16.5.1918 – 100 vuotta sitten Suomen Vapaussota

Ylipäällikön, kenraali Mannerheimin päiväkäsky 16.5.1918

”Suomen Armeijalle

Teitä oli kourallinen huonosti aseistettuja miehiä, jotka pelkäämättä lukuisaa vihollista aloitte vapaustaistelun Pohjanmaalla ja Karjalassa. Lumivyöryn tavoin on Suomen armeija sitten kasvanut voittokulkunsa aikana etelää kohti.

Armeijan päämäärä on saavutettu. Maamme on vapaa. Lapin tuntureilta, Ahvenanmaan ulommaisilta luodoilta aina Siestarjokeen asti liehuu leijonalippu. Suomen kansa on pudistanut päältään satavuotiset kahleet ja seisoo valmiina ottamaan sen paikan, joka sille kuuluu.

Minä kiitän sydämellisesti Teitä kaikkia, jotka olette ottaneet osaa näiden kuukausien väsymättömään työhön. Kukin on kantanut taakkansa, ja kaikki olemme iloinneet saavutetusta menestyksestä. Minä kiitän Teitä kestävyydestänne ja minulle osoittamastanne luottamuksesta silloin, kun toivomme oli synkimmillään. Kiitän Teitä urhoollisuudestanne taistelukentällä, unettomista öistä, raskaista marsseista ja yli-inhimillisistä ponnistuksista. Kiitän lähimpiä tovereitani, armeijan kenraaleja ja upseereja, alipäällystöä, miehistöä, lääkärejä, sairaanhoitajattaria ja –hoitajia, sotapappeja ja niitä naisia, jotka ovat seuranneet armeijaa ja hoitaneet sen muonitusta, sekä kaikkia, jotka ovat avustaneet vapautustyötä. Minä kiitän niitä urhoollisia Ruotsin ja pohjoismaiden miehiä, jotka ovat kuulleet sydämen ja kunnian vaatimusta ja kiiruhtaneet avuksemme silloin, kun taistelumme oli vaikein, jotka niin runsaasti ovat vuodattaneet vertansa meidän oikean asiamme puolesta ja herättäneet meissä henkiin menneitten vuosisatojen muistot. Mutta ennen kaikkea kohdistuvat ajatukset sekä kiitollisuuden ja ihailun tunteet niihin, jotka kovien vaivojen ja täytettyjen velvollisuuksiensa jälkeen nyt makaavat maan povessa.

Nyt, yli sadan vuoden jälkeen kuulemme ensi kerran suomalaisten tykkien jyskeen Viaporin linnasta. Se on tervehdys kaatuneille urhoille, mutta myöskin viesti uuden päivän noususta.

Uusi aika uusine velvollisuuksineen!  Ja kuitenkin ratkaistaan nyt kuten ennenkin suuret kysymykset raudalla ja verellä. Suojellakseen vapauttamme täytyy armeijan seistä valmiina. Linnoitukset, tykit ja vieras apu eivät auta, ellei joka mies itse tiedä, että juuri hän seisoo maansa vartijana. Muistakoot Suomen miehet, että ilman yksimielisyyttä ei luoda vahvaa armeijaa, ja ainoastaan voimakas kansa voi turvallisena käydä kohti tulevaisuuttaan.

Sotilaat! Liehukoon sentähden korkealla ja tahratonna Teidän lippunne, meidän kaunis, valkoinen lippumme, joka meidät kaikki on yhdistänyt ja vienyt voittoon!

Kenraali Mannerheim.”[i]

——

[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; 1927; sivut 440-442

Jaa käyttäen:


15 vastausta artikkeliin “16.5.1918 – 100 vuotta sitten Suomen Vapaussota”

  1. Tällä päiväkäskyllä Mannerheim aloitti yhtenäisen Suomen rakentamisen. Se työ onnistui ja suomalaiset yksimielisenä puolustivat Suomea kun Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 30.11.1939, yrittäen valloittaa koko Suomen.

    1. Mannerheim ei ollut lahtaamassa ketään.

      Vapaussodan yhteydessä tapahtui myös kapina. Osa suomalaisista punaisista nousi kapinaan vapailla vaaleilla valittua Suomen eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan Venäjän yllytyksestä. Venäjä aseisti kapinalliset.

      On hyvin valitettavaa, että vankileireillä tapahtuneita kuolemia käytetään edelleen propagandatarkoituksiin. Jotkut väittävät esimerkiksi, että silloinen Vapaussodan ylipäällikkö kenraali Mannerheim olisi vastuussa näistä kuolemista.

      Jo ennen kapinaa Suomen elintarviketilanne oli huono – ja kapinalliset olivat itse huonontaneet sitä mm. osallistumalla lakkoihin silloin kun olisi pitänyt tehdä esimerkiksi kylvötöitä ja elonkorjuuta.
      1. Vankileireille suljetut punaiset syyllistyivät kapinaan, valtiopetokseen, maanpetokseen, murhiin, ryöstöihin, jne. Pääsääntöisesti olivat siis syyllistyneet raskaisiin rikoksiin;
      2. Silloisen kenraali Mannerheimin mukaan vain törkeimpiin rikoksiin syyllistyneitä ja kapinan johtajia olisi pitänyt rankaista, rivimiehet olisi hänen mielestään pitänyt vapauttaa – poliitikkojen ja oikeusoppineiden mielestä taas rikokset oli tutkittava ja rikoksista tuomittava, viimeksimainittujen kanta voitti;
      3. Kapina kukistettiin toukokuun alussa 1918 – Vapaussodan päätösparaati pidettiin Helsingissä 16.5.1918;
      4. Mannerheimilla ja poliitikoilla ”meni sukset ristiin”, joten Mannerheim esitti eronpyyntönsä ylipäällikön tehtävästä 20.5.1918 (neljä päivää paraatin jälkeen), uusi eronpyyntönsä 27.5.1918, sai eron 29.5.1918[i] ja matkusti ulkomaille 31.5.1918[ii] – eli Mannerheimilla ei ollut mitään tekemistä niiden nälkään ja tauteihin kuolemisten kanssa. Rikoksistaan kuolemantuomion saaneet taas olivat ansainneet tuomionsa;
      5. Tai oikeastaan Mannerheim kykeni vähentämään nälkäkuolemia sillä hän onnistui näillä ulkomaanmatkoillaan (Ruotsi, Englanti, Ranska) hankkimaan Suomen itsenäisyydelle tunnustuksia, saarron purkamisen ja ihan konkreettisesti suuren määrän viljaa. Hän palasi maahan 22.12.1918 samana päivänä kun hänen hankkimansa vilja saapui laivalla maahan.[iii]

      Mannerheim

      Mikä Mannerheimin asema sitten oikein oli Vapaussodassa?
      Suomen laillinen hallitus, eli senaatti, nimitti kenraaliluutnantti Mannerheimin Suojeluskuntain päälliköksi, mutta sitä ei annettu julkisesti tiedoksi. 25.1.1918 se ilmoitettiin vain maaherroille. 25.1. lähtien Mannerheim oli siis de facto hallituksen joukkojen (Suomen armeijan) päällikkö. 26.1. senaatin puheenjohtaja (pääministeri) Svinhufvud antoi Mannerheimille puhelimitse vallan ryhtyä kaikkiin tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin. 27.1. senaatti teki muodollisen päätöksen hänen nimittämisestään ylipäälliköksi ja julisti samalla suojeluskunnat nimenomaan hallituksen joukoiksi.[iv]

      Senaatin julistuksessa 1.2.1918 Suomen kansalle ja kaikille viranomaisille määrättiin: »Hänen käskyjään ja määräyksiään on kaikkien viranomaisten ja kansalaisten ehdottomasti ja viipymättä noudatettava, niin kauan kuin sotilaallista toimintaa jatkuu.»[v]

      Niinpä kenraali Mannerheim sitten Voitti Vapaussodan ja kukisti kapinan.

      Maanpetos

      Kun Suomi kävi Vapaussotaa Venäjää vastaan, niin yhteistyö vihollisen kanssa oli luonnollisesti maanpetos.

      Lainaus: ”Länsi-Suomen venäläisten joukkojen päällikkö, eversti Svetsnikov, antoi jo 31. 1. käskyn, että Vilppulan kautta oli lähetettävä voimakkaita joukkoja Seinäjokea vastaan. Helmikuun 2. suoritettiin ylivoimaisin joukoin (on puhuttu 500 miehestä) hyökkäys Vilppulan asemaa vastaan. Sen torjui 145 suojeluskuntalaista, joilla oli 2 konekivääriä. Yritys uusittiin 7. II. Hyökkääjien lukumäärä nousi tässä tapauksessa 2000 mieheen. Puolustus oli viime päivinä saanut vahvistuksia ja käsitti nyt 300 miestä.

      Tilanne oli vaarallinen. Jos vihollinen saisi Vilppulan, se voisi jatkaa Haapamäelle, jolloin menetettäisiin Savoon ja Etelä-Karjalaan vievä poikkirata. Mutta puolustus kesti. Se oli urotyö, jolla oli ratkaiseva vaikutus tulevalle sodankäynnille. Yritys uusittiin vielä kerran – 10. II. – tällä kertaa Kurun kautta, mutta silloinkin se torjuttiin. Nämä hyökkäykset Vilppulaa vastaan helmikuun alussa osoittivat kuitenkin selvästi, että vihollisen sotilasjohto nyttemmin ymmärsi Haapamäen rautatiesolmun strategisen merkityksen.”[vi]

      Antreaa vastaan ”säännöllisiä venäläisiä joukkoja” – ”2000 punakaartilaista ja yhtä monta venäläistä sotilasta” – ”siellä käytiin suomalais-venäläistä sotaa.”[vii]

      ”Pietarista käsin johdettu itärintaman päällikkö antoi siitä huolimatta hyökkäystoiminnan jatkua omalla rintamallaan.”[viii]
      Sotatila vallitsi Suomen ja Venäjän välillä myös Vapaussodan taisteluiden päätyttyä.[ix]

      Uuden asevelvollisuuslain esityksen johdannossa viitataan: ”Kun hallituksella viime talven aikana oli tehtävänä oikeusjärjestyksen ja valtakunnan riippumattomuuden suojeleminen tänne sijoitetuilta Venäjän sotajoukoilta ja heihin liittyneiltä kapinoitsijoilta”[x]

      Yllättävä Mannerheimin puolustaja

      Jääkäriliikkeen mahdollisia vähäisiäkin epäkohtia ja jääkäreiden ”rötöksiä” ihan perusteellisesti kaivellut Matti Lackman – joka ei esittänyt lähes 900-sivuisessa kirjassaan oikeastaan mitään positiivista jääkäreistä, eikä mitään negatiivista Venäjästä todistaa yllättäen Mannerheimista aivan oikein: ”Sodan jälkeen tappiolle jääneet syyttivät ylipäällikkö Mannerheimia tutkimatta teloittamisista. Syytös on aivan aiheeton ja täysin kohtuuton, sillä Mannerheim yritti parhaan kykynsä mukaan huolehtia siitä, että vangiksi jääneitä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja inhimillisesti. Kaikki epäillyt piti tutkia ja tuomita laillisessa järjestyksessä.”[xi]

      Lackmanin tunnustus on sitäkin arvokkaampi, sillä hän on jonkin sortin punikki – Mannerheimin vastustaja – joka esimerkiksi kutsuu vuoden 1918 sotaa Vapaussodaksi (kuten se sota oli) kutsuvia ”vapaussotaintoilijoiksi”[xii].

      http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/kapinallisten_kuolemista.htm

      1. Kun blogialusta ei tuo kommentteihin tuotua linkkiä automaattisesti, niin lisäsin ylläolevaan kommenttiin linkin sanaan Vapaussodan.

        Linkki tuli ja toimii, mutta siitä puuttuu alaviiva tai muu tunnus, että näkisi sanan olevan linkki. Linkki voisi olla merkattu myös sinisellä värillä.

  2. Niin Marski lähti ja jätti loppuselvittelyn.
    Silloinen pressa olisi voinut hoitaa tilanteen, mutta armahti teloittajat, kun olisi voinut tarttua laittomuuksiin.
    Kapinaan ryhtyneet vaativat parempia työoloja.

    1. Marski voitti sodan, jonka ylipäälliköksi hänet oli pyydetty. Marski ei halunnut, että Suomessa oli vieraan vallan sotilaita.

      Marskin tehtäviin ei kuulunut rikollisten tuomitseminen, eikä rankaiseminen.

  3. Tänään Suomessa juhlittiin Suomen vapaussodan 100 vuotis päivää. Jussi Niinistö piti puheen. Asia on tätä myöten selvä. Vapaussota loppui sata vuotta sitten. Itse puhuisin myös itsenäisyyssodasta, mutta se siitä. Sota on ohi. Vain ihmiset väittelee, väitellä saa.

      1. Ohjelma tuli suorana YLE:ltä, siinä juhlittiin Suomen Vapaussodan 100 vuotis juhlaa. Ei mennä päivämääriä itkemään porukalla, hyvin hieno juhla oli sekä juhla puheet. Voit katsoa sen YLE Areenalta.

        1. Jaa, että YLE näytti suorana Vapaussodan 100-vuotisjuhlaa – kuulostaa aivan uskomattomalta siltä ”reporadiolta”. Jos kuitenkin oli niin, niin sehän on tosi hieno juttu.

              1. Oikeastaan huomionarvoisinta asiassa on, että Virossa juhlitaan Vapaussotaa joka vuosi, Suomessa se on yritetty asiasta tähden unohtaa ihan kokonaan.

                Virossa on Tallinnan Vapaudenaukiolla suuri Vapaussodan muistomerkki. Onko Helsingissä sellaista ollenkaan. Missä on meidän Vapaudenaukio?

                Minuakin on kutsuttu mm. Viron Puolustusvoimain komentajan toimesta juhlimaan niihin Viron Vapaussodan juhliin, mutta minä en yleensä tykkää juhlia, vaan mieluummin valmistaudun seuraavaan sotaan.

                On erinomainen asia, että viimeinkin sellainen juhla on järjestetty myös Suomessa – itsenäisyytemme on sen juhlan arvoinen.

Kommentoi