Nyt mie kiitän ja ylistän kait elämää, son kaikkien ratkasujen ja runssauksien keidas, kaikki käy hyvin ja se, mikei käy hyvin, siihen ei kiinnitetä huomiota. Aina joku kohta on hyvin.
No hyvä minun on sanoa, tämon juhlaa taas tämä elämä, kuopus ja miniäkokelas ja esikoinen ja Henrik ja Marjasiskopien ja ehkä Matti ja Anja, jos kerkiävät syysretkilttään, mutta siis piämä juhlat ja vaikka siksiko on kaikki hyvin. Tulevat Ouhluun.
Miehän oiken pillahin itkuunko aloin Marjale sanohmaan, kuinka kaukaa seki ajjaa vaan, että nähhään porukalla.
Ilonitkunaihetta on muitaki, vaikka se, että on tillauksessa uuet linssit, joila sitte näen paremminko ikinä, ymmärrän olla kiitollinen.
Hertta on jonkulainen, äskön alko satahmaan vettä, ko se loppuu, met lähemä köpöttelheen asfalttia pitkin. Ehkä se vähän levollisempi jo on. Eikä ole ennää oksennellu. Siis sehän on melkein terve koira pitkässä turkissaan, sillähän on se näyttelyturkki kasvatuksen alla.
Joo, mie tulin kahvikupin kans tänne läppärille työhuohneesseen oiken kirjottaan, ettäkö olen niin ilosta liikuttunu ja hyvä mielikö, elämä vaan on niin ihanaa. Ja tietenki hokasin samala, ettei se aina ole ollu eikä tule aina olehmaan näin helppoa, mie en käsitä, kuinka mullon näin helppoako nykyhjään.
Pittäähän minun taas yrittää sanoa sitäki, että mie toivon voimia teile, joilon vaikeaa ja murheita ja terveyessä heikkoutta, teile mie toivon voimia aatella terveyttä ja kuinka aina on joku valo, ihan kaikesta huolimatta, aina on joku valo tai niinko ihana Aino sano kerran mulle, että on kerta elämänpäivä annettu, sitä elettään seki päivä, vaikka on vaikeaa tai kipeää, en voi unohtaa nuita sanoa, minusta son niin ihanasti sanottu, nöyrästi.
Elämä on täyellistä kaikkinensa ja ilo on, jos on ja suru on, jos on ja pieniä arkisia hetkiä on, niin kauanko on, elämälle kiitos niistäki, nyt valmistu pyykkikone, Herttariepu oksensi sänkkyynki, mutteihän se ole se juttu, juttu on se, että kyllä se tuosta paranee.
Kiitos ihmiset, jokkoletta olemassa mullekki ja rakastakkaa toisianne ja voihaan kaikki hyvin, niin hyvinko meile itte kellekki on mahollista.
– hilkkapien
Ylistys elämälle jonka olemme saaneet elää.
Polku on ollut monitahoinen, mutta muistamme vain ne parhaat ajat.
Eteenpäin ajatellen meille vanhoille ei ole luvassa ylellistä ainakaan valtion budjetissa, mutta me pärjäämme olemme tottuneet pärjäämään.
Nuorille toivoisi kaikille siedettävää tasapuolista elämän poluilleen.
Pienistä iloista tulee ne parhaat tunteet terv Hertalle pikkuämmille Ouluun terv iraplikka ja tepivaari