Suomalainen ja venäläinen sienestyskulttuuri.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Eilistä uutisointia.

…..Kun suomalainen ja venäläinen lähtevät sienimetsään, keräävät he koreihinsa aivan eri sieniä. Yllättävin ero suomalaisen sienestyskulttuurin vaikutuspiirissä kasvaneelle on, että sellaiset sieniruokien aateliset kuten suppilovahverot, kantarellit ja mustatorvisienet eivät venäläiselle maistu….

Lainaus eilisestä uutisaiheesta,

Uutisjuttu oli tosi hyvä mutta toimittaja ei oikein ole perillä suomalaisesta sienikulttuurista. Kyllä suomalaisillakin keskenään on paljon sienikulttuurissa eroja. Varsinkin karjalaissukuisilla.

Ei meidän perheessä esim suppilovahveroa ja kantarelleja arvosteta. Tatteja, rouskuja, haperoita meillä pääasiassa kerätään ja valmistetaan, myöskin mesisieniä.

Kastikkeita meillä kyllä sienistä valmistetaan mutta pääasiassa sieniä marinoidaan, valmistetaan muhennoksia, sienipiiraita (avo- ja umpipiiraita), sieniä käytetään esim kalan lihakääryleiden täytteeksi myös sieniliemiä tehdään. Meillä tehdään myöskin sienistä ns pääruokaakin. Meillä ei herkkusieniä, osterivinokkaita jne, sieniksi lasketa, samoin kuin ei kalaksi kirjolohta, Norjanlohta yms kasvatuskaloja, ne ovat ”lammikkobroilereita”.

Osa suomalaisiahan ei osaa kerätä eikä käyttää sieniä, osa on siihen oppinut ja osalle suomalaisia sienien keräily ja käyttö tulevat ikään kuin ”verenperintönä”.

Täällä Kanta-Hämeessä sieniä ei oikein edes tunneta, saatikka arvosteta muita kuin vahverot; parhaat sienet päätyvät metsissä eläinten ravinnoksi, eivät siis hukkaan. Toripöytien tuoresienet rajoittuvat juuri noihin kantarelleihin, suppilovahveroihin, joku musta torvisieni ehkä. Torilla sieni kylläkin on arvossaan (euroina ja mittaustapansa vuoksi), maastossa taas lisäarvoa tuo myöskin luonnossa liikkuminen.

Mielenkiintoinen ero sienestämiskulttuuriin vs suomalaiset, etelä-naapurimme vastaava sienikulttuuri. Se on verrattavissa juuri venäläiseen tapaan käyttää sieniä ja se näkyy myöskin toripöydillä. Siellä ei muuten tilavuusmitoilla mitata toriolosuhteissa mitään.

Sienestämiskulttuuri on osa ikivanhaa keräilykulttuuria.

9 vastausta artikkeliin “Suomalainen ja venäläinen sienestyskulttuuri.”

  1. Oli ihan hyvä artikkeli sienestämisestä, eilen se tuli luettua, kun sattui silmään.

    Itse en väheksy sen enempää kanttarellia, kuin muitakaan. Totta toki on että esim. kanttarelli on maultaan hyvin mieto, mutta toisaalta toiset saattaa tutustua sieniin juuri miedoimpien kautta ja oppia siitä sitten eteenpäin.

    Suurta herkkua sienet ovat joka tapauksessa ja taipuvat moneen.

  2. Eipä ollut Mika tarkoitukseni väheksyä mitään sienilajia; kaikki hyviä mutta sitten se makuasia, se on jotensakin tulkitsematon alue.
    Minun sienitottumukseni mukaan, mitä vahvempi aromi, sen parempi, toisilla taas toisinpäin.
    Pointti on kuitenkin se, minkä mainitsitkin; opitaan käyttämään luonnon antimia, ihan sama pätee marjoihin, villiyrtteihin jne. Suomen luonto on täynnään makuelämyksiä, pitää vain löytää omansa.

  3. Sienikulttuuriakin on monenlaista. Eräs italialainen perheeseen tullut mies, painui aina kesäaikaan Suomeen tullessaan ensimmäiseksi metsään. Eikä aikaakaan, kun tuli takaisin joka sormenvälissä julmetun suuri tatti. Ne olivat meikäläisille täysin tuntemattomia ja hiukan kauhistutti, kun pureskeli tatin hattua tullessaan. Väitti vielä niiden olevan hyviä, muka.

  4. Tsernobilin tapauksen jälkeen oli hyviä haperovuosia. Niitä tuli syötyä. Haperot ovat kuitenkin muistaakseni hyviä cesiumin kerääjiä. Nyt kyllä jo söisin tieten tahtoen, jos vain löytäisin. Ettei vaan cesium olisi vähentänyt niiden satoisuutta.

  5. Se haperoiden aika alkaa jo lähestyä loppuaan. Niistähän ensimmäiset saadaan jo kesä-/heinäkuun vaihteessa.
    Haperoissa löytyy aivan uskomattoman maukkaita sieniä. Tavallaan haperokausi jatkuu rouskuilla lähes tuonne yöpakkasiin asti.
    Ensilumien aikaankin löytyy vielä oivallisia ruokasieniä, ken etsiä osaa.
    Sienet, smetana ja karpalot; siinä herkkua.

  6. Yksi minun tuttava kerää pääasiassa haaparouskuja.
    Itse kun menen metsään, etsin torvisieniä ja suppilovahveroita ja kanttarellitkin kelpaa, vaikka ovat mietoja maultaan.

    Tänään tein kastikkeen suppilovahveroista, kun niitä löytyi paljon. Laitoin pannulle myös pari viipaletta pekonia lisämakua antamaan.

  7. Tänään tein mustarouskusta ja haaparouskusta pienen muhennoksen; paljon sipulia ja valkosipulia (sitä oikeata eestiläistä), ranskankermaa ja ripaus mustaa valkosipulia (avaus tuolla aiemmin); taivaallisen hyvää.
    Juu, kyllä tiedän, että mustarousku on myrkyllinen (niin kuin elämäkin) mutta aivan uskomattoman maukas, joskus elämäkin. Ainakin nyt syötyäni tuota muhennosta+ paistettua kuhaa ja porkkanaraastetta puolukkasurvoksen kera, liki vei kielen mennessään.

  8. Tulipa laitettua kuivuriin tänään mustamörskyä. Eilen löysin erään autiotalon pihapiiristä. Merkinnältään on vain kahden tähden sieni mutta pidän sen mausta.

  9. Eilen järveltä tullessani oli siinä rannassa ikäiseni mies sienikorinsa kanssa. Juttelemaan jäätiin ja miespä loihe lausumaan; kantarelleja lähdin keräämään, yhden soosin ainekset sain kun siellä minun sienipaikassani oli kaksi thaimaalaista tyttöä, sieneni olivat keränneet. Mitä v…ua tämmöiset tulevat tänne keräämään meidän sieniämme?
    En kommentoinut, kysäisinpä vain, etkös tatteja löytänyt? En mä semmosia maronlakkeja kerää, mä tarviin parempia. Jatkoi sitten näiden thai-tyttöjen sättimistä, johon minä sitten sanoin; en kyllä tuolla metsässä nimikoituja sieniä ole nähnyt, sieniä kylläkin ja paljon varsinkin tänä vuonna. Äijä lähti.
    Kuuluikohan tämä tuohtunut henkilö ehkä niihin suvaitsemattomiin kun ei muille sallinut sienestystä?

Vastaa käyttäjälle Kalle Pohjola Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *