Luin kantaaottavan kirjoituksen Uudesta Lahdesta, jonka mukaan joissain päiväkodeissa on jo kielletty ruokarukoukset, eli ennen ruokaa ja ruuan jälkeen.
No, asiahan ei enää minua koske, mutta muistan omasta lapsuudestani kuinka ruokarukous oli ohjelmassa päiväkodissa. Eli ennen ateriaa ja aterian jälkeen.
Ruokarukous on opetuksellisesti mielestäni hyvä asia, koska se opettaa arvostamaan ruokaa. Ymmärrän kyllä että kristinuskon tuputtaminen koetaan ikävänä ihan ilman mitään maahanmuuttotekijöitäkin. Luulisi ettei nyt ole tarve KIELTÄÄ vaan pitää lähinnä huolen ettei pakota. Jos joku ei halua rukoilla mukana, istukoon hän hiljaa kuunnellen, eikä ole pakko pitää käsiä ristissä. Ei kuulosta järin vaikealta.
Jos taas joku loukkaantuu (lapsensa puolesta) siitä että vierellä rukoillaan, sanoisin että aika heikko on informaation sietokyky. Jos pää räjähtää rukouksen sanojen kuulemisesta, on ongelma nähdäkseni uskontoa pahempi.
Ateistit haluaisi kieltää kaiken uskonnollisen ??
Ateismi on myös uskonto.
Suvaitsevaisto suvaitsee vai muualta tulleita.
Siksi suomalaisilta koitetaan kieltää omat tavat.
Kyllä se ruokarukouskin on muualta tullut tapa…aikataulukysymys vaan.
Mutta yhä olen ”saa suorittaa, ei saa pakottaa” mallin kannalla.
Kyuu:”saa suorittaa, ei saa pakottaa”
Olen samaa mieltä. Aikoinaan peruskoulun ala-asteella oli luokassamme yksi ortodoksi. Hänelle oli omat uskonnontunnit ja asia niin toimi moitteettomasti.
Sotien aikana uskonto antoi monille suomalaisille voimaa kestää imperialistisen Venäjän hyökkäyksiä murtumatta.
Kaitpa siitä syystä sitä uskonnollisuutta on torjuttu kaikin tavoin sotien jälkeen. Piispoiksi on valittu kaikenlaista porukkaa.
Olisiko mahdollista opettaa kunnioitusta ruokaa kohtaan jotenkin muutoin kuin rukouksen muodossa, vaikka puhtaasti kiittämällä, ilman uskonnollista taustaa?
Itseäni ei sinällään häiritse kristilliset perinteet, ne ovat merkittävä osa kulttuuriamme, halusimme sitä tai emme, eikä kannanottoni myöskään perustu muiden uskontojen puolustamiseen, jonka varmasti voitte uskoa.
Onhan se Mika mahdollista, mutta miksi meidän pitäisi muuttaa vanhoja tapojamme jonkin ylisuvaitsevaisuuden nimissä?
En todellakaan ole mikään erityinen uskovainen, mutta vastustan tuota suomalaisten vanhojen tapojen kieltämistä tekopyhyyden takia.
Juhak, usko pois, en puolusta vanhoista tavoistamme luopumista, jonka yritin tuoda esiin, mutta ehkä epäonnistuin siinä.
Suvivirsi esimerkiksi on erittäin hieno perinne, mutta en usko sillä olevan kovin vahvaa uskonnollista merkitystä suhteesa sen kulttuuriseen merkitykseen.
Itse uskon niin, että me suomalaiset ja kaikki ne, jotka ovat suomalaisuuteen kasvaneet ja sen perusajatuksen omanneet, olemme loppujen lopuksi ihan helvetin hyviä tyyppejä. Autamme kaikkia heitä, jotka apua tarvitsevat ja teemme sen ehdoitta, mutta samaan aikaan emme liian ”sinisilmäisinä” niele onnenonkijoiden tavoittalua paremman, vastiikketoman elämän puolesta. Meillä ei ole siihen varaa.
Mika mainitsi ”helvetin hyvät tyypit”, joista raamatun mukaan Saatana on se paras, jolle helvetti on valmistettu.
Valitettavasti nämä helvetin hyvät ovat vallassa ja saavat tahtonsa aina läpi.
Olen samaa mieltä MIka.
Aina voi kompromisseista keskustella, ehdottomasti. Kyllä Mika ihan oikealla ajatuksella siinä on.
Maassa maan tavalla ja vieras tulija voisi kunnioittaa isäntämaan tapoja jopa opetella niitä intekroitumalla.
Juuri niin, kuten Niilo sanoo. Miksi meidän pitäisi luopua tavoista ja vanhoista arvoistamme, kun kuitenkin joudumme muualla maailmassa niitä noudattamaan. Ei ole edes harvinaista, kun joudumme arabi- ja katolilaisissa maissa sopeutumaan.
Niilo Mäkelän kanssa samoilla linjoilla.