Kuivattu kala; vobla.

Kuinkahan monelle tämä kuivattu särkikala on tuttu; arvaan, ei kovinkaan monelle, kuullut ehkä.

Särjen (mikä kala tahansa kalan) kuivatuksella on pitkät perinteet mutta elintason noustessa perinne kuihtui. Karjalaisethan tämän kuivakalan valmistusta pitivät yllä viimeiseksi.

Suomessa et tätä herkkua kaupasta löydä; Eestin puolella lähes joka kaupasta, valtava kulttuuriero maiden kesken.

Kala valmistetaan siten, että isommat kalat suomustetaan, kaikki suolistetaan ja sitten suolataan miedosti. Pari tuntia 10% suolavedessä.

Sitten laitan kalat kuivuriin ja runsaan vuorokauden kuluttua vobla on valmista. Kalat pakataan paperipusseihin ja pimeään huoneenlämpöiseen komeroon. Säilyy vaikka vuosia, paitsi, että meillä ei, kun se tulee syödyksi.

Kalan paino tällä menetelmällä putoaa alle 12% raakapainosta, siis todella kuivaa. Ruodotkin muuttuvat  rapeiksi ja syötäviksi.

Kuivakalaa voi käyttää keittoihin, kalapatoihin, jopa kalakukkoon. Parhaimmillaan ja maukkaimmillaan se on sellaisenaan pureskeltuna.

Olen vuosikymmenet tätä perinnekalaa valmistanut ja valmistan edelleenkin; lemmikkieläimille suolaamattomana ja perkaamattomana ja ihmisille edellä mainitulla reseptillä. Kuivakalan valmistaminen onnistuu kiertoilmauunissa tai sitten kevätahavalla vaikkapa räystään alla verkkopussissa.

8 vastausta artikkeliin “Kuivattu kala; vobla.”

  1. Ainakin minulle on tuo nimi ihan outo. Särki on tuttu ja sehän on ensimmäisenä tarttumassa mato- onkeen, ei toivottuna saaliina. Jos olisi nurkissa kissa, niin sillehän se olisi herkkua kyllä.

  2. Niin kuin olen kirjoittanutkin; valantehnyt särjensyöjä kun olen, minusta särki tässäkin muodossa on hyvää.
    Olen aika paljon perehtynyt näihin vanhoihin perinteisiin kalaherkkuihin mutta sitten kun tämän päivän Forssan lehdestä luin kun joku huippukokki teki rantakalaa; pani sinne perunoita, savukylkeä, ruisleipää,…mitä kaikkia siinä olikaan. Perinteinen rantakala kun tehdään pikkukalasta, voissa, ruohosipulilla maustettuna, ripaus suolaa ja hauduttaminen. No, hänhän olikin huippukokki.

    1. Saatan olla väärässä, mutta mielestäni perinteisen rantakalan valmistus perinne vaihtelee alueittain, kuten aika monen muunkin ruoan.

  3. Tuossa eilisnä päivänä kävi eräs rouva ostamassa koirilleen kuivakalaa ja samalla kysäisi, voisinko tehdä ihmisillekkin peratusta särjestä kuivakalaa. Minähän siihen sitten, että onhan noita, kahtakin laatua, savustetusta tehtyä ja normaaliperatusta. Kysyi suolamäärästä ja kun kerroin; osti kumpaakin pari pussillista. Kertoili, että hän oli lukenut jostain, ettei tämmöistä enää nykypäivin tehdä Suomessa.

  4. Itselleni tämä ”herkku” on tuttu kakarasta asti, kun asustelin viä virossa tuolloin niin aina tuli naposteltua tota. nykyään se on jääny ku suomessa ei saa mistään ja kaikille se on niin oudon kuulosta

  5. Vaikka sukujuureni ovatkin Karjalassa, voblan teon opin oikeastaan Peipsijärvellä Kallasten kylässä. Täällä Suomessa teen sitä siten, että sitä on aina varastossa. Teen muikusta, särjestä ja halkaistusta sorvasta.
    Minulla kun on kaksi koneellista kuivuria, ei suolaakaan tarvitse ihan yhtä paljon kun siellä Peipsin rannalla käyttivät. Muutamat siellä myöskin maustoivat kalan ennen kuivausta. Koneella sielläkin kuivattiin, jotkut kuitenkin vielä ihan seinustalla räystään alla.
    Vobla on maukas kala.

  6. Itse ei ole tullut koskaan tehtyä, mutta syönyt kyllä olen kuivakalaa ihan täällä kotomaassa, mutta myös Virossa ja Norjassa.

  7. Sieltä Eestin puolesta innostukseni sain. Sen valmistaminen ei aivan yksinkertaista ole. Suolaus onnistuu parhaiten kevyesti ns kuivasuolauksena, helposti laittaa liikaa suolaa, koska kuivauksessa poistuu kalasta vesi, siis suola väkevöityy. Suolalla ei ole mitään merkitystä säilytyksen kanssa, vaan suola toimii mausteena. kalan kuivuusasteen selvittää punnitsemalla ennen kuivausta ja jälkeen kuivauksen.
    Norjalainen kuivakala tehdään hieman erilaisena prosessina kuin Suomessa tehdään (harvat muuten tekevät).
    Kuivakala säilyy huoneen lämmössä paperipussiin tai pahvilaatikkoon pakattuna. Säilyy vaikka vuosikausia ellei sitten syödä.

Kommentoi