Elämän pärskeitä

On ikäihminen ymmällään
Kaikkien elämä kännykkään
Tankit rajoille raijataan
Lapset piloille paijataan
Ja mitä sitten vaaditaan ?

Sosiaalinen pakkaus
Tavarassa on rakkaus
Minulla sinua enemmän
Eikä riitä se sittenkään
Tasapuolisuuttaa vaaditaan
Mutta vain rahaa tuuditaan

Koska muuttuu maailma tää
Ehkä sitten kun vain rippeet jää
Unelmat murskataan kokonaan
Vasta sitten riisto unhoon häviää
Ei riisto ole pelkää mammonaa
Vien myös tunteet muassaan

Siitä muistuttaa sukupolvi uus
Istuen meidän rahapuus
Tiputellen lehtiä hiljalleen
Kunnes ei enää tiedä : mitä teen
Ja ennenkaikkea; mihin meen ?

Tätä maailmamme kannattaa
Ja rahanmenosta valittaa
Läsnäolon boikotoi
Some, valta , meidät lobotoi
Niin kuin niemessä aikoinaan
Meidät kahlitaan karsinaan
Pimeään, kylmään ja yksikseen
Ei pärettä pientä lämpöineen

Yksi vastaus artikkeliin “Elämän pärskeitä”

  1. Olipa siinä elämän viisautta ja paljon kiitos Vanhalle mestarille että jaksaa muista runoillaan . terv tepivaari

Vastaa käyttäjälle tepimast Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *