonut keksintö jonka haitoista opimme vasta myöhemmin. Facebook on aikamme sosiaalisen pahuuden ilmentymä, mutta se on vain naamio jonka taakse kurkistamme ensi kerralla.

Linkit kaikkiin sarjan osiin:

1. Osa 1/5
2. Osa 2/5
3. Osa 3/5
4. Osa 4/5
5. Osa 5/5

Maanantaisin ilmestyvässä lyhyessä blogisarjassani esitän villin teorian parhaiden lööppiotsikoiden hengessä: Onko Facebook aikakautemme suurin pahuus? Ensimmäisessä osassa kerroin somen ulkopuolelta käsin tekemistäni havainnoista. Tällä kertaa käsittelen somekuplan vaikutusta ihmisen psyykkeeseen.

Teoria huumeista

Ainoat kokemukseni huumeista ovat pieni paketti panacodeja, hitosti liikaa kahvia sekä pieni pino alan kirjallisuutta ja journalismia. Väitän tietäväni perusidean, mutten tietenkään ole ammattilainen. Metaforaksi ehdotan että baarikeskustelu oman piirin kesken on kuppi teetä, perinteiset keskustelufoorumit muki suodatinkahvia ja somekuplat kofeiinia suoraan suoneen. Kofeiini on huumeista miedoimpia mutta jo se tarjoaa opit vierotusoireista ja toleranssista. Vuosia kahvia kitannut on viimeistään toisena kahvittomana päivänä jäätävän päänsäryn vallassa. Samainen henkilö myös jatkaa kahvin juontia vaikkei se enää aamuisin herätä, eikä pidemmän päälle oikeastaan edes hidasta väsymistä. Pahaan hetkeen kitataan neljä espressoa ja purkki energiajuomaa mutta vaikutus on lähinnä sama kun sahdilla: väsymys kasvaa ja huussi kutsuu. Silti unien jälkeen kupponen taas maistuu.

Ihminen on mukavuudenhaluinen. Mukavuus on mitä subjektiivisinta mutta lopulta iso osa kaikesta tekemisestä on henkilökohtaista hyvän olon tavoittelua. Facebookin algoritmit tietävät tämän ja syöttävät hyvänolontunnetta tehokkaasti. Se saa meistä jokaisen tuntemaan olonsa hyväksi, sitten oikeutetuksi, sitten aatteessaan ylivertaiseksi ja niin edelleen. Mitä syvemmälle tässä kaivaudumme, sitä kovempi on toleranssimme. Sisällön on oltava kovempaa, rajumpaa, sitä on oltava enemmän. Vähä kerrallaan eri mieltä oleva muuttuu vastapuoleksi, vastapuoli muuttuu ikävästä ihmisestä viholliseksi, pahiksesta eeppisestä pahikseksi ja lopulta pelkäksi maalitauluksi. Oma puoli taas fokusoituu ydinasiaansa kuin tehokas organisaatio ikään, vaatien ehdottomuutta, luoden tiukkoja sääntöjä ja nostaen esiin uusia kuninkaita. Kuten huumetutkimuksesta tiedämme, ensin niitä otetaan jotta voitaisiin hyvin ja lopulta jottei voitaisi aivan niin huonosti. Lopulta sitäkään vaikutusta ei enää saada ja jäljellä on vain riippuvuus. Kuten myös tiedämme, some on jo pitkään aikaa sitten luokiteltu päihteeksi ja tutkimus etenee. Kansantaudiksikin joku kutsuu, mutta en haluaisi tätä allekirjoittaa.

Teoria huumeiden käyttäjistä

Huumeiden käyttäjälle on ominaista vetää mukaansa myös muita ihmisiä. En ymmärrä täysin mistä tämä lähtee psykologisesti mutta ilmiö on tosi. Ilmiön huomaa myös somekuplassa. Ystävät ja tuttavat on saatava siihen mukaan. Sellaiset jotka eivät liity samaan someyhteisöön tai ehkäpä edes koko someen pidetään sivummalla. Itse olen ihmeen kaupalla kärsinyt tästä kovin vähän, mutta esimerkkien haku ei tuota päänvaivaa. Aiemmin avoimesti sovittuja asioita siirretään suljettuun someryhmään. Jos et voi osallistua ryhmään, et voi enää osallistua kaveriporukan harrastuksiin, kerhotoimintaan tai moneen muuhunkaan. Jos yrityksen someyhteisöä ylläpitää pahasti someaddiktoitunut henkilö, hän voi rajata myös yrityksen kampanjoinnin vain yrityksen someyhteisön sisälle ja siten aiheuttaa haittaa liiketoiminnalle. Mediatalotkin ihan Yleä myöten alkavat vaatia yhä useammin yhteydenpitoa somekuplan ehdoilla. Aniharvoin tässäkään on kyse pahansuopaisuudesta, ainoastaan laiskuudesta, opituista tavoista ja tiedostamattomista valinnoista.

Somekupla toimii myös monelle tärkeimpänä tai jopa ainoana ajankohtaistiedon lähteenä. Miten suuri osa uutisista voikaan tulla oman somekuplan kautta? Tämä kertoo oppimistamme tavoista, eikä sinänsä kerro paljoa – joku kuulee kaiken yhdeltä radionkanavalta, toinen luottaa vain tuttuun sanomalehteen. Haastavaksi kysymys tulee kun pohtii voisiko metodia vaihtaa. Itselläni on säännöllinen tapa seurata jotain uutta, eri mediaa ajoittain aktiivisemmin ja samalla jättää jokin aiempi seuraamatta. Se tuntuu vaikealta, mutta lopulta yleensä palkitsee. Moniko kokee ongelmattomana ajatuksen luopua somesta viikoksi ja sen korvikkeeksi kuunnella radiota, lukea lehtiä tai katsoa tv-uutisia – siis ihan kokonaisina, ei vain niitä juttuja mitä kupla eteesi onkii? Entäpä mitkä mediat valitsisit somen korvikkeeksi? Oletko tottunut johonkin oman sektorisi pienempään toimijaan somen myötä? Mikä johtaa päätöksentekoasi mediavalinnassa? Kuinka kuplassa olet jopa kuplan ulkopuolella? Tai sama toisin muotoillen, ovatko huumekaverisi ainoa jäljellä oleva yhteisösi?

Vaikutukset ovat samoja

Minulla ei ole kompetenssia vertailla huumeiden vaarallisuutta, mutta sekä subjektiiviset havainnot että lukuisat tieteellisesti pätevät artikkelit tuntuvat puhuvan yhtä ja samaa: somekupla on totta ja some on huume. Tarinat tästä huumesta vieroittumisesta ovat myös aikamme pieniä sankaritarinoita. Onko yhtään syytä olettaa, etteivät tähän huumeeseen pätisi samat kriteerit kun muihinkin? Ensi kerralla on aika jatkaa johtopäätöksillä.

Linkit kaikkiin sarjan osiin:

1. Osa 1/5
2. Osa 2/5
3. Osa 3/5
4. Osa 4/5
5. Osa 5/5

Tämä alustavasti viisiosainen blogisarja jatkaa siitä mihin mainiot tutkimukset somekuplasta loppuvat. En itse ole koskaan Facebookia käyttänyt joten koitan tarjota pohdiskelua lintuperspektiivistä. Blogisarjaa pohdiskellessani yksi väite nousi otsikkoon asti: Onko Facebook aikakautemme suurin pahuus? Käsittelen tätä asiaa ns. maallikkotieteen ja subjektiivisten havaintojen keinoin. Pyrin löytämään todennäköisyyksiä ja referenssejä mutta en väitä tieteellistä tarkkuutta.

Tässä ensimmäisessä osassa pohdin pohjalla käyttämiäniä havaintoja. Seuraava osa ilmestyy viikon päästä maanantaina.

Inhimillistä analyysiä

En siis itse käytä Facebookia tai oikeastaan juuri muutakaan somea. Sen sijaan seuraan valtamediaa ja pienessä määrin myös vaihtoehtomediaa melko reilusti, Suomesta ja maailmalta. Mielestäni Yle ja monet muut toimijat ovat analysoineet somekuplan ilmiötä somen sisältä kattavasti. Minä halusin nähdä tätä asiaa toiselta kantilta. Olen huomannut vuosien varrella kirjoittaneeni ylös paljon havaintoja eri lähipiirin ihmisistä. En aio nimetä tai kuvailla heistä ketään tässä juttusarjassa. Aion kuitenkin koostaa havaintoni, joiden mukaan heistä huomattavan monen elämänkatsomus on sanalla sanoen supistunut ja asian voi havaita myös kaukana somen ulkopuolella.

Osalle somekuplan vaikutus on keveää sillä he ottavat saamansa tiedon pääosin yksittäisinä havaintoina ja subjektiivisina näkökulmina. Toki kaikki ihmiset muuttuvat vähä kerrallaan somella tai ilman. Mielestäni on kuitenkin helppo erotella ne joille muutos on luonnollista ja tapahtuu ilman verenpaineen äkkimuutoksia. On myös merkkejä positiivisista muutoksista ja selvähän se on että somessa on plussapuoliakin. Somekupla on nostanut joitain ihmisiä jaloilleen tai auttanut heitä pois ikävistä asioista. Silti enemmistölle vaikutus on ollut raskas. Moni on hylännyt kavereita, jopa ystäviä ja kumppaneita aatemaailman erojen vuoksi, vaikka aiemmin nämä eivät olleet ongelmia. Hyvin moni on valmis tuomitsemaan aiemman läheisen ystävänsä alimmaksi paskiaiseksi vain oman kuplan tarjoamien, yleensä täysin vahvistamattomien tietolähteiden perusteella. Tuomion perusteeksi riittää kontekstista irrotettu lausahdus, yksittäinen vihanpuuskauksen luoma kommentti, väärät kaverit, väärä työpaikka tai oikeastaan mikä vaan heppoinen aasinsilta.

Harvinaisempia ääritapauksia ovat seasta löytyvät selvästi radikalisoituneet ihmiset. Tällä tarkoitan niitä jotka ovat muuttuneet älyllisistä keskustelijoista hyökkäävää väkivaltaa kannattaviksi. Jokin on muuttanut näitä ihmisiä radikaalisti. En voi osoittaa tieteellisesti että somekupla on kaiken takana, mutta on tarpeeksi toistuvia merkkejä jotta voi löytää vankkoja perusteita todennäköisyydestä. Henkilöiden kuplassa käyttämä aikamäärä on hurjaa, heidän kuplaan tuottaman sisällön määrä massiivista ja heidän argumenttinsa oikeutuksena käyttämät referenssit äärimmäisen kapeakatseisia. Rikollisuus on vaihtelevissa määrin astunut heistä jokaisen elämään. Jo teoreettinen mahdollisuus siitä että somekupla synnyttää uusia rikollisia huolestuttaa minua.

Ihanan tasa-arvoinen tuomio

Yksi asia josta en ole löytänyt merkkiäkään on poliittisen lähtöaatteen vaikutus. Liberaali tai konservatiivi, oikeisto tai vasemmisto, räppäri tai rokkari, sillä ei ole ollut mitään vaikutusta. Kuplan saa muodostettua aivan minkä tahansa aatteen, ilmiön tai nichen ympärille. Itse asiassa kupliintuminen ja radikalisaatio ovat groteskilla tavalla ihanan tasa-arvoisia tapahtumia. Kaikille, joiden valppaus herpaantuu, on tarjolla sama, hyvillä ajatuksilla pedattu polku helvettiin. Ensi kerralla pohdin mitä kaikkea psyykkeellemme polun varrella tarjoillaan.

Linkit kaikkiin sarjan osiin:

1. Osa 1/5
2. Osa 2/5
3. Osa 3/5
4. Osa 4/5
5. Osa 5/5