Somejättien vastuu sisällöistä

Onko Facebook vain julkaisija joka jakaa muiden sisältöä, vai onko sillä suora vastuu sisällöstä? Entäpä Facebookin algoritmit jotka valitsevat mitä sisältöä sinulla näkyy – ovatko ne neutraaleja sisällön arvolatauksille, vai pitääkö sisältöjen arvoja punnita? Näistä aiheista väännetään taas, mutta tuloksia on turhaan odotettu jo vuosien ajan.

Räyhäsensuurista ihmishenkiin

Kauaa ei tarvitse hakea nettiä että löytää keskusteluja jossa Facebookia, Googlea tai Twitteriä syytetään puolueellisuudesta, sensuurista tai vastaavista. Melkoisen kirjaston tekstiä saat myös ikuisesta väännöstä mitä tulee juridiseen asemaan – tekijä, julkaisija, kustantaja vai mikä? Tutkittaessa somefirmoja on lähestytty myös rahanyörien kannalta ja näin on päästykin tärkeään havaintoon: etenkin Facebook pyrkii tarjoamaan haitallista sisältöä käyttäjille turvallisen sijaan, sillä näin yhtiö tienaa enemmän. Viha pitää ihmiset aktiivisempana kuin rauha. Totta puhuen someaikana lisääntyneen vihan todistaminen ei ole erityisen vaikeaa edes näissä blogeissa. Rauhanomaista keskustelua pidetään jopa vihollisena itsessään.

Linkkaamani tarina oli kuitenkin inhimillisempi kuin vääntö metsäpolitiikasta. Tässä kohtaa Ethan Lindenberger -nimisen teinipojan äiti oli oppinut Facebookista että rokotteet sekä lääketiede ovat pahasta, mutta kallis ja haitallinen homeopatia hyvästä. Poika otti oman terveyden omiin käsiinsä ja hankki perusrokotukset ilman äitinsä lupaa ja syyttää nyt Facebookia äitinsä aivopesemisestä. Minun on tässä asiassa oltava vähintään varauksin Ethanin kannalla. Hänen äitinsä saattoi hänen terveyden vaaraan ja se johtui epäsuorasti Facebookin halusta rahastaa äidin vihalla. Tässä kohtaa Ethanille ei tiettävästi käynyt pahasti, mutta joissain tapauksissa tämä toiminta voi johtaa kuolemiin. Silloin keskustelu muuttuu, ei akateemista termien pohdiskelua vaan ihmishenkiä. Ihmishengen on oltava arvokkaampi kuin Mark Zuckerbergin oikeus ylläpitää harmaata talouttaan. Hän käärii voitot, kun valtiot – joiden veronmaksuun hän ei osallistu – maksavat hinnan, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Sitten tulee toki kysymys siitä onko tämä sensuuria. Lopulta Facebook on vain firma, ei julkinen laitos. Ei sillä ole velvollisuutta tarjota palvelua kenellekään nimetyllä henkilölle tai julkaista mitään tiettyä sisältöä. Tietyin rajoin firmalla on oikeus valita asiakkaansa. Nämä rajoitukset ovat kuitenkin hyvin perusteltuja, estäen esimerkiksi etnisen profiloinnin, perusteena kansalaisten tasavertainen kohtelu. Lopulta tämä sama pykälä tulee myös rokotevastaisuuteen. Ihmisillä on oikeus perusrokotteisiin, eikä yhtiö saa vaarantaa ihmisen, saatika kansanryhmien terveyttä tuosta vaan.

Mediakritiikki rinnalla

Keskustelua ei tokikaan voi käydä muistuttamatta yksilön vastuusta. Jokaisen vähänkin järkeä omaavan pitäisi ymmärtää mediakritiikkiä. Tarinamme äiti ei ole syytön poikansa rokottamatta jättämiseen. Kriittistä asennoitumista verkossa tulevaan tietoon pitää meidän kaikkien alati opiskella. Mielestäni mediakriittisyys ja julkaisijan vastuu kulkevat kuitenkin käsi kädessä. Kun puhe on ihmishengestä, ei ole liioittelua varmistaa selustaa hieman useammastakin suunnasta. On myös hyvä muistaa että ihmisiä on moneen junaan ja kaikilla ei ole taustalla esimerkiksi riittävää koulutusta ja osaamista valeuutisia vastaan. Heilläkin on oikeus elää terveenä.

Minkään maan hallinto ei ole kyennyt reagoimaan sosiaalisen median jättifirmojen nousuun, ei sisällön vastuun, verotuksen, yksityisyyden tai monen muunkaan asian osalta. Maailma muuttuu – joko muutumme mukana, tai kärsimme. Toisin sanoen, Suomen tulevalle hallitukselle esitän ystävällisen toiveen: ottakaa katse pois peruutuspeilistä.

Jaa käyttäen:


14 Replies to “Somejättien vastuu sisällöistä”

  1. Minun mielestäni on erittäin suuri ongelma, että esimerkiksi naamakirjaan voi perustaa väärällä nimellä tilin ja sitten tuottaa sinne vaikka minkälaisia valeuutisia, propagandaa, valheita ja kaikenlaista roskaa. Esimerkiksi Venäjä häntyreineen käyttää tätä hyväkseen.

    Jos tilin voisi avata vain omalle oikealle nimelleen ja pitäisi suorittaa vahva identifiointi pankkitunnuksilla, tms. niin somessa olisi paljon vähemmän paskaa liikenteessä.

  2. Aika paljon anti-semitistä roskaa saa lukea somesta, mutta paljon asiaa on mistä valtamedia ei kerro.

  3. Juhanin idea voisi toimia Suomessa mutta ei juuri muualla, tekniikka ei veny.

    Eikä pankkitunnusjärjestelmäkään ole lähellekään ongelmaton tai vailla tätä riskiä, mutta jos kiinnostaa tietää mitä meinaan, se vaatii jo oman blogauksensa.

  4. Vaalien alla mm Yhdysvalloissa Venäjä masinoi Facebookin kautta jenkkien äänestäjiä. Sama ilmiö on menossa jo nyt Suomen Facebook sivuilla, Twitterissä tulee kummallisia seuraajia ja naamakirjassa kummallisia sivuja joista pitäisi tykätä… Be aware…

  5. Tarvittaisiin hirmuinen armeija mielipidepolliiseja jos mielitään saada nämä sotealustat kaikilta osiltaan niin siisteiksi, että kukaan ei enää vedä herneitä nenäänsä mistään. Tai sitten maininta kaikkialle ” ei herkkähipiäisille”.

  6. Mielenkiintoista on ketä Venäjä yrittäisi saada suomalaisia äänestämään. Keskusta on saamassa ison tappio ja vasemmistolaisten rajat auki politiikka ei pure.

    1. Pelkkä riidankylväminenkin suomalaisten välille on eduksi Venäjälle.

      Myös usuttaa suomalaisia EUta ja NATOa vastaan on eduksi Venäjälle.

  7. Eräs täälläkin yrittää saada vihaa ”työläisten” ja ”herrojen” välille syyttämällä tavallisia suomalaisia veronmaksajia punikeiksi ja kommareiksi… juuri tälläistä vastakkainasettelua ajaa ryssä rajan takana Suomeen…

    Be aware!

  8. Tämäkin blogi täällä on Pirkanmaan ”somen pikkujättiläinen”, jossa moni kommentoi nimimerkillä. Olen vahingossa ( en omaa vahinkoani) kuitenkin saanut muutaman nimimerkin tietooni, mutta en tietenkään julkaise niitä. Näiden osalta ihmettelen vain nimimerkkiä ? Sallittua sekin.

  9. Juhani, tämä voi olla osaltani inhorealismia vaan. Oikeiden nimien pakottaminen ei johda oikeiden nimien käyttöön kovinkaan usein, ainoastaan siihen että nimimerkit eivät näytä ilmiselviltä nimimerkeiltä. Jos Aamulehden kokoista firmaa vedetään keksityillä nimillä höplästä, vedetään meitäkin.

    En halua lähteä sotaan jonka tiedän häviäväni.

    1. Tuo tapa, minkä Putkinen ehdotti eli kirjautuminen pankkitunnuksin tai vastaavalla johonkin palveluun antiasi sille some-medialle tosi vahvan astinlaudan.
      Sehän voisi olla jopa operaattorin vahvistama puhelinnumerotunnistus ei-prepaidia.

Kommentoi