Keskustalainen ideologia???

Oikeistolaiset haluavat esimerkiksi: ohutta julkista sektoria, eli vähän byrokratiaa, vähän sääntelyä, lievää verotusta, vähän velkaa, ihmisille itselleen päätösvaltaa omista asioistaan – ja Suomen itsenäisyyden säilymistä.

Vasemmisto haluaa esimerkiksi: tiukkaa sääntelyä, laaja julkinen sektori, korkea verotus, ylhäältä määrätään mitä tehdään, yksityisten yritysten elämä pitää tehdä helvetiksi. Mieluiten ei olisi ollenkaan yksityisiä yrityksiä, eikä kansallisvaltioita – kaikki pitäisi olla ”Kremlistä” johdettua.

Keskustalaista ideologiaa ei ole olemassa. Keskusta on kepuleiden etujärjestö. Alun alkaen keskusta oli maanviljelijöiden (vastaavien maaseutulaisten) etujärjestö. Kun maanviljelijöitä on vähänlaisesti jäljellä, niin kepulien on pitänyt keksiä oma kuppikuntansa, joiden etujärjestö kepu on. Eli on saatava veronmaksajien pussista mahdollisimman suuria ja monimuotoisia tukiaisia kepuleille.

Kepuleiden tavaramerkki on lehmänkaupat. Sovitaan kenen hyvänsä kanssa mistä hyvänsä: sulle-mulle, sulle-mulle – täysin Suomen ja suomalaisten edusta välittämättä.

Suomen suomettumisen ”isä” on nimenomaan kepu (Kekkonen). Annetaan ryssille periksi missä asiassa hyvänsä, jotta kepulit saavat valtaa/pysyvät vallassa. Tuomitaan kenet hyvänsä rehelliset ja isänmaalliset ihmiset vaikka kuritushuoneeseen – kunhan kepulit saavat valtaa.

Valtapeli lehmänkauppoineen sokaissut Kepun ja Kokoomuksen

Valtapeli ja lehmänkaupat eivät ole mikään uusi ilmiö suomalaisessa politiikan teossa. Jo 1970-luvulla pelattiin ajoittain kovaakin valtapeliä punamulta halitusten aikana. Tuolloinhan Kokoomus oli pitkällä korpivaelluksessa oppositiossa, kun Neuvostoliitto ei luottanut Kokoomukseen. Silloin Kekkonen piti huolen, että Kokoomus ei kelvannut mihinkän hallitukseen.

Se oli Demarien ja Maalaisliiton aikaa hallita maata. Se oli punamultahallitusten aikaa.

Silloin rakennettiin Suomeen sosiaalisia turvaverkkoja Demareiden toimesta ja Maalaisliitto/Kepu sai palkkioksi aina vaan suurempia tukiaisia maataloudelle. Se oli aikaa, jolloin Suomen maatalous lepäsi vielä paljolti pienten ja keskisuurten perheviljemien varassa. Maalaisliitto/Kepu oli asiallisesti tuolloin maanviljelijöiden etujärjestö, joka osasi lypsää hallituskumppaniltaan viimeisenkin pisaran maatalouden tukiaisiin.

Silloin syntyivät sellaiset termit politiikkaan, kuin lehmänkaupat ja iltalypsyt, joissa Kepu oli taitava.

Nyt sitä samaa taktiikkaa noudattaen käydään edelleen valtapeliä, joka on leimallista sotessa ja maakuntaudistuksessa. Kun sote uhkasi jämähtää paikoilleen ja pääministeri uhkasi hajoittaa hallituksen tuli avuksi lehmänkaupat. Kaupat tehtiin siten, että Kepu saa maakuntauudistuksen ja Kokoomus saa valinnanvapauden soteen. Se oli valtapeliä parhaimmillaan. Kansalaisten sosiaali -ja terveydenhoito poljettiin valtapelin alle.

Siitä alkoi vimattulla kiirellä soten valmistelu, johon tuli mukaan yksityisten lääkärifirmojen lobbariarmeija. Loppu onkin historiaa, joka tunnetaan. Kaikki näytti valmiilta, mutta vielä oli käytävä kysymässä noin niin kuin muodon vuoksi, mitä sanoo perustuslaki.

Ja perustuslaki sanoi, että ei käy. Suurelta osin on koko sote pantava uuteen valmisteluun. Kokoomus on jo hävinnyt yhden taistelun valtapelissä. Pakkoyhtiöittäminen, joka oli Kokoomuksen vaatimus yksityisten lääkärifirmojen vaatimuksesta on perustuslain vastainen ja sitä ei voi siis toteuttaa.

Jos näitä häviöitä tulee lisää, niin Kokoomus vaatii myös maakuntauudistukseen muutoksia. Sitä on se valtapeli.

Nyt jäädään odottamaan hallituksen korjattua esitystä sotelaeiksi edelyttäen, että Sipilän hallitus istuu vielä syksyllä. Hallitus nimittäin horjuu pahoin myös siksi, että se on nyt loikkareiden varassa. Loikkarit voivat nimittäin loikata takaisin sinne mistä loikkasivat Sipilän syliin.