Kiinan kauppaa ja kestävyyden dilemma

On aika selvää, että halvan kiinalaisen krääsän tilaaminen Ebayn tai Aliexpressin kaltaisista verkkokaupoista on niin kaukana kun vastuullinen kuluttaminen voi olla. Toisaalta, kauppojen massiiviset valikoimat sisältävät myös ennennäkemättömän varaosien ja tarvikkein saatavuuden, myös vanhemmille tuotteille. Jos ostat krääsää vähentääksesi jätettä, mihin kallistuu moraalipuntari?

Länsi laiskistui

Pieni varoitus: pääosin kaikki oli ennen vanhaan päin helvettiä ja kehitys on kulkenut hyvään suuntaan, mutta joskus sattuu kömmähdyksiä. Aiemmin asioita korjattiin, oli sitten kyse sukista tai kodinkoneista. Toki pahin miinuspuoli oli että laitteet olivat julmetun kalliita, mutta plussana laitteita pystyi huoltamaan, varaosia oli saatavilla ja korjaustyön hinta kohtuullista. Tänä päivänä laitteet ovat halpoja, aika monia yhä pystyisi sinänsä huoltamaan, mutta varaosia saa surkeasti ja korjaustyö maksaa kosmisia.

Tiedän, että Moccamasteriin saa melkein minkä vaan varaosan. Opin myös, että Siemensin imuriin saa teoriassa minkä vaan varaosan, toki pelkkä imurin varsi maksaa saman verran kuin uusi samanmerkkinen imuri. Parhaiten kuitenkin tunnen tietotekniikkaa. Läppäreissä klassinen hajoava asia on näppäimistö, näyttö tai kiintolevy. Kiintolevyt ovat Applea lukuun ottamatta standarditavaraa, mutta kaikki muu onkin mallikohtaista. Saat joko naurun tai ivallisen säälin jos koitat mennä keskivertoläppäriin ostamaan vaihto-osaa kodintekniikan supermarketista.

Sen sijaan jos suuntaan kiinalaiselle Aliexpress-kauppapaikalle ja naputtelen vaikkapa tämän kodin läppärini pohjalta hakukenttään ”Lenovo P40 keyboard Finnish” niin naps vaan, neljäkymppiä ja vitonen postikuluja päälle, suomenkielinen näppäimistö tulee (koneen OVH uutena n. 2 300 EUR, näin taustainfona). Melkein mitä vaan läppäriosia vähänkin käytetymmille koneille löytyy kiinalaisista tavarataloista. Viime aikoina on näppäimistöjen lisäksi tilattu näyttöpaneeleja, erinäisten laitteiden kaapeleita, kuulokkeiden korvanappiosia ja vaikka mitä. Kaikki ehtaa kiinalaista halpakauppakrääsää – josta en suostu tuntemaan morkkista. Ounastelen osaltani vähentäneen elektroniikkajätettä tänä vuonna yhden peräluukullisen, ja siihen tarvittiin yksi kauppakassillinen varaosia.

Voisimme tehdä sen itsekin

Kiinalaiset ovat nähneet markkinaraon länsimaisissa tee-se-itse näpertelijöissä. Useampikin työkaveri on tilannut osia monenlaiseen koneeseen ja vehkeeseen, säästäen rahaa ja mielenrauhaa. EU on pitkään harkinnut meinaavansa tehdä laitteiden huollettavuudelle ja varaosien saatavuudelle jotain, eikä se totta puhuen ole edes paljoa vaadittu. Jokaista osaa ei jokaisessa laitteessa tarvitse vaihtaa uudeksi joka vuosimallilla. Jokaista kiinnitystä ei tarvitse liimata, ruuvitkin toimivat. Ennen kaikkea, pitkäaikaista asiakassuhdetta ei pidä halveksia.

Päädyn hymyilemään siinä tiedossa, että maailma on monimutkainen paikka. Kiina voi olla kertakäyttökrääsän koti, mutta samalla myös ratkaisu kertakäyttökrääsää vastaan. Lopulta markkinat tuottavat sitä mikä tekee kauppansa. Ehkäpä sen lisäksi pitäisi vielä tehdä laitteiden korjaamisesta trendikästä ja mediaseksikästä. Ideoita?

Vanhassa laitteessa vara parempi

Yle otti esille tärkeän asian kodinkoneiden kestävyydestä. Katsoessani toimistomme lähes 40 vuotta vanhaa mikroaaltouunia ”Electrolux – Made in USA”, tai lukuisia 20 vuotta täyttäneitä tietokoneita, alan itsekin allekirjoittamaan sanonnan vanhasta laadusta. Olen kuitenkin vähän huolissani että EU ei osaa tehdä asiasta sopivaa lakia.

Laadukasta tehdään nytkin

Ensin haluaisin kritisoida väitettä ettei laatua tehtäisi nytkin. Viisas ostaja saa lisärahalla myös lisää laatua. Tietotekniikan puolelta voisi mainita Lenovo (ent. IBM) ThinkPad-läppärit. Löydät helposti varaosia 15 vuotta vanhoihin malleihinkin, eikä toista kymmentä vuotta pitkä käyttöikä ole mitenkään harvinaista. Jokaiseen koneeseen saa huoltomanuaalin ja koneet on helposti avattavissa, jokainen osa vaihdettavissa jos vain pari eri kokoista ristipäämeisseliä talosta löytyy. Myös Panasonicin raskaan käytön Toughbook-läppärit kestävät oman kokemukseni mukaan järjestäen 15 vuotta aktiivista käyttöä. Ongelmaksi tulee käyttöjärjestelmän tuen päättyminen, vaikka rauta kyllä jaksaisi. Kolmantena esimerkkinä voisi mainita paremman sarjan kamerat vaikkapa Nikonilta ja Canonilta, jotka myös kestävät todella kauan ja varaosia löytyy vuosikymmeniä vanhaankin malliin.

En usko että lailla kannattaisi kovin kiireesti pakottaa valmistajia korjaamaan ongelmaa, sillä äkisti tehtynä se nostaisi hintatasoja rajusti. Olisikohan mitään tehdä väliporras ensin? Vaikkapa niin että laitteeseen voisi pistää erillisen sertifikaattitarran joka kertoo laitteen pitkäikäisyydestä sekä kuinka pitkäksi aikaa valmistaja takaa varaosien saannin. Toinen puolisko asiasta voisi olla puolueettoman testaajan huollettavuusarvio, esim. pisteet yhdestä kymmeneen. Tällaisia tarjoaakin esimerkiksi iFixit sivuillaan kännyköistä ja läppäreistä. Tällaiset tiedot voisivat tulla energialuokan kylkeen ja auttaa kuluttajia ostamaan viisaasti. Epäilemättä tämä synnyttäisi myös uusien, EU:n laajuisten varaosakauppiaiden bisneksiä. On melko edullista pistää vaikkapa itäiseen Eurooppaan iso halli varaosia ja hoitaa verkkokaupan kautta toimitus eri puolille mannerta. EU:n kauppapykälät tekevät tästä nykyään melko helppoa.

Tietotekniikan puolella asiaan kuuluu myös päivitettävyys. On hyvä että osia voi vaihtaa, mutta tärkeää on myös mahdollisuus tehopäivityksiin. Minulla on parikin pöytäkonetta joita on pala kerrallaan päivitetty niin, että vanhimmat osat ovat 1990-luvulta ja tuoreimmat tältä vuodelta. Tällä tavoin myös uudemmat ohjelmat toimivat vanhemmassa koneessa ja jätteen määrä pienenee koska vain yksi osa vaihdetaan. Itselleni vanhojen tietokoneiden huolto ja päivitys on suorastaan terapeuttista. Firmat heittävät vanhoja pois, niistä pistetään osia yhteen ja parhaassa kunnossa olevat lahjoitan hyväntekeväisyyteen. Tässäkään asiassa rauta ei ole ongelma, mutta ohjelmavalmistajat eivät halua apuaan tarjota edes hyväntekeväisyystarkoituksiin.

Kuluttajan pitää voida tietää

Kaiken ydin on mielestäni siinä, että kuluttajan pitää voida tehdä viisaita valintoja. Tieto on valtaa ja puolueeton tieto laitteen laadusta sekä huollettavuudesta ovat siihen paras apu. Emme tarvitsisi ihan hirveän raskasta byrokratiaa tämän toteuttamiseen, eikä siitä tulisi liian kallista valmistajille. Uskoakseni monikin kuluttaja maksaisi mieluusti hieman lisää laitteen pitkästä käyttöiästä. Köyhällähän ei pitäisi olla varaa halpaan. Valmistajilla puolestaan ei pitäisi olla varaa olla hyödyntämättä uutta markkinarakoa jonka laadun esiinnostaminen toisi.

Paljon on tekemistä. Esim. koko nykyaikainen kännykkä kaipaisi täysin uuden paradigman jos kestävyydellä pitäisi olla väliä. Toisaalta, kun bisnes muuttuu yhä enemmän raudan myymisestä palvelun myymiseen, tästäkään ei tarvitsisi tehdä ongelmaa. Toivottavasti tämän aiheen keskustelu jatkuu ja EU:n ratkaisu ei kaadu byrokratiaan.