USA:n kauppasota voi osua kovin lähelle

Tämä päivä meni työasioiden osalta aika lailla eri tavoin kuin olin kuvitellut. Toisaalta, tarinasta voi oppia ja voin koittaa jakaa hieman ymmärrystä siihen, miten USA:n sanktiot ja kauppasodan muodot vaikuttavat täällä asti eri tavoin. Varsin osuvasti myös päivän Tivi uutisoi aiheesta, kertoen miten suomalaisyritystenkin käyttämä viestijärjestelmä on heittänyt pois suomalaisiakin käyttäjiä kauppasodan perustein. Summa summarum, havaitsen monenlaisia liiketoimintariskejä.

Mutkan kautta täysosuma

En aio lähteä spekuloimaan syyllisiä, mutta syystä tai toisesta EU:n asema tietojärjestelmissä on huono. Maailman tietoalan sadasta suurimmasta yrityksestä ensimmäinen eurooppalainen löytyy sijalta 29 ja EU:n edustus koko listalla on hyvin, hyvin pieni. EU:n alueelle on toki syntynyt datakeskuksia, mutta ne ovat amerikkalaisomisteisia. Kun tarjontaa ei ole, on hyvin luonnollista että moni yritys päätyy ostamaan amerikkalaisten palveluita. Verkkopalveluista hurja osa pyörii Amazonin, Googlen, Microsoftin tai IBM:n järjestelmissä, kaikki amerikkalaisia.

Tässä työpäiväni tapauksessa selvisi, että eräs pohjoismaalainen yritys oli ilman eri ilmoitusta siirtänyt kaikki tietonsa pohjoismaista USA:han. Tietojen fyysinen sijainti saattaa olla EU:n sisällä, mutta palvelun omistajasta johtuen USA:n lainsäädännön alaista yhtä kaikki. Noh, mitäpä tällä väliä kansainvälisessä tietoverkossa? Annan tosielämän esimerkkejä, joihin ei tarvita Venäjän tai Pohjois-Korean kaltaisia, jo sinänsä kansainvälisten pakotteiden alaisia kohdemaita.

  1. Kotimainen yritys saattaa tehdä kauppaa esimerkiksi Iranin kanssa. Moni suomalainen lääketeknologian yritys kuuluu tähän listaan.
  2. Kotimainen yritys saattaa tehdä kauppaa Baltian maiden kanssa. Baltiassa on huomattava määrä yrityksiä joiden omistusten tausta osuu Venäjälle. Omistajatietoa harvoin tulee kaupoissa esille, jos kyse on arkisista tuotteista joita eivät turvallisuuspykälät koske.
  3. Kolmas esimerkki on Turkki, johon on kohdistettu myös monenlaisia toimia USA:n osalta, vaikka EU:n kanssa sen kauppasuhteet ovat melko avoimet. Myös Turkin kanssa kaupanteosta Suomella on pitkä historia.

Kun USA on päättänyt sanktioida kauppaa kohta puolen maailman kanssa, he ulottavat sanktioiden valvonnan hyvin tiukasti kotimaisiin yrityksiinsä. Kun suomalainen yritys käyttää amerikkalaisia palveluita, he voivat yksi aamu tulla töihin ja huomata että firman järjestelmiin ei pääse. Syyksi riittää täysin laillisen kaupan teko sellaisen tahon kanssa, johon liittyy suoraan tai mutkan kautta USA:n epäsuosioon joutunut maa, organisaatio tai henkilö. Ehkä se oli vain oheisjärjestelmä, ehkäpä vain sähköpostit tai logistiikka pettää. Ehkäpä järjestelmässä oli kirjanpito, laskutus tai asiakastietokanta. Voitte olla sangen varmoja siitä, että keskikokoinenkaan kotimainen yritys ei lähde USA:n liittovaltion kanssa käräjille. Voitte myös olla sangen varmoja siitä, että Tivin tämänpäiväinen juttu ei jää viimeiseksi, eikä se ensimmäinenkään ollut. Tulemme lukemaan tästä lisää.

Korjaus lähtee tiedostamisesta

Peukkua pystyssä pitävä sisäinen minäni uskoo asiasta nousevan hieman meteliä. Kenties EU löytää tapoja rohkaista tietoalan liiketoimintaa täällä päin. Olisi eduksi, että yritys voisi tietoisesti valita palvelukumppanikseen myös paikallisen toimijan. Tällä hetkellä kovin kilpailu tulee kuitenkin Kiinasta ja kiinalaisilla on kaikki mahdollisuudet vallata markkinatilaa. Heitä ei hirveästi kauppasota tunnu kiinnostavan vaan mennään bisnes edellä. Suomella on toki tässäkin netottavaa, kotimaamme on hyvä paikka uusille datakeskuksille. Niitä tulee kuitenkin rakentaa lähelle asiakkaita, koska ei ole teknisesti järkevää palvella Euroopan asiakkaita Kiinasta käsin.

Tällä hetkellä panikoinnin sijaan tarjoan hätäavuksi tietoisuutta. On hyvä tiedostaa Yhdysvaltain toimien vaikutukset lähellemme. Se yksistään voi synnyttää kysyntää ja poliittista painetta EU:n alueella. Kyllä tekniikka ratkaisuja tarjoaa, kunhan ensin ymmärrämme etsiä niitä.

Kauppasotaa pilvessä

Tuore artikkeli kertoo uusnatsisivuston poistamisesta verkosta. Tästä tuskin kukaan on pahoillaan, mutta tarinassa on ikävä sivujuonne. Poistoa ei tehty viranomaiskäskyllä eikä palvelun pitäjän toimesta, vaan pilvitarjoajan toimesta tuhoamalla koko palvelu verkosta. Uusnatseja meidän ei tule ikävä, mutta tämä avaa todella vaarallisen matopurkin.

Pilvipyramidin kerrokset

Tässä kohtaa Microsoft oli pilvialustan tarjoaja. Päinvastoin kuin ihmisoikeuksia omastakin toimesta aktiivisesti polkeva Amazon, Microsoft on tunnettu hieman tarkemmasta linjasta. Alustan tarjoaja vertaantuu tässä tontin vuokraajaan. Microsoft ei siis itse pyörittänyt palvelua jossa oli ongelmallista sisältöä, ei tehnyt sen sivustoja, sääntöjä tai ylläpitoa, ainoastaan ”vuokrasi sille tontin”. Itse palvelu, eli metaforamme talo, oli kolmannen osapuolen tekemä. Toisin sanoen, jos vuokraat tontin baarille ja baarissa lauletaan riettaita lauluja, tontin omistaja voi jyrätä puskutraktorilla baarisi maan tasalle. Tämä on konseptina häiritsevä ja on herättänyt huolta tietotekniikan alalla.

Edelleen, uusnatseja ei maailma kaipaa, mutta entäpä Trumpin kauppasota? Nyt palvelu ajettiin alas ilman edes oikeuden päätöstä, mutta käyttöehdotkin ovat tiukkoja. Oletetaanpa suomalainen firma joka kauppaa puurakentamista Iraniin tai vaikkapa hyla-maitoa Venäjälle. Microsoftin käyttöehdot ovat liittovaltion määräämiä, jolloin koko firman verkkopalvelut voidaan tuhota. Käytännössä firman liiketoiminta voi loppua siihen paikkaan. Entäpä jos firma ei edes tiedä verkkopalveluittensa olevan USA:n lainsäädännön alaisia? Microsoftin ja Googlen sähköpostipalvelut tiedämme, mutta esimerkiksi eräs varsin suosittu suomalainen yritysten maksuliikennepalvelu pyörii jenkkihallinnoidussa konesalissa. Lukuisat pienyrityksille suunnatut kirjanpidon, taloushallinnon ja tuotannon ohjauksen palvelut pyörivät USA:n lipun alla, vaikka niiden takana on suomalainen yritys. Jenkkipilveen ulkoistaminen on laiska tapa välttää tietyt vastuut omassa tuotteessa.

Olen valmis nostamaan hattua EU:lle tietosuojalainsäädännön kehityksestä. Sen sijaan kotimarkkinoita EU ei ole onnistunut rakentamaan. Vaikkapa Saksassa, Ranskassa ja Irlannissa on erinomaisia pilvipalvelun tarjoajia, mutta ne tekevät kauppaa lähinnä kotimaihinsa. Pienyrittäjän voi olla vaikea välttää joutumista jenkkilipun alle. Mielestäni nyt ei ole oikea aika olla laiska ja toivoa että kaikki menee parhain päin. EU haluaa jatkaa kauppaa Iranin kanssa mikä on hyvä juttu, mutta altistamalla lähes kaikki yrityksemme USA:n lainsäädännön alaisuuteen, tästä tulee mahdotonta. Tähän pitäisi nyt herätä. Ongelman ei tarvitse koskea Irania, vaan myös Venäjää, Kiinaa tai Turkkia. USA:lla ei ole pulaa vihollisista tai kohtuuttomista vastatoimista.

Kiina voi iskeä

Olisi vapaalle kilpailulle erinomaista saada amerikkalaisille jättipalveluntarjoajille todellisia kilpailijoita, ei vain kauppasodasta pakenemiseen vaan myös hintojen laskemiseksi ja tekniikan kehittymiseksi. Luulen kuitenkin että se kilpailija ei löydy EU:sta vaan Kiinasta. Kiina on ottanut kiinni ja mennyt osin ohikin amerikkalaisista teknologiajäteistä. Huawein ja Alibaban kaltaiset laitokset tarjoavat pätevää teknologiaa kilpailukykyiseen hintaan – ehkäpä myös vähemmillä poliittisilla riskeillä? USA:n maine tietoturvan osalta meni Snowden-paljastusten myötä ja Trump on tuhomassa maineen luotettavana kauppakumppanina. Tämän rinnalla Kiinan kyseenalaiset toimet saattavat jäädä kakkoseksi.

Erinäiset tilastot ovat osoittaneet että kaasu pohjaan ja silmät kiinni -tason pilvi-intoilu alkaa vähenemään. Pilvessä on paljon hyvää, mutta mihinkään teknologiaan ei pidä hypätä sokeasti. Viisas pomo herää riskiin nyt eikä odota sitä aamua kun sähkölukot eivät aukea, nettisivut ovat pimeinä ja laskutusjärjestelmä hukassa.

P.S. Älkää ihmetelkö jos televisiokuvanne pimenee seuraavan Trumpia kritisoivan uutisen julkaisun jälkeen. Yleisradiomme koko netti-, radio-, ja tv-tuotanto pyörivät myös USA:n lipun ja lain alaisuudessa.

Yleisradio esittää: Amatsoonin pilven alla

Amazonin omistaja on ihana, Amazon mullistaa Suomen kaupan, Amazonin tekoäly on uusi perheenjäsen – enkä edes käynyt Areenassa etsimässä. Yle on ollut aivan rähmällään maailman rikkaimman miehen Jeff Bezosin jättifirmaan ja oikeastaan ainoa vähäinen kritiikki tuli pyöreästä pöydästä. Alan suhtautumaan tähän ihastukseen hieman skeptisesti. Vaikken salaliittoihin usko, näen tässä hieman ns. heikosti kontrolloitua julkisen talouden hoitoa ja löyhää kykyä toimia puolueettomasti.

Olet pilvessä!

Oletko koskaan käynyt Ylen verkkosivuilla, tai kuunnellut tai katsellut mitään Areenasta? Onneksi olkoon, olet käyttänyt amerikkalaisen Amazonin palveluita. Ehkäpä olet maksanut kotimaisella maksunvälityspalvelulla jotain verkossa? Sama lopputulos. Esimerkkejä kotimaastakin löytyisi tuhansia. Luit varmaan Yleisradion uutisen siitä miten kaikki kotimainen uutistuotanto ja viihde siirrettiin USA:n lainsäädännön alaisuuteen? En minäkään. En todellakaan ole salaliittoteorioiden ystävä mutta osaan katsoa eteeni. Samaan aikaan kun Yle siirsi kaikki palvelunsa Amazonin alaisuuteen ilman kilpailutusta, alkoi uutispuolella loputon tarjonta Amazonia ylistäviä artikkeleita. Ehkä se on sattumaa mutta näyttää rumalta.

En kiistä etteikö Amazonin tarjoama ”AWS” pilvipalveluympäristö olisi teknisesti erittäin pätevä. Se on pilvipalveluiden Sveitsin linkkuveitsi: kaiken saa hetkessä ja helposti eikä alkuun hintakaan ole kova. Pian alkaa kuitenkin Poppaloora-ilmiö, AWS on tässä se halpa auto jolla ajaminen on kallista. Nimittäin heti kun palvelusi suosio kasvaa, kasvaa myös hintalappu melko jäykästi. Mutta kun se on niin ihanaa ja helppoa ja mm. Yleisradion merkittävin osin kustantamat markkinointiseminaarit kotimaassa lupaavat että kaikki on ihanaa ja ongelmatonta. Yle ei edes harkinnut kotimaisia optioita eikä takuuvarmasti uutisoi heistä sanaakaan. Ehkä tämä on EU-lainsäädännön tahtotila, mutta en arvosta sitä.

Amazonin omistaja Bezos kertoo olevansa Trumpin vastustaja, mutta ainakin CIA:lle hän on taivaan lahja. USA:n laki sanoo että kaikki amerikkalaisten firmojen hallussa oleva tieto on USA:n tiedustelun omaisuutta, riippumatta missä päin maailmaa se sijaitsee. Snowdenin paljastukset kertoivat USA:n harjoittavan tiedustelua myös teollisuusvakoilun nimissä, ei siis suinkaan ainoastaan terroristien etsintään. Iso osa suomalaisistakin startup-yrityksistä käyttää Amazonin palveluita. Kovin moni epäonnistuu koska kilpailija jenkkilästä sattui patentoimaan vastaavan tuotteen nopeammin. Ehkäpä kilpailija oli fiksumpi tai ehkäpä kilpailija sattui tietämään hieman enemmän. Ehkä sekin oli sattumaa, mutta ainakin pelinappulat on aseteltu mielenkiintoisella tavalla.

Kilpailu piristää

Ei ole huono juttu että Amazon kiristää verkkopalveluiden kilpailua. Terveen kilpailun merkki on kuitenkin vaihtoehtojen tarjonta. Se, että markkinoilla on maailman kahden rikkaimman miehen omistamia amerikkalaisia palveluita ei ole kilpailua. Moni EU:ssa toimiva kilpailija on teknisesti pätevä ja moni pohjoismaalainenkin tarjoaja pystyy kisaamaan erinomaisesti. Alma Media esimerkiksi käyttää kotimaisia tarjoajia. Nämä tarjoajat eivät kuitenkaan voi kisata medianäkyvyydessä jenkkien kanssa. Tavalla tai toisella, likaisella pelillä tai sattumalla, Amazon on ostanut Ylen markkinointitarkoituksiin. Se ei ole kilpailulle oikein.

Arvon lukijat, teillä on kaikki oikeus pistää tämä vastarannan kiisken piikkiin. Minä en juurikaan tarvitse Amazonin tai kilpailija Microsoftin pilvipalveluita. Näen niiden tekniset ominaisuudet mutta en pidä asiallisena siirtää kaikkea maamme tietoa Trumpin hoiviin. Toivoisin kovasti näkeväni edes joskus valtamediassa hieman kritiikkiä tälle estottomalle rakkaudelle jenkkiläisiä palveluntarjoajia kohtaan. Jos ei muuta niin edes vaihtotaseen alijäämän hillitsemiseksi.