Sodista puhuttaessa, sotien syitä analysoitaessa ja sotivien valtioiden motiiveja miettiessä, törmää aina varsinkin pariin seikkaan. Sotien päämäärät ovat melko raadollisia. Suurvaltapolitiikka, valtion oma aseteollisuus, luonnonvarat, …jne.
Yhdelläkään sotivalla valtiolla ei ole ollut minkäänlaisia jaloja päämääriä, kuten toisen valtion auttaminen. Taustalta löytyy aina sotivan valtion oma etu.
Jopa pienen Suomenkin II-maailmansodassa sotatoimet perustuivat maan ja alueiden laajentamiseen ja mukamas heimokansojen ”vapauttamiseen”; varsin naivi ajatuskuvio.
Tänä päivänä noiden suurvaltojen (USA + liittolaiset, Venäjä, jne), sotiminen ei tapahdukkaan omalla maalla vaan vieraan itsenäisen valtion maaperällä. Kaikilla näillä valtioilla on itsekkäät tarkoitusperät.
Sota ei oikeastaan koskaan ole kunniakasta ja siinä ei ole minkäänlaisia kunniakkaita tavoitteita; puolustussota ehkä pl. Siis oman maan puolustaminen.
Meidän suomalaistenkin sotilaita yritetään väen vängällä nykyisin ja aivan omien poliitikkojemme toimin kuljetella maailman kriisipesäkkeihin mukamas kriisinhallintaan. Viimeisin tähän brittien omaan sotilasliittoumaan ns nopean toiminnan joukkoihin liittyminen. En näe asiassa minkäänlaista järkeä. Meillä tulee olla omat puolustusvoimat oman maan alueella.
Jaa, että, kun neukkula hyökkäsi Suomeen, niin Suomi oli kovasti laajentamassa aluettaan?
Tuo lauserakenteesi kyllä kertoo, että et ole ko ajan historiaan juurikaan perehtynyt.