Ensin haluan onnitella Sampo Terhoa siitä, että hän on kirkkaasti paras kulttuuriministeri maassamme aikapäiviin. Hän on valmis paitsi puhumaan kulttuurista, myös tekemään sitä ja hyväksymään kulttuurin tapahtumisen ilman byrokratiaa ja julkisvallan holhousta. Tätäkin isompi haaste hänellä on kuitenkin puoluejohtajana jossa koko puolueen olemassaolo riippuu enemmiltä osin muista puolueista.
Ei Halla-ahon perintö vaan…
Sinisten menneisyydessä kuin mahdollisessa tulevaisuudessakin on kyse maahanmuuttokriittisyyden ykkösnimestä Jussi Halla-ahosta ja hänen noususta Perussuomalaisten johtoon. Välittömien vaikutusten näkökulmassa siniset valitsivat Audin pehmeät penkit, mutta pitkässä juoksussa sininen elintila riippuu toisella tapaa Halla-ahosta. Kysymys on tämä: onko Halla-aho, tai ”halla-aholaisuus” riippakivi joka vie pohjalle, vai onko se purje joka vie nousuun. Jos Halla-ahon linja ei miellytä kansaa, on sinisillä kaikki mahdollisuudet varastaa ns. isänmaallisen kansanjoukon äänet pitkässä juoksussa. Jos sen sijaan Halla-ahossa on vielä nostetta, sinisten arvaus meni väärin ja tulevaisuus jää näkemättä. Jokerivaihtoehto on että molemmat jatkavat ja alkuun nousevat, potkien hiekkaa toistensa kengille ja vähitellen vieden toisiltaan niin uskottavuuden kuin kannatuksenkin. Sitten vietettäisiin kahden puolueen hautajaisia.
Sitä minä kovasti ihmettelen että miten tämä kaikki uppoaa mediaan. Jälleen tänään sai Timo Soini rakkautta ja ymmärrystä mediassa, kuten hän on saanut jo pitkään. Toisaalta siniset koittavat olla imagoltaan ”persut ilman pelleilyä”, mutta toisaalta puolueen de facto kummisetähahmo on iät ja ajat osoittanut paljon Halla-ahoa kovempaa suvaitsemattomuutta niin naisiin kuin seksuaalivähemmistöihinkin. Jussi Halla-aho on rikkonut lakia ja käyttäytynyt harkitsemattomasti, se on selvä, mutta tekeekö Jussin vihaaminen henkilöstä automaattisesti pyhimyksen? Tätä en jaksa ymmärtää, enkä myöskään sinisten imagoa tältä osin. Puolueessa on Tiina Elovaaran kaltaisia sydämellisiä, humaaneja ihmisiä, mutta samaan pieneen pakettiin mahtuu myös Soini. Kyllähän näin toimin ääniä saa, mutta miten ihmeessä siitä saa uudelle puolueelle selkeän imagon?
Peli jatkukoon
Ylen radiouutisten perusteella toriväen ymmärrys sinisten suuntaan on puutteellista. Reaktio on ymmärrettävää, paljastihan perinteinen tutkiva journalismi selkäänpuukotusoperaation koko tarinan. Tavallaan silti jokin pieni osa sisälläni myös ymmärtää sinisiä. Vaikka persuissa on paljon aivan fiksua väkeä, on öyhöttäjien painolasti vaan yllättävän raskas taakka. Ymmärrän halun yrittää luoda salonkikelpoista isänmaallisuutta, EU-kritiikkiä ja maahanmuuton reformia, mutta ymmärrän myös että se harvoin toimii. Puhun kokemuksen rintaäänellä tässä kohtaa. Tunteellinen minäni haluaisi uskoa että Sampo vie joukkonsa tähän tavoitteeseen, mutta looginen puoleni arvioi sen olevan tuhoon tuomittu yritys.
Yhtä kaikki, pelin nimi on politiikka ja säännöt ovat kutakuinkin selviä. Sininen tulevaisuus on hyväksytty kentälle pelaajaksi ja säännöstö nimeltä demokratia suo heille tilaisuuden näyttää taitonsa. Tuomitkaamme tai palkitkaamme heidät tekojen perusteella. Peruutuspeilissä voi näkyä mustaa, vaan ei semmoista kuoppaa olekaan mistä suomalainen ei ylös pääsisi. Päätän tämän pahimpaan kliseeseen mitä keksin: elämme jännittäviä aikoja.
Aikoinaan Raimo Vistbacka/ Timo Soini aloittivat lähes nollasta mutta mitä saivat aikaan pitkässä juoksussa : Jytkyyn – kuin sen jälkeisiin ”aikatiloihin” joka kuitenkin sai kuin ”ääripäät kosiskelemaan toisiaan ; onnistumatta olemaan yhtenäinen !
Voihan Sinisillä olla samanlainen mahdollisuus mutta yhtenäisyys kuin linjassaan pysyminen minkä tien ovat valinneet/-valitsevat … jäsenistöineen kuin kansan tuki ja ennenkaikkea puolueen johto kuin myös taustatekijät,pitää olla paremmin hallussa joka taas perussuomalaisilla eivät olleet.
Elämä kuin politiikka on mahdollisuuksien tannerta mutta höveliksi pilvilinnoihin ei pidä kalteroida itseään.
Tiina Elovaarasta samaa mieltä näin ”takavasemmalta tulkaten” !
Äänestin Elovaaraa viime vaaleissa osittain siksi, että arvelin hänen olevan hilkulla. Petyin hieman, kun huomasin hänen olevan mediatyrkyn.
Sitä paitsi hän kuuluisi enemmän vihreisiin strategisilta suuntauksiltaan. Suomen kohtalon ei hälle väliä juu.
Markku nostaa esille kiintoisan ajatuksen jota itse pyörittelen, mitä tulee Elovaaraan ja vihreisiin. Kas, minä olen aina nähnyt että persut ja vihreät ovat kovin lähellä toisiaan. Moni persuissa oleva on entinen vihreä ja myös toiseen suuntaan on ovi käynyt. Heillä on yllättävän paljon samaa retoriikkaa ja samat tunteet vievät kumpaakin äänestämään.
Mielestäni äänestäjän kannalta raja vihreiden ja vasemmiston välillä voi olla joskus paljon jyrkempi mitä vihreiden ja persujen.
En tunne Sampo Terhoa, mutta olen kuullut hänen haastattelujaan ja esiintymisiään radiosta. Vaikuttaa ihan asialliselta tyypiltä, kuten saman puolueen Jussi Niinistökin.
Voisivat hieman kohottaa profiiliaan eroamalla hallituksesta nyt, kun Sotesta saattaa paljastua Sepe, eli Iso Paha Susi. Ei kai tuore puolue sellaista mainetaakkaa kaipaisi alkutaipaleelleen?
Sinisillä on nyt ihan oikeaa valtaa kun heillä on monta ministeriä – olisivat typeriä jos luopuisivat vallasta.
Soini, Terho ja kumppanit loikkasivat perussuomalaisten vastaiseen rintamaan. Soinin ja Terhon omat puheet tuomitsivat heidät luusereiksi ja äänestäjiensä pettäjiksi.
Taisi Veikko Vennamokin tehdä vähän samaan tapaan aikoinaan loikatessaan ulos maalaisliitosta. Asiassa oli ehkä se ero, ettei Veikko tainnut ryhtyä maalaisliiton vastaiseen rintamaan, vaan perusti oman, äärioikeistolaiseksi moititun suuntansa, joka kuitenkin loppuvaiheissaan tähtäsi maamme itsenäisyyden menettämiseen eli EY -jäsenyyteen.
Soinin heitot kilpailevien puolueiden suuntaan taisivat tässä yhteydessä tulla älyllisinä bumerangeina heittäjänsä koipeen takaisin.
Soinilla ei liene enää poliittista luottamusta. Hänen inspiraatiota tuonut akkunsa joutui oikosulkuun -valitettavasti.
Soinin ja Vistbackan perussuomalaisten puolueen alkuvaiheisiin liittyi itsenäisyyspyrkimyksiä. Hehän ottivat presidenttiehdokkaakseen FT:n, historioitsijan, Ilkka Hakalehdon, joka tietämyksensä perusteella ennakoi unionille tuhon päiviä ja vaati Suomen pankin oveen naulaamine teeseineen eroa eurovaluutasta.
Nyt ovat Soini ja Vitstbacka kääntäneet selkänsä itseään viisaammalle (?) Hakalehto -vainaallekin ja hänen itsenäisyyspyrkimyksilleen.
————————
Terholla voi olla kaikesta huolimatta tulevaisuutta politiikassa.
Onkohan Suomen historiassa ollut tilannetta, että prosentin kannatuksella olevalla puolueella on useita ministerinpaikkoja..erikoinen tilanne. No pääministeri sai jatkaa ja kokoomus hallituskumppaneitten lähinnä keskustan kusettamista. Sinisten ministereillä kun ei ole tässä hallituksessa kuin joo-miehen rooli..
On erinomainen asia, ettei kommareilla, demareilla, vihreillä, eikä ruottalaisilla ei ole Suomessa hallitusvaltaa.
Tätä tilannetta vaan pitäisi osata käyttää hyväksi.
Valitettavasti pääministerinä on kuitenkin kepuli – eli valmis tekemään lehmänkauppoja kenen hyvänsä kanssa ja mistä hyvänsä asiasta. Ongelman tekee vieläkin suuremmaksi että kyseessä on joku kummalliseen uskoon hurahtanut kepuli. Itse henkilökohtaisesti luotan enemmän sinisiin kuin kepuleihin.
Kyllähän esim. kokoomus käyttää tilannetta hyväkseen koko ajan saadakseen läpi alimmissa tuloluokissa olevien suomalaisten kyykyttämiseen entisestään.. samaan aikaan kokoomuksen entiset kansanedustajat kuten Suvi Linden ”elää” veronmaksajien rahoilla..ja taitaa siellä olla muutama työssäkäyväkin joka nostaa eläkettä ja käy hyväpalkkaisessa työssä.. Kokoomus ”aikuisten oikeesti” kusettaa suurinta osaa kansaa…
Vihreä puolustusministeri olisi kauhistus.
Raivoisa NATO- ja ydinasehaukka kuin Saksan Tissi-Joschka Fischer…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Joschka_Fischer
Mitä tulee ”sinisiin” ja mielikuvitusnatseihin, niin katsellaan ajan saatossa.
Terhon olisi pitänyt lähteä heti hajaannuksen tapahduttua keräämään nimiä kansanliikkeen presidenttiehdokkaaksi.
Hänessä olisi ollut ainesata Salen vastustajien sankariksi, eräänlaiseksi ”Janukovitshiksi”, kun oli vain työntänyt Salen toiselle kierroksellekin. Se olisi tietysti selvää, että jos sale kuitenkin olisi voittanut, hallitukseen ei olsi ollut hänen kaudellaan asiaa. Mutta ei sinne ole nytkään asiaa, kun ei tule ääniä.
Terho on aikaansaava kaveri, mutta ei ”vielä valmis” niin sanoakseni. Hänen aikansa on tulossa jos hän jatkaa samaa linjaa asiallisesti tästä eteenpäin.
Kyllähän Terho näin televisiotuttuna hakkaa ainakin Arhinmäen mennen tullen. Ehkä ei jää ainakaan juhlimaan urheilukisoja niiden jo päätyttyä.
Mielestäni Arhinmäki on mennyt pitämissään puheissa ja niiden laadussa ohi Soinista. Soinihan työkseen Arhinmäkeä piikitteli. Mutta nythän Soini onkin poliittisesti rappiolla – valitettavasti.
Soini oli vielä pari vuotta sitten lupaava nuorimies, mutta se oli silloin se. Silloinkaan, jos milloinkaan Soinia äänestin, mutta lojaali olin puolueen puheenjohtajalle kyllä. Mutta Soinin lojaalius puoluetta kohtaan hävisi tuhkana tuuleen.
Jos totta sanotaan, niin minua etoivat Soinin hillotolpittelut ja jytkyttelyt ja vaikka olin puoluekokouksessa en Soinille aplodeerannut. Minulle ei kyllä muutenkaan ole kehittynyt sellaista refleksiä, joka johtaisi mölyämiseen tai käsien läpsyttelyyn.
Niin no, mölyän kyllä siinä vaiheessa, kun järkikontaktin mahdollisuus on menetetty. Eikä Paasikivi ole kuitenkaan sukua.
Omat kannattajansa jättäneet ja omista loikanneet eivät hevin kannatustaan nosta sillä meillä on jo vihreä tulevaisuus. Istuvat hallituksessa tukemassa kepu-kokoomus menoa ns apulaisina.
Aamulehti spekuloi että poliittisella kentällä olisi kyllä tilaa keskiluokan puolustamiselle. Myös yrittäjämyönteiselle puolueelle olisi tilaa. Kummatkin vaikeita markkinoitavia, vielä vaikeampia toteutettavia.
Keskiluokkaa ollaan poljettu ympäri Tellusta. Ainoastaan Trumppi nyt taisi pistää tämän jäihin 8 vuodeksi. Sääntelyjen purku auttaisi paljon, mutta ei virkamiehet aio tehdä itsestään työttömiä.
Ylen ykkösaamussa Halla-aho toi esiin senkin mahdollisuuden, että teoriassa PS:n puheenjohtajavaali olisi voitu toteuttaa niinkin, että eniten ääniä saanut olisi valittu puheenjohtajaksi ja muut pj-paikat olisi jaettu äänijärjestyksessä.
Tuollaisessa menettelyssä ehdokasasettelukin olisi ollut toinen, kuin mitä se oli pelkässä puheenjohtajavaalissa.
Terhosta olisi kuitenkin luultavasti tullut 1. varapuheenjohtaja.
Tällöin PS:n hajoamiskuviot olisivat saaneet uusia muotoja, joita on vaikea tarkkaan arvioida.
Joka tapauksessa Soinille olisi käynyt niin kuin Hitlerille toisessa maailmansodassa, eli häviö olisi ollut väistämätön.
https://mvlehti.net/2017/12/17/video-ylen-ykkosaamu-16-12-jussi-halla-aho/