Julkaistessani maanantaina teokseni ”Totuus kiihottaa – Tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä”, olin varma, että kritisoimani valtamedia tulisi kostamaan minulle jollakin tavalla.
Kirjani pääväite oli aivan muuta kuin minkä valtamedia ja sosiaalisen median vihervasemmistolaiset kätyrit siitä nostivat esille.
Väitin, että yhteiskuntamme sosiaalirakenne on hajoamassa ja kansalaisten sukset ovat menneet monessa asiassa ristiin. Tästä on seurannut, että myös yhteiskuntakeskustelut ovat polarisoituneet, ja lopulta tuo halkeaminen on johtanut median jakaantumiseen valtamediaan ja vaihtoehtomediaan.
Tutkimukseni on siis mediatutkimus ja politiikan tutkimuksellinen analyysi yhteiskuntaamme koettelevan ongelman esiintymisiä.
Media tempaisi kuitenkin otsikoidensa ja juttujensa aiheeksi pelkän havainnollistavan aineksen, jossa olin käsitellyt seksuaalipolitiikassa koettuja ongelmia, mm. miesten syrjäytymistä ja miesten tasa-arvo-ongelmia, joista puhumista media välttelee samalla, kun se suosii feministisen agendan julistamista.
Tulin totta kai sohaisseeni muurahaispesään. Seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevat asiat ovat juuri sellaisia tabuja, joista valtamedian oli helppo tekaista veruke ja vipuvarsi koko tutkimukseni perättömään mustamaalaamiseen.
Sanomani on ymmärretty ja välitetty mediassa tahallisesti väärin.
———————————-
Käyttäni lähde on J.Hankamäen blogivusto 11.6.2020, artikkelin otsikko ”Skandaali: Hiihtosuunnistaja Hanna Kosonen kiristää Suomen Perustaa tiedepolitiikalla”.