Ajatellen kokonaiskuvaa sosiaali – ja terveydenhuollon kentässä, voidaan todeta mielenterveystyön kulkevan yhä edelleen ”pahnan pohjimmaisena”. Mielenterveys on sana joka aiheuttaa voimakkaita tunteita ja ennakkoluuloja, siitäkin huolimatta vaikka lukuisat julkisuuden henkilöt ovat antaneet ”kasvot” mielenterveydestä sairautena muiden joukossa. Uupumiset, masennukset, loppuun palamiset, kaksisuuntaiset mielialahäiriöt jne. ovat tulleet tutuiksi kaikelle kansalle. Kummallista kyllä, sana mielenterveys aiheuttaa edelleen kiemurtelua, vaivautuneisuutta ja äkkiä vaihdetaan puheenaihetta.
Hyvinvointivaltion tunnusmerkki ja ylpeydenaihe oli, että kaikkein hauraimmat ja haavoittuvimmat pidetään myös osana yhteiskuntaa ja kannatellaan vaikeuksien yli. Tänään, hyvinvointivaltion raunioilla, yhä syvenevän kahtiajaon myötä heikoimmassa asemassa olevien mielenterveysongelmista kärsivien tilanne on huolestuttava. Vaikka menneeseen verrattuna resurssit ovat toista luokkaa ja läpinäkyvyyden kera mielenterveys sairautena on lähempänä yhdenvertaisuutta ns. somaattisten sairauksien rinnalla, ruohonjuuritasolla mielenterveyttä sairastavat ovat sitä ”kellarikerroksen” väkeä.
Miksi näin on, miksi yhä koetaan osaksi päättäjissä sekä kansan keskuudessa mielenterveysongelmat ”omaksi syyksi”, ”tietoisesti yhteiskunnan elätettäväksi hakeutuviksi” jne. eikä haluta ymmärtää/tunnustaa syy – seuraus suhdetta? Valtava joukko ihmisiä on ajettu äärimmäiseen ahdinkoon, peukaloruuvia kiristetty monin eri tavoin, siksi täytyy ihmetellä miten ylipäätään kukaan selviää kaikesta tuosta järjissään?
Sote ja maakuntauudistusta ajavat tahot puhuvat kauniisti kuinka uudistuksen myötä tullaan panostamaan ennaltaehkäisevään työhön myös mielenterveystyössä. Etten sanoisi, melko ristiriitaista, ajatellen yhteiskunnan toimia, joilla ihmisiä syyllistetään, ahdistellaan, sulkien lopulta pois normaalista arjen elämästä. Samaan aikaan, samat virkamiehet ja päättäjät puhuvat miljardien säästöistä ja tiukkaakin tiukemmista tulevien maakuntien budjeteista, jokainen ymmärtää, ketkä leikkauksien myötä joutuvat tulilinjalle – tietysti ne puolustuskyvyttömät, hauraat ja haavoittuvat mielenterveysongelmiin ajetut ihmiset, jotka ovat jo nyt vailla kunnollisia ihmisoikeuksia.
Talouskasvun varjolla luotu suoritusyhteiskunta jossa revitään henkiset ja fyysiset voimavarat tyhjiin, on myös aikamme vitsaus ja ajaa ihmiset sietämättömien paineiden alle. Talouden ykkösasema on tuonut mukanaan ns. kovat arvot. ”Heikot sortuu elon tiellä”, ”jokainen on oman onnensa seppä”, tyyliset heitot ovat tehneet paluun yhteiskuntaamme. Tietoistako saada esim. mielenterveydestä käytävän keskustelun ilmapiiri ja syyt käännettyä pois yhteiskunnan roolista, sen vastuusta yhä kasvavassa henkisten voimien uupumisina, ihmisten itsensä harteille?
On aika pysähtyä miettimään arvojamme, jos nyt emme puutu kaikella tarmolla syihin ja seurauksiin joiden takia ihmiset, perheet ja lähipiirit uupuvat mielenterveysongelmien alla. Arvovalinnan on lähdettävä yhteiskunnan korkeimmalta taholta, ei vain sanoina, vaan tekoina. Myös sinun on sisäistettävä mielenterveyden tärkeys ihmiselämässä – sinä voit olla seuraava jolla vieteri katkeaa säälimättömän yhteiskunnan puristuksessa.
Muistankohan oikein että vasemmisto, SDP etunenässä käytännössä puolitti menneisyydessä mielnterveystyön määrärahat.
Muistikuva kertoo että se olisi ollut Lipponen.
Sulla on todella lyhyt ja huono muisti mitä tulee menneeseen.
Se taas kertoo asenteesta. Vaalit lähestyy.
Mitä tuossa jutussa nyt oli, että et voi itse asiaa kommentoida?? Mielenterveys on kautta aikain ollut hankala asia yhteiskunnallisesti ja ylipäätään. En sanallakaan viitannut kuka tai ketkä ovat ajaneet hyvinvointivaltion raunioille ja sitä kautta myös ihmiset entistä enemmän mielenterveysongelmien piiriin. Olen laajalti keskustellut mielenterveystyöstä eri ammattilaisten kanssa, koska olen myös Virtain mielenterveysyhdistyksen puheenjohtaja jo neljättä vuotta, joten olen asiaan perehtynyt niin sanotusti kenttätyössä ja huoli on kova maakuntauudistuksen suhteen, miten käy näiden puolustuskyvyttömien.
Silleen asioita sivusta seuraavana nää nykyajan työnantajat on huomannu sellasenkin asian ettei ole kovin järkevää puristaa työntekijöistä sitä ”viimeistä pisaraa”.
Tämänpäivän työnantajille on tärkeää että työntekijä voi hyvin ja pystyy tekemään työnsä kunnolla.
Olen myös keskustellut ammattilaisten kanssa eikä heidän puheissaan ole tullut lainkaan esille negatiivisia asenteita.
Toki Virtain tilannetta en tunne.
Mooseksen ajalla ajettiin alas eikä ylös ole päästy sen jälkeen.
”On aika pysähtyä miettimään arvojamme, jos nyt emme puutu kaikella tarmolla syihin ja seurauksiin joiden takia ihmiset, perheet ja lähipiirit uupuvat mielenterveysongelmien alla. ”
Ota itse tuosta omastas kiinni ja ala touhuta.
Sitähän tässä monin eri tavoin tehdään. Aika vain ei tahdo riittää repeämään kaikkeen. Kunnallispolitiikka ja vapaaehtoinen mielenterveystyö vie niin pirusti aikaa. Yhdistystoiminta on tehty monella tavalla hyvin hankalaksi, varsinkin jos saa toimintaan avustuksia, kuten saamme liitolta. Melkein täytyisi olla päätoimiset työntekijät kun koko ajan täytyy täytellä erilaisia lippuja lappuja ja kun vielä toukokuussa astui voimaan tietoturva – asetus, niin sekin tuo lisätyötä pieneen yhdistykseen, pienellä porukalla. Koen kuitenkin työn mielenterveystyössä tärkeäksi ja siksi sitä jaksaa puurtaa, kuten myös kunnallispolitiikassa.
Hannu, ainoastaan siksi, että olet ” Virtain mielenterveysyhdistyksen puheenjohtaja” en halua kommentoida kovin seikaperäisesti, mutta ikävä tosi asia on, että sekoitat poliittisen ideologiasi mielenterveyspotilaisen tilanteeseen, joten miten olet muita poliittisen ideologian kautta asiaa lähestyviä parempi?
Henkilökohtaisesti omaan jonkinlaisen näkemyksen aiheeseen, enkä ole ikinä kohdannut ainuttakaan mielenterveysongelmaista, jonka tilannetta poliittiset ideologiat olisivat parantaneet. P****n jauhantaa on kyllä tullut niin oikealta, vasemmalta kuin keskeltäkin ja tämän tietää ihan jokainen, joka on alaa nähnyt ihan raskaimman kautta.
Mika
Jos katsoit viikolla a-studion jossa kerrottiin kahdesta itsemurhan tehneestä ja jossa ministeriön edustaja Varhila lässytti ennaltaehkäisevästä työstä kun uusi maakuntamalli tulee. Näen päivittäin ihmisiä jotka on tiputettu yhteiskunnan kärryiltä. Keskustelen myös ammattilaisten kanssa, jotka kertovat kuinka esi. Tammiharjun sairaala on ajettu alas ja potilaita kuskataan Jorviin josta palautetaan kotiin jne. Myös koko ajan kunnat tiukentavat rahahanoja, jos jotain yrittää mielenterveyskuntoutuville järjestää. Parasta kuntousta ja ihmisten pitämistä yhteiskunnassa kiinni, on tarjota heille kepin sijaan porkkanaa, järjestää säällistä työtä joita ei tunne orja – tai pakkotyöksi. En ymmärrä miten käännätte kaiken politikoinniksi kun nostan asioita esille, jotka koskettavat niin omaisia, kuin mielenterveydestä kärsiviä.
Näyttää vahvasti siltä, että täytyy olla persu tai muu porvaripuolueen edustaja ja silloin katsotaan hänen puuttuvan yhteiskunnan ongelmaan ilman politikointia, mutta annas olla jos vasemmalta laidalta kirjoittaa ongelmista, on se heti kovaa politiikantekoa. Tässä taas tulee todistetuksi sen mistä olen kirjoittanut, kuinka oikeisto aina ajaa yhteiskunnallisia asioita kun taas vasemmisto vain politikoi. Voi hyvät hyssykät sentään.
Niin, itse tuot sen politikoinnin mukaan juttuihis.
”Sote ja maakuntauudistusta ajavat tahot puhuvat…..”
Että silleen.
Sekö pitäisi kieltää ketkä ajavat sotea?? On tämä mennyt ihmeelliseksi kun tosiasioista ei saisi sanoa, vaan käytää joitain kiertoilmaisuja. Jos nykyinen hallitus jatkaa Sotea uudelta pohjalta ja uusin kuvioin ja jota asiantuntijat ovat monista kohdista kritisoineet, muun muassa juuri mielenterveyteen liittyviä ongelmia, niin miksi minun pitäisi niistä vaieta kun aihe oli juuri mielenterveyteen liittyvät ongelmat suomalaisessa yhteiskunnassa.
Asiansa voi ilmaista myös siten ettei moiti mitään.
Se helpottaa asian ymmärtämistä kun poliittinen paatos puuttuu.
Hannu, olen joutunut näkemään / kokemaan pari kolme itsemurhaa ollessani työvuorossa ja joitakin siihen päälle ennaltaehkäisevässä avohoidossa , yksi on jäänyt kalvamaan mieltäni ihan tosissaan, mutta se on sellaista.
Ennaltaehkäisevästä työstä on puhuttu viimeiset kolmekymmentä vuotta eikä tilanne ole puheista miksikään muuttunut, oli vallassa ollut poliittinen ideologia edustanut sitten ihan mitä tahansa linjaa.
Ihan sama ilmiö on vanhustenhoidossa ja lastensuojelussa, ongelmat ovat pysyneet ihan samoina, vaikka ”pellet ovat poliittisessa sirkuksessa” vaihtuneet.
Näin se on tapahtunut.
Puhuttaessa ihmisten perustarpeista,niin mitkään ideologiat eivät saa sitä ”sotkea” että mitä pitäis tehdä kuin millä argumentein : Vaan on tehtävä sen hyväksi,joka sitä todella tarvitsee elääkseen ns. täyspainoista elämää,mitä se sitten onkaan itsekullekin !
Vasemmalta oikeaan – ilman turhia ”ideologioita” !
On kyse ihmisarvoista että tasa-arvoisuudesta !