Kaupunginvaltuutettu ja Pihlajalinnan paikallisjohtaja Moilanen Oulussa käytti syrjäytyneistä luonnehdintaa ”ihmisroska”. No tottakai tälainen on täysin tuomittavaa, mutta nämä asian aikaansaattamaat llieveilmiöt saivat minut tämän kirjoittamaan.
Ensinnäkin taisi olla köyhää aikaa todellisista uutisista kun Moilasen möläytys pääsi kaikkienn medioitten päääuutiseksi. Puhumattakaan millainen herkkupala tämä on ollut kaikenmaailman blogisteille, toimittajille ja maailmanparantajille. Sadoilla suilla ja kynillä suuren hurskauden sädekehä päänpäällä loistaen on Moilanen juntattu maan rakoon ja heitetty se ensimmäinen kivi.
Moilasen mielen köyhyydestä kertoo että hän sanoi ääneen mitä ajattelee, aika varma olen että monen mielessä on ihmisryhmiä joita pitää ihmisroskina, kenelle rappiojuopot ja humeveikot, kenelle laiskurit, kenelle maahanmuutajat jne mutta on niin fiksu ettei ääneen sano mitä ajattelee.
Sanon nyt vielä varmuuden vuoksi että tuomitsen Moilasen illmaisun mutta pidän asian saamaa julkisuutta suhteettomana, näen asian myrskynä vesilasissa.
Tapaus pisti ajattelemaan myös anteeksipyyntöä ja antoa. Tämä Moilanenhan on pyytänyt möläystään anteeksi mutta ymmärtääkseni ei anteeksi ole annettu.