Matkailu avartaa – kokemuksia viime reissusta

En yleensäkään rakasta autoilua – en varsinkaan helteellä. Oli kuitenkin pakko reissata halusinpa tai en. Tässä kirjoituksessa keskityn lähinnä koronaan ja lämpötilaan.

Niin, jouduin ajamaan Varkaudesta Tallinnaan ja sieltä edelleen syvälle Latviaan ja takaisin.

Viro oli muuttanut juuri matkustusrajoituksensa lievemmiksi, joten yksi rokotus tai negatiivinenkoronatestitulos riitti Viroon pääsemiseksi ilman ongelmia. Latviaan sen sijaan yksi koronarokotus ei auttanut, vaan piti olla myös tuore koronatesti. Niinpä teetin sen koronatestin laivalla matkalla Helsingistä Tallinnaan ja printtautin testituloksen paperille – varmin tapa. Se oli helppoa ja nopeaa.

Latviaan helpoksi sisäänmenoksi kannatti täyttää netissä koronapassi. Kysyttiin kaikenkarvaisia kysymyksiä, mutta kun oli negatiivinen koronatesti, niin pelkkä auton rekkari riitti, ettei pysäytetty rajalla. Toki minulla oli sellaiset paperit mukana, että jos olisi pysäytetty, niin olisin taatusti saanut jatkaa matkaa vaikka ei olisi ollut koronatestiäkään.

Koronapassin takia ei pysäytetty, vaikka muita oli pysäytetty – myös samaan tilaisuuteen Virosta tullut everstiluutnatti pysäytettiin kun hän ei ollut täyttänyt koronapassia.

Takaisinpäin tullessa ei ollut mitään ongelmia. Rajalla pysäytettiin vasta Helsingissä – hyvä – minulla oli kuitenkin näyttää negatiivinen koronatesti, joten sekin pysäytys oli hyvin lyhyt. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että Suomeen tullessa tarkastettiin kunnolla sekä koronahommat, että passi. Hyvä Suomi!

Lämpötilasta

En rakasta helteellä matkustamista, mutta nyt oli vielä lisäharmeja.

Tallinnassa varatussa laatuhotellissa ilmastointi oli hajonnut helteiden takia, joten hotellihuone oli liian lämmin – aamupala oli sitten entisen kokemuksen mukaisesti suurenmoinen.

Sitten Latvian puolella helle tietenkin jatkui, eikä sielläkään hyvässä hotellissa ollut riittävän alhaista lämpötilaa virkistävään nukkumiseen. Aivan loistava pihvi hyvän viinin kera helpotti kuitenkin nukahtamista. Aamupalassakaan ei todellakaan ollut mitään valittamista, päin vastoin.

Epäonni jatkui Tallinnassa, taas liian lämmin hotellihuone. Onneksi kotona oli sitten odottamassa ”ilmakylmäpumppu”, jolla vedin makuuhuoneen lämpötilan 18 asteeseen ja nautin hyvistä yöunista.

Huh hellettä

En minäkään suviaikaan kylmyydestä, vesisateista ja viimoista pidä mutta lienenkö sitten poikkeusyksilö kun en pidä helteestäkään.  Jos itse saisin valita niin 20 – 22 astetta olisi sopiva.  Helle lamauttaa elintoimintoja, alunalkujaan vähäinen aktiivisuuteni ja yleinen pyrky veltostuvat, hyvä kun jaksaa korviaan kannatella. Tilanne muistuttanee  kai tavallaan karhujen horrostilaa.

Kun näin on kohdallani en malta olla ihmetteleättä tai oikeastaan vähän paheksumatta loputonta helteiden perään hinkua ja höpöttämistä TVn, radion  ja iltapäivälehtien säätä koskevassa tarjonnassa. Toivoisin että peräänkuulutetaan ihan tavallisia aurinkoisia suvipäiviä, ei hellettä ei kylmää.