Älä pelkää äläkä kerjää stressiä

Terveyteni käytyä vähän turhan reunalla liiasta stressistä, otin parin päivän pääntyhjennyksen luonnon keskellä. Tuttuun tapaan se auttoi, ja herätti myös ajatuksia. Totuus ei ole mitään uutta: tasapainon hakeminen on elämän matka, mutta maalissa ei olla koskaan.

Painettakin tarvitaan

Eroja on epäilemättä yksilöissä, mutta minä ainakin tarvitsen painetta saadakseni kunnolla aikaan. Deadlinet ovat yksi asia jota jäin kaipaamaan journalistiajoilta, mutta onneksi dediksiä löytää lukuisista muistakin paikoista. Tiukka paine ajasta, rahasta ja työtehtävän haasteista on tärkeää ihmisen kehittymiselle. Samaa voi toki sanoa myös muista aiheista, kuten haastavat kohtaamiset vaikkapa sairaan läheisen äärellä. Vasta paine näyttää mihin pystymme.

Nykyajassa pidän erityisen vaarallisena ajatusta, että epämukavat asiat ja kiusalliset totuudet pyyhitään pois ihmisten luota. Yhdysvaltalaisten opinahjojen sensitiivisyysohjelmat, historiallisten kirjojen sensuroinnit – tai kotimaiset puistojen nimien vaihdot ovat kahdella sanalla sanoen järkyttävää typeryyttä. Meidän tulee altistua historiamme virheille ja vaihtoehtoisille mielipiteille, jos älykkyydelle annamme mitään arvoa. Ajatus tai kannanotto jota ei asiallisesti haasteta ei ole painomusteensa arvoinen. Se ei ole sananvapautta vaan totalitarismia, jossa puolustetaan oikeutta olla samaa mieltä johtavan eliitin kanssa.

Mutta rajansa pitää myös tietää. Havaintoni on, että stressiä ja huolia tulee joka tapauksessa vastaan. Ylimääräistä stressiä ei pidä hankkia. Joillekin tämä voi tulla toksisesta ihmissuhteesta, toiselle somesisällön seuraamisesta, kolmannelle liiallisen tekemisen haalimisesta. Joskus pitää sanoa ei. Joskus pitää nollata. Stressiä on turha kerjätä ja lähteä hakemaan enempää. Kuten vaikkapa mainio koomikko Hasan Minhaj jokunen vuosi sitten opetti, voit myös päättää että yksinkertaisesti lakkaat stressaamasta muutamasta asiasta. Hän itse totesi silloin, että ei enää ota stressiä blackfacesta (=vaaleaihoinen maskeeraa itsensä tummaihoiseksi). Ehkäpä meistä jokaiselta voi löytyä yksi asia, josta ei vain kannata enää ottaa pulttia?

Raja kulkee tuossa

En kerro, missä raja menee, koska siihen on monta miljardia oikeaa vastausta. Ehdotan kuitenkin, että vastauksen hakeminen on voitto itsessään. Ehdotan myös, että jos vastaan on tulossa puhuri, joskus sitä vastaan kannattaa marssia, joskus väistää. Minulle esimerkiksi teki erinomaisen hyvää väistyä Junnilan ministerikohun keskusteluista.

Opi siis ottamaan haaste vastaan ja opi myös ajoin sanomaan kohtelias ei – ennen kaikkea itsellesi.

Tylsisty! Se tekee hyvää.

Keskivertokansalainen tänä päivänä – teini tai isoäiti – ratkaisee hetken odottelun kaivamalla kännykän. Bussipysäkki, ruoan odottaminen tai jonotusnumeroiden hiljainen matelu, aina löytyy tekemistä luurista. Itsekin tuppasin aina pläräämään uutisia odotellessa, kunnes kokeilin tätä uutta, vallankumouksellista tuotetta!

Ei kosketa siihen kännykkään!

Menin yksi kaunis päivä mäkkäriin. Tilasin uskontoni vaatimusten mukaisesti kaksi kanawrappia, sillä uskontoni sanoo että auton ratissa tulee syödä vain ruokaa jotai voi syödä yhdellä kädellä. Niiden teossa menee aika hiukan aikaa, joten istuin alas.

Sitten jatkoin istumista.

Keittiöstä kuului laitteiden piippauksia. Ravintolasalista puheensorinaa. Kas, yksi piippaus oli erilainen kuin muut.

Yksi työntekijä tuntui olevan paniikissa ohjaten muita. Muut tuntuivat keskittyvän työntekoon.

Oven saranoita voisi rasvata jossain kohtaa.

Oikeesti, koska ne wrapit saadaan valmiiksi? Ja herran tähden, tuossa on tahra lattialla. Ja colahanassa on selkeästi suurempi paine kuin fantahanassa.

Hih, onpa hassuja kattovaloja. On taas joku täysi idiootti suunnitellut, tuossa valossa on selkeästi noin 4000 kelvinin lämpötila ja tuo toinen on alle kolmen tonnin. Enpä haluaisi olla TUO idiootti.

Pikkulapsi juoksee ympyrää vaikka ruokaa olisi pöydässä. Hitto, minäkin haluan juosta ympyrää kuin päätön kana. Tuo näyttää tosi hauskalta.

Numero 98, 98! – ja niin hihkuu neiti tiskin takaa että ruoka olisi valmista. Hittolainen, tässä olisi voinut eksyä ajatuksissa vielä toisenkin vartin verran. Noh, ensi kerralla sitten.

P.S. Tylsistyminen on ihan oikeasti myös hyväksi.