16.5.1918 – 100 vuotta sitten Suomen Vapaussota

Ylipäällikön, kenraali Mannerheimin päiväkäsky 16.5.1918

”Suomen Armeijalle

Teitä oli kourallinen huonosti aseistettuja miehiä, jotka pelkäämättä lukuisaa vihollista aloitte vapaustaistelun Pohjanmaalla ja Karjalassa. Lumivyöryn tavoin on Suomen armeija sitten kasvanut voittokulkunsa aikana etelää kohti.

Armeijan päämäärä on saavutettu. Maamme on vapaa. Lapin tuntureilta, Ahvenanmaan ulommaisilta luodoilta aina Siestarjokeen asti liehuu leijonalippu. Suomen kansa on pudistanut päältään satavuotiset kahleet ja seisoo valmiina ottamaan sen paikan, joka sille kuuluu.

Minä kiitän sydämellisesti Teitä kaikkia, jotka olette ottaneet osaa näiden kuukausien väsymättömään työhön. Kukin on kantanut taakkansa, ja kaikki olemme iloinneet saavutetusta menestyksestä. Minä kiitän Teitä kestävyydestänne ja minulle osoittamastanne luottamuksesta silloin, kun toivomme oli synkimmillään. Kiitän Teitä urhoollisuudestanne taistelukentällä, unettomista öistä, raskaista marsseista ja yli-inhimillisistä ponnistuksista. Kiitän lähimpiä tovereitani, armeijan kenraaleja ja upseereja, alipäällystöä, miehistöä, lääkärejä, sairaanhoitajattaria ja –hoitajia, sotapappeja ja niitä naisia, jotka ovat seuranneet armeijaa ja hoitaneet sen muonitusta, sekä kaikkia, jotka ovat avustaneet vapautustyötä. Minä kiitän niitä urhoollisia Ruotsin ja pohjoismaiden miehiä, jotka ovat kuulleet sydämen ja kunnian vaatimusta ja kiiruhtaneet avuksemme silloin, kun taistelumme oli vaikein, jotka niin runsaasti ovat vuodattaneet vertansa meidän oikean asiamme puolesta ja herättäneet meissä henkiin menneitten vuosisatojen muistot. Mutta ennen kaikkea kohdistuvat ajatukset sekä kiitollisuuden ja ihailun tunteet niihin, jotka kovien vaivojen ja täytettyjen velvollisuuksiensa jälkeen nyt makaavat maan povessa.

Nyt, yli sadan vuoden jälkeen kuulemme ensi kerran suomalaisten tykkien jyskeen Viaporin linnasta. Se on tervehdys kaatuneille urhoille, mutta myöskin viesti uuden päivän noususta.

Uusi aika uusine velvollisuuksineen!  Ja kuitenkin ratkaistaan nyt kuten ennenkin suuret kysymykset raudalla ja verellä. Suojellakseen vapauttamme täytyy armeijan seistä valmiina. Linnoitukset, tykit ja vieras apu eivät auta, ellei joka mies itse tiedä, että juuri hän seisoo maansa vartijana. Muistakoot Suomen miehet, että ilman yksimielisyyttä ei luoda vahvaa armeijaa, ja ainoastaan voimakas kansa voi turvallisena käydä kohti tulevaisuuttaan.

Sotilaat! Liehukoon sentähden korkealla ja tahratonna Teidän lippunne, meidän kaunis, valkoinen lippumme, joka meidät kaikki on yhdistänyt ja vienyt voittoon!

Kenraali Mannerheim.”[i]

——

[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; 1927; sivut 440-442

1.5.1918 – 100 vuotta sitten Suomen Vapaussota, päiväkäsky

Viipurin valloitusparaati pidettiin 1.5.1918. Sen yhteydessä joukoille luettiin ylipäällikön, kenraali Mannerheimin, seuraavansisältöinen päiväkäsky:

”Saapuessani Viipuriin, tähän vanhaan Karjalan pääkaupunkiin, ja nähdessäni Torkkelin vanhan linnan, joka on monet vuosisadat saanut kestää idästä tunkeutuvien laumojen hyökkäyksiä, kunnes se kaksisataa vuotta sitten joutui venäläisten käsiin, valtaa mieleni kiitollisuuden ja ilon tunne, sillä nyt liehuu tässä linnassa Suomen lippu ja nyt tulee taas Viipuri olemaan sinä tukikohtana, joka suojelee Suomea, mutta ei niinkuin ennen – maata, joka on osa toisesta valtakunnasta – vaan suurta, itsenäistä, vapaata Suomea. Teidän verenne hinnalla, urhoollinen armeija, on nyt Suomi tullut tasa-arvoiseksi muitten Euroopan kansojen kanssa. Pää pystyssä voi nyt käydä suomalainen isäntänä omassa maassaan. Toivon, että Suomen armeijan eri joukot, jotka vieretysten ovat vuodattaneet vertansa kalliin isänmaan puolesta, ovat näissä taisteluissa solmineet sen aseveljeyden ja saavuttaneet sen yksimielisyyden, jotka vain voivat tehdä Suomen armeijasta kansalle sitä turvaavan, mutta viholliselle peloittavan sotajoukon. Kiitän Itäarmeijaa erityisesti loistavista voitoista, jotka seurasivat toisiansa salamanvälähdyksinä. Nämä voitot eivät olisi olleet mahdollisia, ellei Karjalan uljas divisioona olisi seisonut kolme kuukautta levähtämättä vankkana muurina ylivoimaista vihollista vastassa ja nurisematta täyttänyt kaatuneitten sankarien paikat yhä uusilla miehillä. Olkoon myös se veri, jonka olemme maksaneet lunnaiksi saavuttaaksemme itsenäisyytemme, omiaan kohottamaan koko kansamme yli kaikkien pikkumaisuuksien, yli kaikkien sellaisten riitojen, jotka pirstovat ja heikontavat sitä, ja nouskoon isänmaallinen mieli kansassamme tämän kansallisen vapaussodan herättämänä niin korkealle, että jokainen kilpailee siitä, ken maallensa voisi enemmän antaa! Se kansallinen nousu, se uhrautuvaisuus, se suurenmoinen voimien ponnistus, se urhoollisuus, se kunto ja se usko tulevaisuuteen, joita Suomen kansa on tämän sodan aikana osoittanut, ovat takeena siitä, että tulevaisuutemme perustus on vankalla pohjalla. Eläköön Suomen urhoollinen, voittoisa armeija! Eläköön kovaa kokenut, vaan nyt vapaa, rakas isänmaamme!

G. Mannerheim.”[i]

——

[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927; sivut 218-219