Vai on terveellinen ruoka vain hinnasta kiinni…

http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005360843.html

Ei se terveellinen ruoka ole pelkästään hinnoista kiinni.

Jos joku haluaa maksaa ylihintoja oliiviöljystä, kun rypsiöljy on vähintään yhtä terveellistä, tai ”luomu”tuotteesta, millä ei ole tutkimusten mukaan mitään terveysetua, on se maksajan omaa typeryyttä.

Samoin esim. jugurtin ostaminen purkkitolkulla kalliissa pikkupurkeissa edullisempien litran purkkien sijaan tai yleensäkin ruuan ostaminen annospakkauksissa on ihan täysin ostajan omaa typeryyttä.

Erilaisia vihanneksia saa välillä todella edullisesti ja kaalilaatikko tai -kääryleet on todella terveellistä ja halpaa ruokaa silloin, kun on kaaliaika.

8 vastausta artikkeliin “Vai on terveellinen ruoka vain hinnasta kiinni…”

  1. No klöntti öljyä en osta ostan juurikin kahta joko rypsi taikka rapsi öljyä .
    Oliiviklöntti öljyä käytän jos sattuu oleen kaksi jalkanen kuivan kesän orava jonka saan kiinni kaupunkilla terv tepivaari

  2. Asiallinen kommentti asiassa.

    http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709092200380075_u0.shtml

    ”Pitääkö pienituloisen tinkiä ruuasta ja nähdä sen verran vaivaa, että panostaa esimerkiksi einesten sijasta edullisiin raaka-aineisiin ja valmistaa niistä itselleen ruokaa?

    Arkijärki sanoo, että näin tulee menetellä.

    Jos pienituloisen ei tarvitse olla tarkka ruokamenoissa, niin miten hänen sitten pitäisi toimia? Sitä Raijas ei kerro, mutta rivien välistä haiskahtaa, että veronmaksajien pitäisi rynnätä apuihin, jotta laiskat ja uusavuttomat voivat ostaa kaupasta kalliita ja usein epäterveellisiä eineksiä.”

  3. Kotimaiset vihannekset ja juurekset ovat edullisia, sienet ja marjat ilmaisia, kun itse noukkii.

    Vaivannäköä ruoanlaittoon valmiseinesten sijaan niin kyllä terveellistä ruokaa saa nautittua varsin kohtuullisin kustannuksin.

  4. En lähtisi kaikkia vähävaraisia uusavuttomiksi enkä laiskoiksi syyllistämään, mutta tutkimuspäällikkö Raijaksen näkemykset kyllä kyseenalaistan.

    Ensinnäkin ei ruuanlaitto ole aikaa viepää. Lähestulkoon ruoka kuin ruoka on tunnissa valmista. Teet sitten kokolihaa, jauhelihaa, kanaa, kalaa. Pataruuat toki vievät aikaa, mutta niitä voi valmistaa esim. viikonloppuisin useamman päivän tarpeisiin.

    Ruuan hintakaan ei liene ongelma, jos ruuan valmistaa itse suoraan raaka-aineista ilman eineksiä. Laskin joskus, että meidän kahden hengen taloudessa päivän syömiset maksavat keskimäärin n. 2€/hlö.

    Tuo kaikki toteutuu sen kummemmin halpoja hintoja metsästämättä. Ruokaa tehdään suurempia määriä kerrallaan ja hyödynnetään pakastinta. Päivittäin ei kaupassa tarvitse käydä, koska pienellä suunnittelulla ( ei rakettitiedettä) voi ostaa kerralla koko viikoksi. Tällöin kauppaan menevä rahasumma jää tutkitusti pienemmäksi, koska heräteostoja ei tule niin paljon.

  5. Minusta terveellinen ruoka ei ole hinnasta kiinni. Lapset ovat lentäneet maailmalle ja olemme emännän kanssa kahden. En ole vaivautunut laskemaan paljonko meillä menee kuukaudessa sapuskaan, mutta ei se maltaita maksa. Kaupassa olevat luomutuotteet kierrän kaukaa, ne maksavat paljon ja koskaan et tiedä mitä saat. Eri juttu jos on tuttu luomutuottaja ja voit ostaa tuotteet suoraan häneltä. Nämä kaupan hyllyllä olevat luomut tulevat jakeluketjun kautta ja veikkaan, että perinteisellä tavalla tuotettu ruoka on ainakin valvotumpaa kun noi luomut. Taannoinen dokumentti luomuruoan tuotannosta oli vähintäänkin häkellyttävä.
    En myöskään jaksa lämmetä hokuselittäjille, kuinka maaperä on köyhtynyt tehomaatalouden myötä ja että teollinen ruoka on ravinneköyhempää kuin luomuruoka.
    Kyllähän me emännän kanssa syömme myös ehtaa luomua. Tarkoitan itse pyydettyä kalaa, oman maan perunoita ja itse poimittuja marjoja. Marjoja keräämme pakastimeen sen verran että riittävät seuraavan satokauteen ja on myös jälkeläsille antaa. Kalaa emme pane enää pakastimeen kovinkaan paljon. Kerran jos toisenkin olen joutunut viemään ne keväällä perunamaan höysteeksi. Lisäksi minulla on nykynäkemys, että pakastettu kala pitäisi syödä viimeistään puolen vuoden sisällä, muuten se honkaintuu.
    Olen itse varttunut maalla aikaan, jolloin karjanlantaa levitettiin pelloille, lehmät, lampaat ja muut tuotantoeläimet teurastettiin kotona. Söin silloin niin luomua kuin olla jo voi. Ei se varmaan huonoa ruokaa ollut ravintoarvoltaan, mutta esimerkiksi tietomäärän lisääntyessä lannoitteittisiin on lisätty seleeniä, jota Suomen maaperässä on vähän. Lisäksi maitotuotteisiin on laitettu d-vitamiinia, mikä vitamiini on varsin tärkeä meille pohjoisen asukkaille.
    Ennen oli kuulemma kaikki paremmin, myös ruoka. Ihmiset söivät paljon nykyistä enemmän kalaa. Niin tehtiin. Muistanpa meitin kylästä yhdenkin tosikovan kalamiehen, olkoon hänen nimensä tässä Fredrik. Hänen perheessään ei vedenviljaa puuttunut. Fredrik kuoli vähän yli viisikymppisenä vatsasyöpään. Meidän kairassa syötiin paljon suolahaukea. Matojahan siitä tulee. Setäni kertoi kerran, että ollessaan nuori mies, hän tunsi olonsa heikoksi ja viimein hän pyörtyi kesken kaiken. Matoja hänellä oli ja otettuuaan matokuurin hänen kuntonsa elpyi nopeasti.
    Muistanpa päivän kun meidän äijä pisteli suuhunsa suolahaukea. Rallattelin ulkoa koulussa oppimani huoneentaulun: ”Suolakala, paha pala, siitä tulee lapamato.” Äijä meinasi suuttua ja kysyi uskoinko kaiken mitä koulussa opetettiin.
    Riittäköön tämä tällä erää.

  6. Mä olen saanut naapurin lapsiperheeltä paljon ylijäämäruokaa. Tänäänkin sain ison rasian kinkkukiusausta, joka olisi muuten mennyt biojätteeseen.

  7. Niin, tuo terveellinen ruoka, mitä se on? Pystyn puhumaan vain omasta puolestani. Ihminen tarvitsee valkuaista noin yhden gramman painokiloa kohden. Miehet hieman enemmän kuin naiset, koska miehellä on enemmän lihaksia. Valkuaista saa parhaiten eläinkunnan tuotteista, maitotuotteista, kalasta, lihasta, kananmunista. Toki kasvikunnankin tuotteissa on valkuaista jonkin verran, mutta tietojen mukaan se ei ole kovin helposti imeytyvää. Nyhtökauraa en ole ostanut enkä tule ostamaan. Soijassa on kuulemma paljon valkuaista, mutta itse epäilen sen imeytyvyyttä. Ostin kerran soijarouheita, se on kuulemma lähes lihan veroista, paistoin pannulla ja söin. Sahanjauholta se maistui. Lisäksi minulla on näkemys, että alueilla, joissa soija kasvaa, ihmiset ovat käyttäneet sitä hätäravintona. Agressiivisen mainonnan myötä soijasta on tehty lähes ihmeruokaa. Itse annan pitkät tälle näkemykselle.
    Meille on paukutettu, että vihanneksia/hedelmiä/marjoja pitää syödä puoli kiloa joka päivä. Tähän näkemykseen olen valmis uskomaan.
    Ihminen tarvitsee myös rasvoja, tietty, ja nimenomaan hyviä rasvoja. Mistä niitä sitten saa? Itse luotan eniten voihin ja kylmäpuristettuun oliiviöljyyn, näitä molempia on käytetty tuhansia vuosia; rypsiöljyyn suhtaudun varauksella ;safloröljyn ja aungonkukkaöljyn kierrän kaukaa. Niissä omega kolmosen ja omega kuutosen suhde on erittäin huono. Näihin rasva-asioihin olen perehtynyt paitsi synnynnäisen uteliaisuuden vuoksi, ennenkaikkea sen takia, koska olen käyttänyt kolestrolilääkitystä hieman yli kymmenen vuotta.
    Immeinen tarvitsee myös hiilihydraatteja polttoaineeksi ja varmaan muutenkin. Mihinkään karppaukseen ja hiilarikammoon en oikein usko. Olisiko se kuuluisa kohtuus paras ohjenuora.
    Loppukaneetiksi: Ennen muinoin vatsasyöpää sanottiin munkkien taudiksi, siis munkit, jotka olivat kasvissyöjiä, kuolivat vatsasyöpään. Ennenmuinoin kihti oli eliitin sairaus. Jostakin syystä siitä kärsivät ennenkaikkea eliittimiehet, eivät naiset. Kuuleman mukaan tämä johtui siitä, että eliittimiehet söivät paljon riistalihaa, varsinkin lintuja, ja sellaisessa on edelleen kuuleman mukaan paljon puriinihappoja. Köyhempi väestö, joka joutui syömään viljaa ja muuta halvempaa ja silloisen näkemyksen mukaan huonompaa ruokaa, säästyi kihdiltä.
    Repikäämme tästä.

Kommentoi