Arvon seniorit, antakaa meidän auttaa

Käsillämme oleva tilanne on tuonut jokaiselle meistä, ikään ja hattuun katsomatta, uudenlaisen tavan nähdä maailmaa. Osa on ymmällään, ymmärrettävästi, eikä purematta niele neuvoja. Juuri tästä tilanteesta ovat kuitenkin ilmaisseet huolensa monet presidenttiä myöten. Kannan korren kekoon ja pyydän teiltä, kunnioitetut maamme seniorit, antakaa meidän nuorempien auttaa teitä nyt.

Avun olette ansainneet

Te, jotka nyt kuulutte viruksen riskiryhmiin iän puolesta, rakensitte tämän maan. Sodan jälkeen ei ollut jäljellä paljoakaan ja se vähäkin meni sotakorvauksina. Moni asia oli kortilla ja työtä oli tehtävä. Ei kenellekään vähänkään vinttinsä kaminaa lämmittävällä pitäisi olla epäselvää, että kaikki hyvät rakenteet tässä yhteiskunnassa ovat kiitos teidän kovan työnne. Ja kyllä minä senkin ymmärrän, että asioiden itse tekemisen meininki on jäänyt päälle. Ei siinä ole kuin kehuttavaa että itse pitää kodin kunnossa, käy kaupoilla ja hoitaa muutoinkin asiansa kuten sopii.

Vaan kuten tiedämme, nyt on ensi kerran 80 vuoteen poikkeustila. On senioreidenkin joukoissa kovin harvoja joilla on muistikuvaa edelliskerrasta. Nyt pitää hetkeksi unohtaa tuttu ja turvallinen ja jälleen kerran tehdä työtä Suomen hyväksi. Työ vain on kovin erilainen tuo haasteen nimi. Nyt paras apu on tehdä sille viruksen niljakkeelle elämä niin vaikeaksi kuin vain mahdollista ja samalla tehdä terveydenhoidollemme elämä niin vähän vaikeaksi kuin vain mahdollista.

Joten pyydän, antakaa meidän auttaa. Olemme sen moneen kertaa velkaa teille. Antakaa meidän tuoda teille ruokakassit kotiin. Käymme mieluusti ruokakaupassa, kirjakaupassa, kukkakaupassa ja vaikka viinakaupassakin jos tilanne sitä vaatii. Noudamme pizzan ravintolasta luoksenne, neuvomme lankojen yli tietokoneella asioiden hoitoa ja juttelemme. Se on meidän tehtävämme tässä tilanteessa. Teitä taas rohkaistaan välttelemään kauppoja ja asiointipaikkoja, sen sijaan suuntamaan ulkoiluenergiat rauhalliselle lenkkeilypolulle.

Kaikelle paikkansa

Kuten jokaisessa kriisissä, meistä joka ikiselle on oma paikka, tehtävä, asiat mitä pitää tehdä ja jättää tekemättä. Ne, jotka voivat auttaa, auttakoon. Suomalainen – etenkään suomalainen mies – ei nöyristele ja apua pyydä vaan tekee jukolauta itte. Mikäs minä olen sisun oppeja kieltämään. Ehdotan kuitenkin että ne voi pistää ihan hetkeksi piirongin laatikkoon.

Ei hätää. Kyllä se sisu siellä lämpimänä pysyy hetken aikaa. Siihen asti, kokeillaanpa hetki jotain muuta. Me haluamme auttaa tässä. Annattehan meille siihen luvan?