Aikanaan kun olin 60-luvun alussa Turun Tullikamarin va tullivartijana (odottaa pääsyä peruskoulutukseen) ja keväisin ennen juhannusta Rymättylän Röödilään tuli Saukko-laivasto Pohjanmereltä sillisaalis mukanaan.
Sinne komennettiin kaksi tullivartijaa valvomaan, että kaikki meni lain mukaan. Olin yhden alkukevään komennuksella Röödilässä, kaverinani vanhempi tullivartija.
Kun komennuksemme loppui, pakkautti silloinen Rymättylän säilykkeen johtaja aina tullimiehille noita säilykkeitä kotiin viemiseksi. Silloin kuului pakettiin peltipurkissa mm Matjes-silliä; ah miten hyvää.
Vuosikymmenin etsiskelin vastaavaa vaan en löytänyt. Puolisen vuotta sitten vaimo toi pienen purkillisen Matjes-silliä. Valmistaja ruotsalainen Orkla ja kun tutkin historiaa, Orkla osti Rymättylän säilykkeen. Oli se Matjes-silli aivan kuin Röödilästä; uskomattoman hyvää mutta myydään vain aivan pienissä purkeissa ja hinta sen mukainen. Herkkua se on mutta…mutta, kallista, silti meillä sitä joskus ostetaan…nostalgiaa, ehkä.
Niin ja yhden reissun olin Saukko II:lla, oli muistaakseni 1962. Kaikki kansimiehet saivat jungmanin palkkaa mutta sitten saaliin myötä tuli provisio. Normaaliajossa ajettiin normaalia 4/4 vahtia mutta kun tultiin parven läheisyyteen; koko kansimiehistö ylös; nuottavene vesille ja nuotta ajettiin kierteelle. Sitten nuotta kokoon ja vinssattiin ylös, suolamestarit töihin ja sitten…ehkä taas lepäämään.
En enää missään tapauksessa lähtisi sillilaivalle, vaikka nuorempikin olisin.
Se isohko graavisiika:
Tein limetti-tillirullia yhdeksi ruoaksi, oli hyvää. Mutta ei niin hyvää kuin oma tekemäni graavisiika. Se oli Etumiehen siikaa.
Lopuista tein pari jälkiuuni hapanleivän päällystä- vielä parempaa.
Nyt ihan loput menevät graavisiikakeittoon, jossa aineksina ovat peruna, porkkana, maa-artisokka, viherpippurit, kruunutilliä, sipulia ja sipulinvarsia. Loput graavit joukkoon ja Koskenlaskijaa suurusteeksi. Erittäin hitaasti keitettyinä.
Ennen tykkäsin tuosta matjessillistä eli impisillistä kyllä. Vuosi sitten ostin purkin sitten vuosikymmeniin ja petyin. Oliko väärät mausteet, vai mistä johtui?
Sinappisillistä ei ole tullut pettymyksiä.
Markun tavoin minäkin pidän sinappisillistä ja sitä usein ostan.
Se, tuo matjes-sillihän on aina sama. Kuivasuolataan jo aluksella ja sitten pakataan puuastioihin, siis tähän asti on prosessi kaikilla sama.
Suolalaukka tehdään tehtaalla ja reseptejä tuskin yksikään valmistaja julkaisee. Sillit perataan ja pannaan siihen suolalaukkaan tietyksi aikaa; taas yksilöllisyyttä.
Seuraava vaihe on purkitus ja umpioiminen.
Orkla todennäköisesti sai ostettua niin suolalaukkareseptin kuin koko prosessin maustamisineen, siinä uskoisin olevan se vuosikymmenten takainen tuttu maku.
Kyllä sinappisillikin on hyvää, teen sen punasipulin, Dijon-sinapin, sokerin, ranskankerman kanssa ruokaöljyyn, sitten silli sopiviksi siivuiksi ja purkkiin ja jääkaappiin maustumaan vuorokaudeksi. Tätä teen yleensä jouluksi
Jossakin TV:n ruokaohjelmassa joku ulkomaalainen kokki esitteli ekologisesti kannattavia vaihtoehtoja.
Hän toi esille senkin, että esimerkiksi englantilaiset, toisin kuin pohjoismaalaiset, eivät osaa ja ymmärrä hyödyntää silliä ruuanlaitossaan. Siksi sikäläiset kalastajat heittävät muun kalastuksen yhteydessä saamansa sillit mereen.
Jos englantilaiset ymmärtäisivät hyvän päälle, niin se saattaisi puolestaan johtaa liikakalastukseen ja sillin hinnan nousuun, joten voi olla parempikin, etteivät englantilaiset ymmärrä.
Oheissaaliin käyttämättä jättäminen on mitä suurinta luonnonvarojen tuhlausta.
Nytkin Suomessa kutumuikku lypsetään ja osin jätetään hyödyntämättä.
Hottamuikkua kun trooliin tulee, perä avataan ja sinne takaisin järveen.
Käsittämätöntä tuhlausta.
Orkla ei ole ainakaan mitään hyvää saanut silliasioissa aikaan.