STEPHEN HAWKING ESITTÄÄ TÄYSIN UUDENTYYPPISTÄ GRAVITAATIOTEORIAA

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/355465?page=2#363834

Stephen Hawkingin uusimman kirjan ”Suuri suunnitelma” (The Grand Design, yhdessä tieteiskirjailija Mlodinovin kanssa) varsinainen pläjäys, joka on esitetty lopussa kuin ohimennen, on, että gravitaatio olisi massaenergiaan ja liike-energiaan nähden negatiivista energiaa, ja maailmankaikkeuden kokonaisenergia olisi nolla.

Potentiaalienergia ei olisikaan silloin vain laskennallinen suure, vaan ”täyttä materiaa”, jota ”kumotaan”, kun esimerkiksi kappaletta nostetaan ylöspäin gravitaatiokentässä, tai positiivista sähkövarausta siirretään niin ikään positiivisen jännitelähteen suuntaan. Ideologisesti kyseessä on jonkinlainen ”kaksoisenergetismi”, uusi fysiikan ideologia.

Kirja on kirjoitettu ennen Higgsin bosonin ”ratkaisua”, jonka Hawking ei uskonut olevan positiivinen (mutta uskoo niin nyt), ”hyvissä ajoin” uu- deksi vaihtoehtoiseksi maailmankuvaksi.Kirja kannattaa multiversumi- teoriaa ja myötäilee joissakin asioissa ”monimaailmatulkintaa”, mutta ei tarkoita aivan samaa kuin Hugh Everett ja mormonit. Kirjassa hyväk- sytään jollakin tavalla Everettin opettajan John Wheelerin ”madonrei- ät”, eikä siten kumota ehdottomasti (ymmärtääkseni) ”aikamatkailua”. Tähän liittyen kirjassa esitetään useassa kohdassa, että ”valon nopeus voidaan ylittää”, esimerkiksi kirjassa väitetään että Tsherenkovin va- lonsäteily ydinvoimaloissa johtuu siitä, että ”elektronit liikkuvat vedes- sä valoa nopeammin”,ja osa sähkökentän fotoneista ikään kuin jää niis- tä jälkeen.Tuosta sain ainakin minä väärän kuvan siitä, mitä haluttiin sa- noa. Ainoankaan fysikaalisen olion nopeus ei ylitä valonnopeutta tyhji- össä, minkä mahdollisuuden erityinen suhteellisuusteoria kiistää. Kir- jassa väitetään myös sopivalla nopeudella liikkuvan havaitsijan havait- sevan ”ajan kulkevan taaksepäin” jossakin versumin osassa. Tämä edellyttäisi  kuitenkin, että kyseinen ”havaitsija” liikkuisi valon nopeutta suuremmalla nopeudella.

Nuo totutusta poikkeavat tulkinnat johtuvat siitä,että kirjassa ei tun- nusteta ’materiaalisen olion’ (objektin) käsitettä (kuten  dialektisessa ja muussa emergentissä materialismissa), joka on juuri se entiteetti joka mm. ei voi liikkua valoa nopeammin, on se sitten hiukkanen tai in- formaatiosignaali. Erilaiset muut, puhtaasti matemaattisesti ”viriteltä- vissä” olevat ”mittauskohteet” niin voivat tehdä, koska ne eivät ole fysi- kaalisten olioiden kokonaisuuksia.Toisaalta Tsherenkovin säteilykin voi-daan tulkita johtuvan siitä, ettei todellinen olio (myöskään elektroni) voi ylittää valon nopeutta. Kiihtyvässä liikkeessä oleva sähkövaraus ylipää- tään aina säteilee fotoneja. (Fotonit jossakin väliaineessa silti voivat ”jäädä jälkeen” siitä.)

Kirjassa väitetään myös, että on aivan sama ajatellaanko Maa tai Aurin- ko jököttämään paikallaan ja muu versumi kiertämään sitä, vai nämä liikkumaan homogeenisessa versumissa. Noin aivan puhtaasti mate- matiikan kannalta onkin,MUTTA EI FYSIIKAN kannalta,sillä tämä edel- lyttäisi äärettömiä (kierto)nopeuksia siellä ”laidoilla”, eikä erityinen suh- teellisuusteoria, jonka nimiin tämäkin kirja muutoin vannoo, voisi pitää paikkaansa. Kysymykseen monista ulottuvuuksista kirja suhtautuu tutun myönteisesti, ja perusteleekin, miten kolme paikkaulottuvuutta ovat erikoisasemassa voiden taata paikallisesti stabiilin avaruuden.

Hawkingin lanseeraaman ”malliriippuvaisen realismin” filosofian mal- lit eivät ole aivan samaa samaa kuin mm.  dialektisen materialismin teoriat, joissa mm. käsitteet ja jopa kulloinenkin muodollinen logiikka- kin voidaan määritellä kussakin erikseen. Malleilla on aina ymmärtääk- seni ainakin perustavimmat käsitteet samat, mutta ne painottavat todellisuuden eri puolia ja ne yhdistetään ”rajapinnoilla”.

Niiden ero on lopultakin enemmän tiedollinen ja havainnollinen kuin olemuksellinen. Tällainen on todellakin mallintamista enemmän kuin teorianmuodostusta. Hawkingille ”alkuräjähdys on seurausta luonnon- laeista”, joista siis perustavimmat olisivat ”ehdottoman muuttumatto- mia” (myös alkupaukkujen yli),joten kirjassa on syytä epäillä suhtaudut- tavan rivien välistä yhtä kielteisesti aitoon emergenssiin eli luonnonla- kien kehitykseen kuin Kari Enqvistin yksinkertaisessa energetismissäkin.

Noihin ehdottomiin luonnonlakeihin olisi myös ”sisäänkirjoitettu” kaksi- päisen muodollisen logiikan taustaoletukset: olisi olemassa sellainen (moniulotteisen) olemisen taso, jonka ”pisteissä” mikä tahansa ominaisuus joko täysin olisi tai sellaista ei olisi lainkaan.

Ns. luonnonvakiot kuten valonnopeus tyhjiössä eivät kuitenkaan olisi perustavimpia luonnonlakeja, vaan ne olisivat ”versumivakioita”, jotka muuttuvat enemmän tai vähemmän joka ”poksahduksessa”, joiden tuloksena olevat versumit eri vakioineen eivät ”kommunikoisi” keskenään ainakaan tavallisilla versumiensisäisillä fysiikan laeilla.

Mahdollisuuden ja todellisuuden dialektiikka teoksesta puuttuu ko- konaan, josta seuraa, kun on kysymys todennäköisyyslaeista, että jokin tämän hetken todella toteutuva ”ratkaisu” (tapaus) muka vaikuttaisi myös ”ajassa taaksepäin” (versumissa) siihen, miten sen ”rakennuspali- kat” joskus menneisyydessä ”todella ovat olleet”, eli tämä puoli EI OLISI LUONTEELTAAN PELKÄSTÄÄN TIEDOLLISTA, että tuosta asiasta vain saataisiin uusi tieto. Tämä käsitys on hienossa sopusoinnussa ”Wheele- rin madonreikien” ja ”aikamatkailun” kanssa, mutta jyrkässä ristiriidassa objektiivisen emergenssin kanssa.

Todellisuudessa mahdollisten eli  virtuaalisten hiukkasten ei tarvitse olla samanlaisia kuin aktuaalisten hiukkasten,vaikka ne muuttuvat sel- laisiksi sopivien edellytysten vallitessa, ja vaikka niistä ehkä saadaankin fysikaalista tietoa vain niiden muuttumisten kautta aktuaalisiksi hiukkasiksi.

Ainoa mikä siinä ykskantaan kumotaan on ”älykäs luominen”: sellaista ei voi olla, eikä myöskään ”tarvita”.

En vaihda silti dialektisesta enkä muusta emergentistä materialismista tähän teoriaan: joutuessani valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta, jossa toisessa perustavimmat luonnonlait ovat ehdottoman muuttumatto- mia, mutta MENNEISYYS voi vielä tänäänkin ”todella muuttua” kau- aksikin ajassa taaksepäin (”malliriippuvaisessa realismissa”),ja toises- sa taas menneisyys on täysin lukkoonlyöty (determinismin periaate) ja objektiivisesti ”se, mikä se on”, mutta LUONNONLAITKIN EVOLUOI- TUVAT (emergentissä kuten dialektisessa materialismissa) valitsen ilman muuta ja epäröimättä jälkimmäisen!

Nyt mahdollisesti löytymässä oleva Higgsin bosoni tai sen kaltainen (yksi tai jopa useampi) entuudestaan tuntematon hiukkanen sopii olio- teoriaan ja siten emergenttiin materialismiin hyvin. Tähän Hawkingin ideaan gravitaation ja energi/an/oiden keskinäissuhteista se varmaan tuo lisävaloa, kun päästään tarkempiin ja halvempiin lisätutkimuksiin energia-alueella, joka nyt tiedetään tarkoin.

Higgsin bosonihan sellaisenaan nykyisellään ei selitä gravitaatiota eikä raskasta massaa, vaan pelkästään hitaan massan (ellei sitten ole suorastaan jollakin tavalla ”positiivinen ja negatiivinen Higgsin bosoni”, joista toinen selittäisi massaa ja toinen gravitaatiota… Sitten ne ainakin olisivat aina varmasti ”tasapainossa”, kuten Hawking olettaa niiden kokonaisuutena aina olevan…

Lenin oikaisi mestarillisesti v. 1908 materialistisen filosofian pohjalta Ranskan Tiedeakatemian puheenjohtajaa Henri Poincaréta, joka oli itsenäisesti johtanut huomattavan osan erityisen suhteellisuuteorian matematiikkaa Hendrick Lorentzin muunnoksen ja Michelson-Morleyn valonnopeushavaintojen perusteella tämän teorianmuodostuksessa olevasta virheestä. Suotta jauhaa enqvistit filosofian olevan ”turhan- päiväistä”, kun eivät itse osaa sitä! Materialismi ja empiriokritisismi:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/372461

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/suuri-suunnitelma/

Kommentoi