Kesäinen päivä
vieras ajaa yksinäisen talon pihaan
saunan kynnyksellä istuu mies
alushoususillaan sätkää poltellen
juron oloinen perisuomalainen äijä
sanomatta sanaa vieras istahtaa viereen
murahtavat tervehdykset
suomalainen mies ei hevin kättele
hiljaisuuden rikkoo itikoiden metsästyksen läiske
ilmoja pidellyt, sano
on perkele hellettä piisannut
mies vastaa ja alkaa jutustella
hymynkare huulilla
lumoutuneena
toinen kuuntelee persoonallisen miehen
kirosanoilla höystettyä tarinointia
korven kätkössä
saunan kynnyksellä istuen
syntyy sanaton sielujen ystävyys
kahden suomalaisen miehen
Eri polut
monet risteykset kokeneina
kohtaavat he jälleen
paikassa Virtatupa
ikääntynyt sitkeän sisukas vakavasti sairas
periksi antamaton mies
käy viikosta toiseen tarinoimassa
rempseän karskilla
ystäviä ihastuttavalla suorasukaisuudella
tuo juurevan suomalaisen metsäkansan
armoton lempeä tulkki
Kynttilä palaa tuvalla
oven pielessä
keinu hiljentynyt
kuin odottaen
tuttua keinujaa
ystävät silmänurkat kosteina
muistelevat
pidettyä
vanhan ajan tervaskantoa
jonka kanssa saivat viettää
ikimuistoisia hetkiä
Kiitos Into
Hannu Tiainen 9.4 2018
Hienoa elämän ja luopumisen lyriikkaa. Olisiko Hannu kuitenkin parhaimmillaan kun jättää politiikkaa sivuun luomistyössään.
Hannulta taas kelpo runo meille muille luettavaksi terv tepivaari
Kiitos pojat kannustavista sanoista.
Runojen aatelia:
”Maailma hukkuu paskaan,
me vain luemme lehtiä.
Pitäis laulaa laulu rastaan,
jos se meinaa ehtiä.”