aseteknologiaa hitusen.

Palaanpa sivustoille vaikka ajattelin kauemminkin vain katsella.

Tuosta rynnäkkökone-avauksesta, vain sen verran mitä tulee aseteknologiaan.

Sarjatulta ampuvaa kanuunaa en tiedä edes olevan olemassakaan. Kanuunahan on yksittäislaukaistava ja näin ollen tulinopeus ei niinkään suuri.

Laivoissa ja lentokoneissa kuin myöskin ilmatorjunnassa konetykki on yleinen; se kun yleensä ampuu ”peittoa”. Suomessa ”Sergei”, ZU-23 – 2, lienee yleisin meidän tuntemamme (ihan hyvä ase vieläkin). Konetykkejä Suomen laivastolla ja ilmavoimilla oli käytössä jopa jatkosodan aikana, osin ilmatorjuntajoukoillakin loppuvaiheessa.

Cattlin, oli ensimmäisen ”konekiväärin” keksijä, Samuel Colt ehkä samoin.  Brittiläinen Maxim oli varsinaisen kiväärikaliperisilla patruunoilla ampuvan konekiväärin keksijä.

Cattlin yhdisti useilla putkilla, siis ei piipuilla ampuvan konetykin ensimmäisenä ja vieläkin käytössä, tosin paljon modifioituna, periaate kuitenkin sama.

Ketä nyt asia kiinnostaa, voi katsella;

  • konekivääri
  • konetykki
  • kanuuna
  • haupitsi
  • ”mörssäri (ei enää aikoihin käytössä)
  • piippu/putki
  • meinasipa jäädä pois varsin merkittäväkin asia; käsitteet, itselataava/sarjatuli. Tuo venäläisvalmisteinen Sergei ei ehkä ole puhtain esimerkki konetykistä, sama koskee vanhempia Oerlikonejakin, itselataavia kylläkin, silloin kanuunoita mutta puhdas konetykki on sarjatuliase. Sarjatuliase lataa ja laukaisee automaattisesti ruutikaasun voimalla latautuvan lukkolaitteen ja  ammuksen niin kauan kuin laukaisulaite on aktiivinen.

16 vastausta artikkeliin “aseteknologiaa hitusen.”

  1. Ja hävittäjälentokoneissa vasta oli oivallus, jossa konekiväärin kuti potkurilavan takaa ammuttuna ei osunut potkuriin sen pyöriessä vinhaa vauhtia.

  2. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kanuuna

    ”Nykyaikaiset ilmatorjuntakanuunat ovat konetykkejä, joista monissa on elektroniset maalinosoitus- ja tulenjohtojärjestelmät. It-kanuunoiden kaliiperi on 20–57 mm ja tulinopeus. 120–1 000 ls/min. Moniputkisten, ns. Gatling-tyyppisten ilmatorjuntakanuunoiden tulinopeus voi kuitenkin olla jopa yli 6 000 ls/min.”

  3. Ero it-kanuunoihin on siinä, että mm Thunderbold Catlingit ovat kiinteitä. Siis ohjaaja laukaisee sarjatulella aseen, tulenohjaus toimii koneen kulkusuunnalla.

  4. Niin ja muuten Cattlinngs ei ole mielestäni valmistanut kanuunoita, siis yläkulmilla ampuvia tykistöaseita vaan suorasuuntausaseita.
    Samat aseet Thunderboldissa.

  5. Siis ilmatorjuntakanuunat 20–57 mm voivat olla sarjatuliaseita eli konetykkejä, mutta sama vehje (Gatling) konetykki lentokoneessa ei voi olla kanuuna?
    Logiikka pettää jotenkin…

  6. Olkoon mitä kanuunia tahansa. Minun mieleeni jäi varusmiesajoista ystäväni ”Emma” Toimi, jos oli toimiakseen, yleensä se ystävä otti nokkiinsa hiekasta, melko useinkin.

  7. Olisikohan ollut ”emma”(DP-27, vaiko Lahti – Saloranta M 26 – 32?
    Jälkimmäisen ”kirouksiin” kuului epäluotettavuus, ruutikaasujäämät, hiekka jne. DP-27 taas oli kokemuksienikin perusteella itse luotettavuus ”grammarin levylippaineen”. Se oli varsin väljä lukon ja lukonkehyksen osalta; osin siitä toimintavarmuus.
    Ensinmainittu kyllä aseteknisesti hieno tuote mutta …käyttökelpoinen vaan ei niinkään kenttäkelpoinen.

  8. Juhak; voi olla ehkä hankala käsittää tuo kanuuna – konetykki välinen ero. Konetykki voi toimia täysin automaattisesti mutta esim itK ja pintamaaleja ampuva konetykki, vaativat aina tykkimiehistön, lataajina ja suuntaajina. Laskinlaitteisto voi olla tykkikohtainen tai aluskohtainen.
    Kanuunalla voidaan ampua myöskin yläkulmilla.
    Lentokoneaseistuksessa nykyään ei ole kuin kiinteitä konetykkejä, automatisoituja ja suuntaus, kuten aiemminkin kirjoitin, koneen lentosuunnan mukainen.

  9. Kalle, nimenomaan Lahti- Salorantahan se oli. Oli niin pitkä nimi, että sai lempinimen Emma. Ja mitä muuta, kuin hiekkaa oli Parolassa, Hätilässä, Padasjoella ja Niinisalossa. Kaikissa tuli käytyä.

  10. Niinhän arvelinkin. Minun kyseenalainen onneni oli aina olla ryhmän 5. mies, siis pk-mies, jako kun tehtiin pituuden mukaan.
    Se LS oli muuten massasulkuinen (olisikohan nykyisten inertialukkojen edelläkävijä), kuten KP-31 ja niin tiukka lukko/lukon kehys, että se toi ongelmia.
    Laukausta edeltävä jäykkä yhteys DP:ssä syntyi erillisten sulkulevyjen avustuksella kun taas L-S, KP-31, Sudajev ja KP-44; kaikki olivat massasulkuisia.
    Taas RK-62 ja sen jälkeläiset, oli AK-47 (maailman yleisin tappoväline, uutiskuvistakin näkyy) perustuva pyörähtävään lukkoon ja siten syntyi jäykkä yhteys ja purkautui kaasumäntätoiminnalla/latausjousella lataus.
    Nykypäivin yleistynyt inertiatoiminen lukko (yleinen itselataavissa aseissa) on nimenomaan urheilu- ja metsästysaseiden järjestelmä.

  11. Niin ja peruskoulutuskaudellani (ammattioppiminen) muistan elävästi silloisen aseteknikko Mäkitalon perusteelliset opinnot silloiseen aseteknologiaan.
    Eivät muute paljon sieltä 60-70-luvulta perusasiat ole muuttuneet.
    Koko urani aikana tämä aseteknologia kulki muodossa tai toisessa; pl viisi viimeistä vuotta meni sotakoirien kanssa ja turvallisuuspalvelussa.

  12. ”Kanuuna on yleisnimitys tykeille (yli 20 mm kaliiperisille aseille), joilla ammutaan suhteellisen matalilla kulmilla epäsuoraa tulta tai suorasuuntaustulta ja joiden putken pituus on yli 25 kaliiperinmittaa.” (Wikipedia)
    Käsittäkseni sillä lentokoneella ammutaan suorasuuntaustulta…

  13. Mitenkäs se luetun ymmärtäminen?
    Suorasuuntaustuli ei ole sama kuin kiinteän aseen tulitus. Terminologia ei kait ole niin helppo asia aseteknologiassa mutta syystä olen joutunut sen melkoisen perustellisesti omaksumaan ilman wikipediaakin. Suorasuuntaustuli on tähtäinlaitteen ja suuntauslaitteiston yhteistulos. Lentoaseessa tähtäinlaitteistolla todetaan, ei suunnata, maalialue.
    Wikipedia on helppo viite silloin kun asiasta on heikohkot tiedot, viitteellinen kuitenkin.

  14. Heidän, joiden tietous perustuu tämän asian tiimoilta ns nettitietouteen (ei huono sekään ken ymmärtää edes vähän aseterminologiaa), selventäviä tuloksia saa hakusanoilla konetykki, pikatykki ja sitten lentokoneaseistus.
    Tämän päivän sotilasilma-alusten kiinteä aseistus perustuu automatisoituihin sähkötoimisiin konetykkeihin 20-50 mm putken halkaisija.
    ZU-23-2 on tänäkin päivänä aivan kelpo ase. Ammuksen lähtönopeus yli 900 m/s, tulinopeus 2×17 ls/sek, siis noin 1000ls/minj. Erikoisammuksin kv-panssarin läpäisykyky 25 mm.

Vastaa käyttäjälle Kalle Pohjola Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *