En yleensäkään rakasta autoilua – en varsinkaan helteellä. Oli kuitenkin pakko reissata halusinpa tai en. Tässä kirjoituksessa keskityn lähinnä koronaan ja lämpötilaan.
Niin, jouduin ajamaan Varkaudesta Tallinnaan ja sieltä edelleen syvälle Latviaan ja takaisin.
Viro oli muuttanut juuri matkustusrajoituksensa lievemmiksi, joten yksi rokotus tai negatiivinenkoronatestitulos riitti Viroon pääsemiseksi ilman ongelmia. Latviaan sen sijaan yksi koronarokotus ei auttanut, vaan piti olla myös tuore koronatesti. Niinpä teetin sen koronatestin laivalla matkalla Helsingistä Tallinnaan ja printtautin testituloksen paperille – varmin tapa. Se oli helppoa ja nopeaa.
Latviaan helpoksi sisäänmenoksi kannatti täyttää netissä koronapassi. Kysyttiin kaikenkarvaisia kysymyksiä, mutta kun oli negatiivinen koronatesti, niin pelkkä auton rekkari riitti, ettei pysäytetty rajalla. Toki minulla oli sellaiset paperit mukana, että jos olisi pysäytetty, niin olisin taatusti saanut jatkaa matkaa vaikka ei olisi ollut koronatestiäkään.
Koronapassin takia ei pysäytetty, vaikka muita oli pysäytetty – myös samaan tilaisuuteen Virosta tullut everstiluutnatti pysäytettiin kun hän ei ollut täyttänyt koronapassia.
Takaisinpäin tullessa ei ollut mitään ongelmia. Rajalla pysäytettiin vasta Helsingissä – hyvä – minulla oli kuitenkin näyttää negatiivinen koronatesti, joten sekin pysäytys oli hyvin lyhyt. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että Suomeen tullessa tarkastettiin kunnolla sekä koronahommat, että passi. Hyvä Suomi!
Lämpötilasta
En rakasta helteellä matkustamista, mutta nyt oli vielä lisäharmeja.
Tallinnassa varatussa laatuhotellissa ilmastointi oli hajonnut helteiden takia, joten hotellihuone oli liian lämmin – aamupala oli sitten entisen kokemuksen mukaisesti suurenmoinen.
Sitten Latvian puolella helle tietenkin jatkui, eikä sielläkään hyvässä hotellissa ollut riittävän alhaista lämpötilaa virkistävään nukkumiseen. Aivan loistava pihvi hyvän viinin kera helpotti kuitenkin nukahtamista. Aamupalassakaan ei todellakaan ollut mitään valittamista, päin vastoin.
Epäonni jatkui Tallinnassa, taas liian lämmin hotellihuone. Onneksi kotona oli sitten odottamassa ”ilmakylmäpumppu”, jolla vedin makuuhuoneen lämpötilan 18 asteeseen ja nautin hyvistä yöunista.
Ajoin tietysti vuosimallia -94 ilmastoimattomalla autollani, joten ajomatkatkin auringon yrittäessä parhaansa mukaan grillata minua olivat todellista ”herkkua”.
Nyt on hyvä olla omassa kodissani – kun on se ilmakylmäpumppu.
Hyvä laite. Jos voi pitää ikkunoita auki ja ilma kiertää niin sekin riittää. Autossa ilmastointi on kyllä ehdoton, ikkunaa en voisi pitää auki koska tuloksena olisi niskasärky.
Eräs tuttavani tuli lentokoneella Seutulaan perjantaina illalla. Hämmästys hänellä oli suuri, kun minkäänlaista kontrollia ei Seutulassa ollut. Kaikki tarvittavat paperit hänellä olisi ollut.
Ilmeisesti Suomen rajat vuotavat edelleen ja on sattumaa jos papereita kysytään.