Nyt on muotia perustaa uusia puolueita, kun tarvitaan lisää puoluejohtajien paikkoja. Maassamme on puoluejohtajiksi pyrkiviä henkilöitä niin paljon, että päät kolisee. Jotkut innokkaimmat puoluejohtajat perustavat jo toista puoluetta elämässään ja heidän tulevaisuuden väri alkaa jo hämärtyä. Tavaksi on tullut, että uusien puolueiden nimeksi riittää jokin väri ja sana ”tulevaisuus”.
Erikoista on myös uusien puolueen säännöissä maininta, että jokin nuoruudessa tapahtunut hairahdus estää pääsyn puolueen jäseneksi. Esim. ”Sininen tulevaisuus” – puolue ei kelpuuta jäseneksi henkilöä, joka on tuomittu kansanryhmää vastaan kiihotuksesta. Paskanruskea tulevaisuus – puolue ei kelpuuta jäseneksi henkilöä, joka on kerran loikannut jostain puolueesta toiseen tai loikannut tuntemattomaan. Näillä poissulkevilla säännöillä halutaan varmistaa, että ei toivotut tyypit pääse jäseneksi, jotka voi jossain tulevaisuudessa tulla jopa puolueen puheenjohtajaksi. Esimerkkejä on.
Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä kaikkia värejä on seuraavien vaalien puolueiden värikartassa. Jos päävärit loppuvat, kun puoluekenttä uudistuu vauhdilla, niin aina voi käyttää eri värien sävyeroja. Esim. vihreät voivat paremmin erottua muista lisäämällä nimeen yhden sana, myrkyn, josta tulee myrkynvihreä.
Minkälainen sitten on uuden ajattelun mukainen poliitikko, joka pyrkii jäseneksi uusiin puoluesiin. Sellaisen poliitikon profiili on suunnilleen seuraavanlainen. Lapsena häneltä vietiin aina hiekkalaatikolla kaikki lelut. Kouluikäisenä hän oli koulukiusattu siksi, että hän oli ns. hikipinko. Myöhemmin hän jämähti takarivin taaviksi ja päästäkseen edes hieman lähemmäksi eturiviä vaihtoi puoluetta, kuin me muut paitaa.
Sinivalkoinen Suomi tarvitsee väreiä politiikkaan, kun politiikka Suomessa on niin väritöntä.