Informaatiovaikutusta tai -sotaa, ahdistelusyytöksiä ja ahdisteluun syyllistyneitä, veronkiertäjiä ja oman elämänsä sankareita. Mikäli ruoaksemme riittäisivät lööpit olisimme paksumpia kuin koskaan. Informaatioähky ei ehkä näy vatsassa vaan päässä, mutta minun päähäni sattuu eniten ajatus siitä että valtio tai EU voisi hoitaa ajattelun puolestamme.
Paljonko huudosta on tyhjää?
Esitän ensin kysymyksen ja spekulaation. Kun puhutaan viime aikojen isoista jutuista, kuten seksuaalinen häirintä, paratiisin paperit tai USA:n vaaleissa vaikuttaminen, kuinka paljon näistä on syntynyt täysin tyhjän päälle? Kuinka paljon esim. Clintonin tai Trumpi vastaiset lööpit ovat rakentuneet ilman mitään todellisuuspohjaa? Väitän että puhtaat valheet ovat sangen pieni vähemmistö metelistä. Toki jutut ovat päätyneet usein sivuraiteille ja ison jutun vetovoimalla matkustavat myös mielikuvituksen tuotteet, mutta itse isossa jutussa on mielestäni aina vähintään hieman faktoja taustalla. Tullaanpa hetkeksi lähemmäksi ja puhutaan EU:n huolesta populistipuolueiden osalta. Ovatko populistit vain valheella ratsastavia tuholaisia, vai voiko niiden asiassa olla myös totuuden siemen? Mielestäni edes trollisavua ei ole ilman pientä tulta, tai vähintään kipinää. Lisäksi esitän soppakattilan pohjalle vielä yhden valmistusaineen: huhuja on ollut aina. Ihminen ei ole oppinut valehtelemaan vasta Internetin myötä.
Huolestuminen ei ole huono asia. Kyllä minua huolettaa ajatus siitä, että maamme ottaa takapakkia vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa, tai että yritysvihamielisyys tuhoaa hyvinvointivaltion pohjan. Populismi, niin politiikassa kuin muuallakin, on hälytyssireeni. Se tarkoittaa että jotain on mennyt vikaan. Älyllinen reaktio on tutkia syitä, varmistaa niiden olemassaolo, selvittää niiden synty ja tehdä ratkaisuehdotus. Mielestäni niin Suomen johdon, EU:n kuin muidenkin korkeiden elinten vaientamisreaktio on sanalla sanoen älytöntä. Jos katsotaan vain välitöntä, yksittäistä tilannetta, on epäilemättä kaunis ajatus poistaa kansalaisten korvista vähään totuusarvoon perustuvia huuteluja. Se ei kuitenkaan ole taloudellisesti tehokasta eikä yhteiskunnallisesti kestävää. Kun valtiovalta ryhtyy mainostamaan kansalaisille ns. yhteisen hyvän totuutta, se voi vain epäonnistua hirveästi tai vielä pahemmin.
Kun tämä ongelma puretaan tarpeeksi pieniin osiin, keskiössä on ajatteleva ihminen. Ihmiselle on luonnollista ajatella eikä ajattelun kieltäminen voi toimia. Siinä tulevat jo geenitkin vastaan. Parempi ratkaisu olisi tukea tätä ajattelua, rohkaista elinikäiseen uuden oppimiseen, kasvattaa nahkaa ja opettaa terveen skeptisyyden parhaat puolet. On aiheellisesti sanottu että ansaittu leipä maistuu paremmalta, vaan sama pätee myös ajatustoimintaan. Tutkimalla ja oppimalla hankittu ratkaisu maistuu makoisalta siinä missä valmiiksi pureskeltu vastaus on kuivaa. Eihän matematiikan tunneillakaan päntätä ulkoa yhtälöiden tuloksia vaan opetellaan niiden ratkaisemista. Yhteiskunnan hahmottaminen on samaa logiikkaa vaativaa ajattelua ja tietänemme ettei yhden Pravdan malli johda onnelaan.
Juhlistakaamme järjenkäytön saavutusta
Vaikkakin maltilla ja järjellä rakennetusta koulujärjestelmästämme ollaankin tekemässä kikkailujen koelaboratoriota, on pohja jalkojemme alla yhä melko vakaa. Olemme kouluttaneet kansaamme käyttämään järkeä. Arvon päättäjät, se on hyvä asia. Se on voimavara jota ei pidä hyödyntää vain talouskasvun juhlapuheissa, vaan yhteiskuntamme jatkuvassa kehityksessä. Meillä ON fiksu kansa joka osaa ajatella. Sen sijaan että lähtisitte sotaan ajattelua vastaan, ruokkikaa tätä voimavaraa. Rohkaiskaa ajattelua, juhlistakaa sitä, nostakaa hattu monen sukupolven mittaiselle työlle jonka ansiosta kansamme osaa erottaa huhut faktoista. Jotkut teistä päättäjistä pelkäävät ajattelevaa kansaa, vaikka juuri se pitää teistä suoraselkäisimmät virassa ja antaa teille mahdollisuuden tehdä pitkäjänteistä politiikkaa. Sota ajattelua vastaan on vain korruptoituneen päättäjän etu, eikä yhdenkään vastuullisen toimijan pitäisi moista harkitakaan.
Jotta ei nyt mennä historiassa määräänsä pidemmälle, todettakoon että esimerkiksi koko Neuvostoliiton olemassaolon ajan maailmanpolitiikan kaksi suurta tunaria käyttivät mittaamattomat määrät ruplia ja dollareita vaikuttaakseen poliittisiin mielipiteisiin, vaalituloksiin ja mielialoihin. Se ei ole mitään uutta ja olemme jo erittäin tottuneita siihen. Me tiedämme, että raha haluaa puhua saadakseen lisää rahaa ja valta saadakseen lisää valtaa. On kiva, että huolestutte valheista, mutta emme me keskivertokansalaiset nyt ihan niin avuttomia ole mitä annatte ymmärtää.