Stavkalle viimeinen pisara, joka sai maljan vuotamaan yli

Venäjä yritti kaikin käytettävissä olevin voimin valloittaa koko Suomen Neljännellä Strategisella Suurhyökkäyksellä vuonna 1944.

Puna-armeija kuitenkin epäonnistui yrityksessään tuhota Suomen Puolustusvoimat ja Suomi saavutti loistavat torjuntavoitot jääden itsenäiseksi valtioksi.

Ensin Venäjä yritti strategista läpimurtoa Karjalan kannaksen kautta, mutta Suomi saavutti siellä kolme upeaa torjuntavoittoa.

Kun päähyökkäys epäonnistui, niin Venäjä yritti koukata Laatokan pohjoispuolelta Karjalan kannaksella puolustautuvien suomalaisjoukkojen selkään avaamaan tien Helsinkiin. Suomi kuitenkin saavutti sielläkin upean torjuntavoiton. Venäjä ei vieläkään luopunut yrityksestä, vaan jätti Lemetin hujakoille Laatokan pohjoispuolelle 7.Armeijan 37.Kaartinarmeijakunnan odottamaan, että 32.Armeija pääsisi syvään läpimurtoon viimeistään Ilomantsissa avaamaan ”portin” 37.Kaartinarmeijakunnalle, joka taas avaisi ”portin” Kannaksen kautta Helsinkiin.

Kuinka ollakaan Suomi saavutti suurenmoisen torjuntavoiton myös Ilomantsissa motittaen ja lyöden siellä kaksi venäläisdivisioonaa ja pysäytti niille apuun tulleet joukot.

——

Suora lainaus: ”Ilomantsin korvessa alkanut mottitaistelu nähtiin Stavkassa (Venäjän korkein sodanjohto – jp) siksi viimeiseksi pisaraksi, joka sai maljan vuotamaan yli. Seuraavana päivänä Karjalan Rintaman paras iskuvoima, Lemetin suunnalla toiminut 37.Kaartinarmeijakunta sai käskyn siirtyä Moskovan lähistölle. Näin Stavka luopui suurhyökkäyksen jatkamisesta, kun nopea hyökkäys Suomeen oli muuttumassa pitkäaikaiseksi sodaksi.”(Ari Raunio, et al – Jatkosodan Torjuntataisteluja 1942-44; 2013; sivu 283)