Avainsana: toivo

Julkaistu

Entäpä jos

Entäpä jos tämä on se julkaisualusta, jossa voi käsitellä poliittisia, uskonnollisia tai filosofisia asioita tai jotain muuta aihetta taivaan ja maan välillä.

Entäpä jos maailma ei olekaan niin anhiton paikka kuin päältä päin näyttää ja pessimistit ja nihilistit ja jälkiroussealaiset viherfanaatikot ja muut maailmanlopun ennustajat julistavat.
Entäpä jos se kirottu teknologia onkin se keino,
jonka myötä kehitys lähtee parempaan suuntaan niin ihmisten, eläinten kuin luonnon suhteen.
Sitä ennen pitäisi kuitenkin tapahtua kulttuurinen ja poliittinen muutos.

Suurin uhka niin ihmisten, eläinten kuin luonnon (sekä orgaanisen että ”elottoman”) suhteen on vihreä ideologia, tuo kuoleman kultti.
Entäpä jos sekin on saavuttanut kulminaatiopisteensä ja itsekorjaavuusliike on jo käynnistynyt? Ainakin toivon sitä.

Toiseksi suurin uhka, kristinusko ja sen ahnaat liittolaiset, väärin ymmärretty evoluutioteoria ja oikein ymmärretty marxismi, on nähdäkseni ruvennut vähenemään, mikä on minusta myönteinen asia.
Tämä vaatii tarkennuksen. Kristinuskolla, tässä yhteydessä, tarkoitan katolista ja luterilaista kristinuskoa. Uskoisin että kreikkalaiskatolinen eli ortodoksinen kristinusko on lähempänä alkukristillisyyttä kuin tämä roomalaiskatolinen oppi älyttömine pappien selibaattisääntöinen ja paavinistuimineen.

Katolinen kirkko ja varsinkin sen luterilainen versio on jatkuvasti perääntynyt vasemmistoliberalismin edessä. Naisvastaiset, pahimmillaan pomminheittäjät ja kurkunleikkaajat, eli islaminuskoiset on toivotettu tervetulleiksi länsimaihin: olkaa hyvät ja pitäkää omat perinnäistapanne ja uskontonne ja pistäkää kristittyjä miehiä lihoiksi ja raiskatkaa kristityt naiset, alaikäiset tytöt ja pojat ja raavat miehetkin. Me, kristinuskon ja marxismin aivopesemät länsi-ihmiset annamme teille anteeksi, ja ne meistä, jotka eivät anna anteeksi, on enemmistö pakottanut olemaan vaiti. Nämä kehityksen kukkaset, sivistyneet länsimaan ihmiset haluavat sinisilmäisesti uskoa, että te, islamin sanansaattajat, mukaudutte meidän tapoihimme ja kulttuuriimme, kunhan jaksamme olla kärsivällisiä ja muistamme kääntää toisenkin posken.

Tai sitten tässäkin asiassa on saavutettu kulminaatiopiste ja järki on viimein löytynyt ja tilanne tervehtyy vauhdilla. Ainakin toivon sitä.

Loppukaneetti. Olen jostain syystä vieraantunut kristinuskosta, ainakin tästä katolisesta ja luterilaisesta kristinuskosta (kreikkalaiskatolisen eli ortodoksisen kristinuskon kanssa en ole vielä tehnyt tiliä).
En ole tosin mikään mallikristitty, mitä se sitten tarkoittaakin, koskaan ollutkaan. Luojaan, Jumalaan, Suureen Henkeen, olen uskonut pienestä pitäen (oli kyllä lyhyehkö epäilykausi nuorena aikuisena) ja uskon edelleen.

Luin viime vuonna Snorri Sturlusonin Kuningassaagat ja siitä mieleen jäi erityisesti Kuningas Pyhä Olavi. Kuningas Olavi kääntyi kristinuskoon ja ryhtyi tämän jälkeen pakkokäännyttämään viikinkejä miekkansa ja sotilaidensa avulla. Olavi oli armelias ja avokätinen niille jotka kääntyivät uuteen uskontoon. Ne jotka eivät kääntyneet, hän poltti elävänä asuntoihinsa, hirtätti tai katkoi kaulat ja ainakin yhden talonpojan (siis viikinkejä), joka kieltäytyi kääntymästä kristinuskoon, hän pakotti nielemään elävän kyykäärmeen. Käärmettä oli vaikea saada miehen suuhun, koska tämä puhalteli päin käärmettä, joka joutui kääntelemään päätään edestakaisin. Mutta Olavi keinot keksi. Hän haetutti onton ruokokorren, jonka sisään käärme työnnettiin ja saatiin miehen suuhun ja suusta alas vatsaan.
On nämä tarinat Olavista sitten tosia tai väritettyjä, mietin käänteisesti ”Olipa tosiaan ”pyhä” mies”.

Ehkä jos tämä kirja oli se kuuluisa viimeinen niitti vieraantumisessani kristinuskosta. Siis roomakatolisesta/luterilaisesta kristinuskosta. Kuten aikaisemmin sanoin, ortodoksisen kristinuskon kanssa en ole vielä tehnyt tiliä enkä tiedä tässä vaiheessa tulenko koskaan tekemäänkään.
Toivossa on hyvä elää.

Julkaistu

Voiko liberaali iloita persujen kasvusta?

Samat sata analyysiä voi lukea aina gallupien jälkeen, mutta minä haluan jotain muuta. Haluan löytää jotain positiivista persujen suosion kasvusta, sellaista jota kaltaiseni markkinaliberaalikin voi iloita – ja uskoakseni olen sellaista löytänyt. Voisiko persujen nousussa nähdä hieman samaa mitä Barack Obaman kampanjassa? Näenkö rivien välistä sanat ”yes we can”, tai siis ”tottahan myö pystymme”?

Varoitus: tämä on vain vaihtoehtoinen katsantakanta yhdestä näkökulmasta – ei absoluuttinen totuus tai kokonaiskuva.

Onko sanoma vain rasismia?

Teen nyt oletuksen, että yleinen näkökulma persujen kannatuksen noususta, eli kasvava rasismi ja ilmastodenialismi, ei ole koko totuus. Syitä on mielestäni useita. Esitän nyt yhden syyn, jonka ainakin haluaisin olevan osa pakettia ja se on persujen sanoman positiivisuus. Kyllä, luit oikein, hengitä syvään, lue sitten perusteluja tai juokse paniikissa loukkaantumaan jonkun puolesta. Jos jatkat yhä, huomautan että puhun tästä miltä asiat näyttävät ja kuulostavat, viestinnässähän käy usein niin että puhujalle sanoma on kovin erilainen kuin kuulijalle. Wiion lait pätevät.

Kas, vihreät ja demarit ovat antaneet ilmi kuvaa siitä, että olemme syyllisiä ja meidän pitäisi hävetä. Heidän ulostuloista jää monille mieleen vain ajatus siitä, että mm. kaikki on suomalaisten (EI, en sanonut ”lihaa syövien heteromiesten”) syytä. Korostetaan asioita missä olemme huonoja tai muita huonompia, asioita joissa emme tee tarpeeksi, asioita joita saisimme hävetä. Puhutaan siitä mitä emme saa tehdä, mistä pitää kieltäytyä, minkä pitää loppua – ja tämä kaikki tarjotaan kovin ehdottomaan äänensävyyn. Ei tämä ole vain ilmastonmuutospuhetta, vaan yleinen ilmapiiri. Syyllisten ja syyllisyyden osoittaminen pätevät toki maahanmuutossa ja ilmastoasioissa, mutta myös työmarkkinoilla, keskusteluilmapiirissä, EU-asioissa ja monessa muussa.

Kotipuolueeni Kokoomus on sekin jäänyt vähän reaktiopuolueen asemaan ja olisi aika piristyä. Olemme tyytyneet reagoimaan muiden puolueiden ulostuloihin, emmekä ole yrittäneet rakentaa omaa agendaa. Tällä hetkellä keskikentän oikealla reunalla olisi hurjasti tilaa selkeälle, järjenkäyttöön pohjautuvalle sanomalle. Tieteeseen uskovan puolueen tulee rohkeasti katsoa eteenpäin ja olla mahdollisuuksien mukaan proaktiivinen. Tämä puoli puuttuu. Kotimaan politiikassa on kaksi selkeää sanomaa, mutta jo pikavilkaisu eurooppalaisille politiikan kentille osoittaa että kolmannelle on ehdottomasti paitsi tilaa, myös kysyntää.

Niin, entäpä Perussuomalaiset? Yhä useampi kuulee heidän sanomansa positiivisessa hengessä. Kyllä me selviämme tästä. Kyllä suomalainen työ kannattaa. Kyllä aurinko nousee huomennakin. Kyllä lapsissa on tulevaisuus. Vaikka heidän perusviestintä onkin sävyltään ikävää, yllättävän moni lukee niissä vähäsen toivoa, hitusen synninpäästöä ja pienoista optimismia. Niitäkin kommentteja lukee, joissa ilmastonmuutoksesta huolestuneet uskovat enemmän persujen kuin vihreiden ratkaisumalliin. He kokevat sen ratkaisevan asiaa kulkien eteenpäin työtä tekemällä, kun vihreiden malli tuntuu lähinnä panikoinnilta ja toivon alasajolta. Viestintäpsykologiaa katsellen, jos lauseen alkupuolella ensin ruoskitaan, ei lauseen jälkipuoli enää pysty tilannetta paikkaamaan. Liekö Matias Turkkila tehnyt saman havainnon?

Toivotalkoot?

Markkinaliberalismiin kuuluu ainakin minun versiossani toivo ja positiivisuus. Sisäinen ääneni rohkeneekin siten toivoa, että gallupit ovat merkki toivon kaipuusta. Ehkäpä suomalainen sisu on herännyt horroksestaan ja kansa haluaisi vihdoinkin lähteä rakentamaan tulevaisuutta tekemällä? Hallitus tarjoaa häpeää, itkua ja tappelua, mutta kenties kansa haluaisikin toivoa, mahdollisuuksia ja haastetta? On sangen mahdollista että kuvailen pöhköä utopiaa, mutta mielestäni tulevaisuuden tekeminen omin käsin on utopia johon on täysin sallittua uskoa.

Totuus on, kuten olen varoittanut, paljon tätä monimutkaisempi, mutta mielestäni täysin jumittunut persukeskustelu kaipaa uutta näkökantaa. Laajemminkin katsoen, Suomesta puuttuu toivoa. Väkivahvasti uskon, että sitä pystyisi tarjoamaan meille useampikin puolue. Älkää jääkö tuleen makaamaan, vaan ottakaa haaste vastaan, oli lipun väri mikä vaan!