Olen sen sanonut ja sanon taas: minua ei sen paremmin kiinnosta kuin häiritsekään Sanna Marinin juhlat. Hänen politiikassakaan ei ole mitään sellaista joka nostaisi korkeimman hälytystilan. Se, mistä häntä väkevästi moitin on epärehellisyys.
Politiikka saa muuttua
Pääministerinä olen valmis antamaan Marinille tyydyttävän arvosanan. Koronakriisissä tehtiin pahoja virheitä, mutta tilanne oli täysin uusi. On kohtuutonta vaatia täydellisyyttä, kun horisontissa näkyy terra incognita. Hoitajien huolestakaan hän ei ole paljoa piitannut, mutta jälleen kerran rehellisyyden nimissä eivät siitä ole piitanneet muiden puolueiden päättäjätkään valta-asemassa. Toki hänen demaripolitiikassaan on monta asiaa josta en markkinaliberaalina pidä, mutta demokratiassa valta vaihtuu kuten pitääkin. Osaan arvostaa päättäjää joka tekee omannäköistä politiikkaa määrätietoisesti, vaikken siitä politiikasta pidäkään.
Tanssimisesta puolestaan voin vain antaa kehuja. Jos jokainen päättäjä tanssisi samalla pieteetillä, olisi meillä parempia päättäjiä. Samaa voin sanoa hänen lihaskunnon esittelyistä, vain toivoen että se inspiroi monia muitakin ihmisiä pitämään itsestään huolta. Ei taatusti ole synti välittää terveydestään.
Itse rakennettu tarina
Se, mikä minua häiritsee, tiivistyy kahteen tapahtumaan. Ensimmäinen oli taannoinen tilaisuus Lahdessa, johon Marin kutsui lähimpiä kannattajiaan. Tilaisuudessa esitetty teatraalinen farssi oli todella ruma esitys. Nyt, kun tarpeeksi moni viestinnän tutkijakin komppaa esityksen fiktiivisyyden, uskallan seistä sen takana itsekin kunnolla. Marinin kaverit, Marinin tilaisuudessa katsomassa ammattilaisten käsikirjoittamaa fiktiota oli todella, todella masentavaa – tai dystooppisesti ajateltuna mestarillista. Tiettävästi harvaan teeskennelty itku kuitenkin upposi. Onneksi.
Toinen on Marinin asenne mediaan. Kaksinaamaisuus on aika räikeää, kun ensin itse järjestetään medialle bileinfoja ja juttua, sitten valitetaan että miksi media siitä uutisoi. Media on onneksi ollut aiheesta hereillä (1, 2, 3), eikä niellyt syytöksiä. Siitä on kaksi vaihtoehtoa tapahtuiko alkuperäisen videon vuoto Marinin aktiivisesta toimesta, vai ainoastaan hänen myötävaikutuksella, mutta joka tapauksessa hän on ainakin hyväksynyt videon päätymisen mediaan. Kaikki siitä eteenpäin on tullut suoraan häneltä. Hän on tehnyt kaikkensa jatkaakseen aiheen mediakäsittelyä ja kehtaa sitten valitella miten media käsittelee asiaa. Tuo on epärehellisyyttä.
Yksityisyyteen on oikeus
Kannatan ehdottomasti myös pääministerin oikeutta yksityisyyteen. Yksikään media ei ole tunkeutunut hänen kotiinsa tai hänen yksityisiin tilaisuuksiinsa. Media on nähnyt vain sen jonka hän on paljastanut. Jos hän olisi paljastanut vähemmän, olisi media kertonut vähemmän. Hänellä on ollut ja on oikeus yksityisyyteen, kuten kuuluukin. Hän on itse päättänyt vähentää tätä oikeuttaan, vaihtaakseen osan yksityisyyttään poliittiseen markkinapääomaan. Onneksi hänen perhe on pysynyt jutuista poissa eikä media ole tehnyt senkään osalta typeryyksiä.
Olen aina valmis kehumaan päättäjiä halki poliittisen kartan, sillä jokaisesta merkittävästä ei-kepulaisesta puolueesta löytyy hyviä ihmisiä ja ajatuksia. Rajanveto menee rehellisyydessä. Jos valehtelee, on epäkelpo päättäjä. Sanna Marin on viimeisen viikon aikana valehdellut toistuvasti. Se on yksinkertaisesti sopimatonta.