Demarihallitus antaa vähäosaisille

Otsikko ei sitten ole sarkastinen, vaan rehellinen pintapuolinen havainto vuoden alusta näkyvistä muutoksista, joissa monella tapaa vähäosaisia huomioidaan. Jopa näin kylmäverisenä kapitalistisikana näen tässä paljon hyviä eleitä joita arvostan. Ongelmia näkyy pinnan alla.

Pitkä lista pinnalta kaunis

Aika harva asia listalla vaikuttaa minuun. Tampereen demarien puolen prosentin veronkorotus ja hallitusdemarien toinen mokoma toki tarkoittaa prosenttiyksikön nousua verotukseeni, eikä se tietenkään kivaa ole. Toisaalta, jos se tarkoittaisi vähäosaisille parempaa päivää, ei se minun elämää kaada, kunhan vaihdan vähän halvempaan piimään ja porkkanaan. Eläkkeet eivä minua koske, päivähoidon paraneminen on mainiota, polttoaineiden hinnannousu on aika pieni ja limsojen hinta onkin liian halpaa nyt. Kotitalousvähennystä en ole vuosiin käyttänyt, mutta tiedän kyllä miten ikävää sen leikkaaminen on monille pienimmille yrityksille. Osakesäästötili on ihan kiva lisä, mutta pääosalle osakesäästäjiä perinteinen arvo-osuustili on kannattavampi vastakin. Monelle 90-luvulla pankkeihin uskoneille lamavelkojen vanheneminen lienee helpotus, tosin vuosikymmeniä liian myöhään.

Fiilispohjalta näen siis tämän ylivoimaisesti enemmän hyvänä kuin huonona. Pintaa raaputtamalla alkaa kuitenkin murheita paljastumaan. Keski- ja suurituloisten verotuksen nosto ei sada valtion laariin vaan pois sieltä, kuten on toistuvasti tutkimuksin osoitettu. Lisäksi se auttaa ylläpitämään Suomen persoonallista veronkiertokäytäntöä. Siinä missä Italiassa tai Kreikassa veronkierto on vähäosaisten arkea, Suomessa se on suurituloisten kansanhupia. Mitään toimia ei veronkiertoa vastaan tehdä, eikä millään tavoin luoda edellytyksiä verokertymän kasvulle. Sota rikastumista vastaan on sota valtion vaurastumista vastaan. Jostain syystä tämäkään hallitus ei ymmärrä katsoa päätöstensä todellisia vaikutuksia ja olettavat että veronkierto vähenee jos veroprosentteja nostetaan. Valitan, tuo on toiveajattelua. Toki tässä on varmasti politisointia, suurituloisten veronkorotus tuo kannatusta omien parissa.

Työperäisen maahanmuuton edellytyksiin ei paljoa myöskään tehdä. Asiallista kielikoulutusta ei edelleenkään tarjota eikä maahanmuuttajan työnhaun byrokratiaa kevennetä (joskin migrin käsittelyjono on sentään lyhentynyt). Valtiontalouden tarkastusvirastoa ei kuulla, sen paremmin työmarkkinajärjestöjen kummankaan puolen kuin kielipoliitisten säätiöiden erivapauksiin ei kosketa. Rahaa ei oteta sieltä mistä sitä saisi ja sieltä mistä hallintomme omat asiantuntijat suosittavat katsomaan. Tietohallintoa ei uudisteta vaan julkishallinnon IT- ja konsultointikulut paisuvat hurjasti samalla kun rahalla saadaan yhä vähemmän ja huonompaa. Edes vastuullisuutta ei viitsitä ottaa mukaan hankintakriteereihin, edes punavihreille ei tunnu hiilivoimalla pyörivien tietojärjestelmien tukeminen ongelmalliselta. Se on sääli.

Selitys opin taustoissa?

Hallituksessa on paljon oppineita ministereitä ja avustajia, mutta painotus on hurjasti tiettyjen humanististen tieteiden puolella. Ei yleissivistävässä osaamisessa ole mitään pahaa, mutta kovin heikko luonnontieteiden tai talousosaamisen edustus huolettaa. Ihan puhtaasti spekuloin, mutta voisiko tältä osin kapea osaamisala vaikuttaa asiaan? Päätöksissä on sydäntä, mutta ikävästi kapealla katseella, vailla pitkän ajan suunnitelmaa. Oikeusvaltio kaipaa kyllä ehdottomasti vähäosaisille lisää tukea ja vähemmän kuritusta, mutta se ei pitkässä juoksussa onnistu ilman talouden tasapainoa. Velkaa on valtion helppo ottaa mutta vaikea maksaa ja vaikka maksua viivyttelisi, korot kurkkivat aina nurkan takana.

Joku ehkä huomasi, etten maininnut Sanna Marinia nimeltä tässä. Nyt astuvat muutokset ovat hänen edeltäjänsä ohjeistamia, mutta taustalla ovat samat ministerit kuin nytkin. Tässä on turha nimetä nimiä, hallitustyö on yhteispeliä. Toki voi tässä kohtaa pohtia oliko Marin mukana silakkaliikkeen perustamisessa hallituksen sissivoimiksi, vai ainoastaan tukijana. Pääpiirteittäin on kuitenkin kaikki syy olettaa tilanteen jatkuvan pääministerin vaihdosta huolimatta. Lähikuukaudet näyttävät muuttuuko linja.

Rutger Bregman toi vuosisadan ykkösviestin

Ilmastonmuutos, maahanmuutto vai valeuutiset? Ei, näiden ongelmien yläpuolellakin on lopulta raha, niin surullista kuin se onkin. Mitään edellisistä ongelmista et hallitse ellei siihen ole varaa, eikä verovarojen riittävyys haittaa myöskään koulutuksen tai sote-palveluiden toteutusta. Siten olenkin valmis nostamaan kaikkein isoimman hattuni historioitsija Rutger Bregmanille.

Verot, verot ja vielä kerran verot

Bregmanin ulostulo (The Guardian, Uusi Suomi) oli napakymppi varallisuuden keskittymisen ydinongelmaan: rikkaat eivät maksa veroja. Rikastuminen ei ole missään määrin huono asia, varallisuuserotkin ovat tiettyyn pykälään asti hyvä asia, mutta vastuun välttely on järkyttävä ongelma. Globaalisti menetämme varovaisimpienkin arvioiden mukaan satoja miljardeja vuosittain.

Globalisaatio on aikaansaanut hirveän oravanpyörän. Valtiot eivät uskalla verottaa rikkaita liikaa, koska he pelkäävät rikkaiden pakenevan maasta. Siten ne vähentävät rikkaiden verotusta ja veronkierron valvontaa ennestään tämän pelon myötä. Muut valtiot reagoivat tähän ja löyhentävät säännöstöä entisestään ja länsimaistakin löytyy jo aimo pino maita joissa rikkaimpien ei käytännössä tarvitse maksaa mitään veroja. Joissain maissa rikkaudesta jopa palkitaan ja miljardituloja tekevä saattaa saada valtiolta rahaa hurjat määrät lähinnä kiitoksena siitä että hän on olemassa. Se on sairasta, eikä mitään muuta.

”Verot, verot, verot – kaikki muu on hevonpaskaa”, totesi historiotsija Bregman. Vasta-argumentit muistuttivat rikkaiden luovan työpaikkoja, mutta tuo argumentti ei syvällisessä tarkastelussa pidä vettä lainkaan. Itse asiassa rikkaiden firmoissa poljetaan useammin työehtoja, maksetaan liian matalaa palkkaa ja laiminlyödään työntekijöitä. Maailman rikkain mies on Jeff Bezos, joka käsittelee työntekijöitään täysin sadistisesti, rekrytoi heitä rasistisin kriteerein ja tuhoaa ympäristöä uskomattomalla tahdilla. Onko tuollainen työnantaja se millä maailma parannetaan? Nyt siteeraan vuorostani itseäni: ei helvetissä! Silti Suomen valtiokin rahoittaa hänen hirmutekojaan suurilla summilla. Monen väkivaltaisen huumeparoninkin toiminta on moraalisempaa.

Selvä ongelma, mahdoton ratkaisu

Ongelma on mielestäni täysin selvä. Ei rikkaille tarvita sadan prosentin verotusta, mutta jos edes jonkinlainen. Ratkaisu sen sijaan on vaikeampi. Niin kauan kun mikään valtio tarjoaa pakoreitin veroilta pois, tämä ei voi toimia. Jos verotusta vaativat valtiot taas rupeavat kovin vahvasti tätä ajamaan, voivat muut haastaa nämä esimerkiksi maailman kauppajärjestö WTO:ssa. Jos EU ei edes rajojensa sisällä ole kyennyt ongelmaan puuttumaan lainkaan, miten se voisi toimia Atlantin yli? Minulla ei totta puhuen ole mitään realistista ehdotusta miten tämä asia pitäisi toteuttaa, vaikka tottavie se pitäisi.

Heitän siis kaksi villi teoriaa pöydälle. Ensinnäkin, jos jokin upporikas miljardööri päättäisi että tilanne on väärin ja lähtisi muuttamaan asiaa ns. sisältäpäin, se voisi kääntää venettä. Toinen optio on, että kansalaiset ympäri maailman lähtevät vaatimaan tätä niin lujaa, että sen paremmin päättäjät kuin jättifirmoja omistavat miljardööritkään eivät voi enää kritiikkiä hiljentää. Kumpikin optio on kaukaa haettu, mutta juuri nyt en parempaakaan keksi. Ainakin asia pääsi vihdoin otsikoihin, kai sekin on jo jotain.

Yksi progressio riittää, kiitos

Vaalien alla ovat taas rikkaat tulilinjalla. Solidaarisuusvero pitää tuplata, lapsilisät poistaa, lähes jokainen julkinen maksu saatava progression piiriin. Varakkaiden on ehdottomasti kannettava vastuunsa, mutta tapa millä sitä ajetaan on pahimman luokan hölmöläisyyttä. Meidän pitää osata erottaa se mitä lukee paperilla ja se mikä tapahtuu todellisuudessa – ja todellisuudessa moni varakas ei maksa veroja juuri lainkaan.

50% kaikesta vai 100% ei mistään?

Tällä maalla on paljosta kiittäminen Supercell-miljonäärejä ja monia muitakin äveriäitä, jotka tienaavat isot ansiotulot ja maksavat siitä globaalissa mittakaavassa varsin hulppeat verot. Rikkaus ei ole synti vaan yhteiskunnalle siunaus. Ongelma on siinä, että jokaista Ilkka Paanasta kohti on aina yksi Matti Halmesmäki. Tässäkin maassa varakas ihminen voi järjestellä rahansa niin että veroja maksetaan vähän tai ei ollenkaan ja sekin vähä maamme rajojen ulkopuolelle. Voit nostaa ansiotuloverotuksen vaikka sataan prosenttiin, mutta veronkiertäjä vain nauraa röhöttää vierestä. Koska hänen veroasteensa on nolla, se on sama vaikka moninkertaistat verotuksen, sillä sata kertaa nolla on yhä nolla.

Koska aidat ja muurit ovat trendikäs juttu, tarjoan niiden avulla metaforan. Sinulla on sadan metrin pituinen raja johon pitää rakentaa aita että eläimet eivät pääse karkuun. Rakennat viidenkymmenen metrin matkalle hienon aidan. Jostain syystä eläimet kuitenkin pääsevät yhä karkuun. Katsot ongelmaa aikasi ja päätät tuplata rakentamasi aidanpätkän paksuuden sekä korkeuden ja lisäät siihen valvontakamerat. Syystä, jota et mitenkään ymmärrä, eläimet vieläkin karkaavat siltä puolelta rajaa jossa ei ole aitaa lainkaan. Tämä kuvastaa sitä ongelmaa mitä nykykeskustelussa on. Olemme valmiit tekemään mitä vain kiusataksemme sitä puolta varakkaista jotka jo nyt kantavat vastuunsa. Toimia pohtiessamme emme vilkaisekaan sitä puolta joka laistaa vastuunsa.

Mikään ratkaisu joka ei ole reilu kaikille, ei voi toimia. Veropakolaisuus, verosuunnittelu tai muu verokikkailu eivät ehkä absoluuttisina lukuina edusta valtion budjetissa hurjia summia, mutta ne syövät luottamusta ja nostavat ansaitusti eripuraa. Ongelman korjaamiseksi monimutkaistamme jo ennestään liian monimutkaista verojärjestelmäämme. Periaatteiden pitäisi olla selviä: verotetaan kerran, kohdistetaan progressio yhteen paikkaan ja tehdään työnteosta aina kannattavaa. Päättäjien on turha piilotella kansainvälisten sopimusten taakse jatkuvasti. Joko ongelma korjataan täällä tai EU:ssa, mutta se korjataan. Mikään muu ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto. Verolainsäädännössä saavutetut edut eivät saisi olla minkään arvoisia, ellei niille löydy vankkaa perustetta numeroista.

Kosto on suloinen – ja tehoton

Ei siis ole mikään ihme että pölhöpopulistisia heittoja lentelee ja aina kun pitäisi rahaa heittää kaivoon, keksitään vallankumouksellinen idea että otetaan vain rikkailta ja heti kaikki on paremmin. Verotuksen tarkoituksena ei ole kateellinen kosto tai silmitön ryöstö, vaan yhteinen puhallus yhteen hiileen. Populistille moinen ei kuitenkaan sovi, heille riittää yksi tokaisu ja kansan hurraahuudot tulevat perään.

Verot ja valtiontalous ovat erinomaisia vaaliteemoja jotka ansaitsisivat erinomaisen tasokasta debattia. Haluaisin kuulla ehdotuksia jotka kestävät myös altistuksen tosielämälle. Eiköhän sitä jo yritystukien selvitysdraamasta opittu, että reaalipolitiikassa on myös realistista olettaa tekevänsä vaikeitakin töitä.

Vapaaehtoinen veronmaksu Norjassa

Aika usein kuulee eri medioissa ihmisistä jotka vapaaehtoisesti maksaisivat enemmän veroja, näitä ”iloisia veronmaksajia”.

Norjassa on ollut mekanismi maksaa enemmän veroa vapaaehtoisesesti mutta tuotto on jäänyt olemattomaksi.  https://www.kauppalehti.fi/uutiset/norjassa-on-kaytossa-vapaaehtoinen-vero-tuotto-naurettavan-pieni/2ba57615-3962-31db-8440-1ddb7bfa4d39

Tästä herää kysymys että onko tämä halukkuus ekstraveron maksuun vain sanahelinää ja tekopyhyyttä. Olisimmeko me suomalaiset todella innokkampia kuin rikkaat norjalaiset vapaaehtoiseen veronmaksuun.

Elämme uuden ajan äärellä

Kohta saamme monta uutta ja ihmeellistä asiaa, jotka tulevat muuttamaan elämäämme joko hyvään, taikka peräti huonoon suuntaan. Ainakin se tulee mullistamaan koko perinteisen ja nykyisen ajattelutapamme ja kaiken siihen liittyvän.

Ensimmäiseksi tulemme kaikki saamaan uuden HETU tunnuksen. Vanhat kuulemma loppuvat kesken ja ovat muutenkin vanhanaikaisia ja helposti väärennettäviä. Uudet tiettävästi ovat pidempiä ja monimutkaisia, sekä vaikeasti kopiotavia. Miten vaan kukaan tulee muistamaan niitä itsekään, siinähän sitten koetellaan.

Nyt on sitten saatu sopimus aikaiseksi SOTE;n valinnanvapaudesta. Koko hallitus on sen takana, ihan yötä myöden neuvoteltuna. Näinhän se on maan tapa silmät ristissä ja puoliksi torkkuen.

Kaikista suurin ja mullistavin uutuus on koko liikennejärjestelmän muuttaminen samaksi EU alueella. Se tulee perustumaan GPS paikannukseen, koskien kaikkia jalankulkijoista alkaen aina suurimpaan autoon asti.

Satelliittien avulla tullaan keräämään kaikenlaista mahdollista tietoa, joita voidaan käyttää laskutusperusteena. Siis mahdollisuudet ihmisten rosvoamiseen ovat valtavat, sanoi ministeri Berner.

Siis totaalisesti tullaan näkemään ja kokemaan uutta ja ihmeellistä.