4.2.1918 – 100 vuotta sitten

Vapaussodassa tapahtui mielenkiintoisia asioita helmikuun neljännen päivän hujakoilla.

”Pohjoisessa vihollinen tietysti oli jo varuillaan, ja vain muutama pieni osasto saatiin riisutuksi aseista ilman taistelua. Oulussa venäläiset ja punakaarti olivat ehtineet liittyä yhteen. Sen jälkeen kun yritys yllättää sikäläinen varuskunta 30. tammikuuta oli epäonnistunut, lähetin sinne suhteellisen vahvan osaston, jonka komentajana oli ratsumestari Ignatius. Hän mursi vastarinnan 3. helmikuuta. Siellä kärsittiin vapaussotamme  ensimmäiset vakavat tappiot. Suojeluskuntajoukot kestivät tulikokeensa kunniakkaasti, vaikka joutuivat vaativaan hyökkäystaisteluun. Torniossakin käytiin ankara kamppailu.

Aseista riisuttujen venäläisten luku oli nyt noussut 7000:een, ja sotasaalista oli saatu lisää 2500 kivääriä ja joukko muuta kalustoa. 6. helmikuuta Pohjois-Suomi oli Ruotsin rajaa myöten käsissämme. Selkäpuolemme oli nyt vapaa.” (G. Mannerheim – Muistelmat Ensimmäinen osa; 1951; sivu 267)

8 vastausta artikkeliin “4.2.1918 – 100 vuotta sitten”

  1. Maassa olevien venäläisten osuus ollut melko suuri joskin hajanaisia ryhmiä?
    Päivän AL kertoo erään nuoren pojan tapauksen joka ei sittenkään taida pitää paikkaansa.

      1. Alkuaan ne joukot tulivat tänne puolustamaan Suomea ja Venäjää saksalaisten mahdolliselta hyökkäykseltä. Joskus n. 60 vuotta aiemmin, Krimin sodassa, oli venäläisten joukkojen määrä ollut liian vähäinen, jolloin ympäri Tellusta rötöstellyt Englanti pääsi tuhoamaan Suomen rannikkoa ja Ahvenanmaata.

        Ahvenanmaalla kieroon katsovat ja piereskelevät englantilaiset roistot tuhosivat Bomarsundin linnakkeen perusteellisesti. Rauhansopimuksessa englantilaiset saivat Ahvenanmaan demilitarisoitua eli heikennettyä Suomen rannikon puolustusta, joten Venäjä joutui linnoittamaan rannikkoa ja lisäämään sotaväkeä.
        (Itse nuo saunaa tuntemattomat pahalta haisevat ja piereskelevät englantilaiset roistot pitivät hallussaan Gibraltaria terrorisoidakseen aina tarvittaessa Välimeren laivaliikennettä.)

  2. Pohjois-Suomessa eivät yleensä ihmiset uskoneet puna agitaattoreiden valheita, eivätkä nousseet kapinaan laillista hallitusta vastaan. Teollisuuskeskuksissa etelämmässä oli paljon työläisiä isoissa tehtaissa joita oli ammattiyhdistyksen avustuksella ja myötävaikutuksella helpompi värvätä katteettomilla lupauksilla työläisiä vallankumoukseen, vaikka näillä ei olisi niin suurta taloudellista hätääkään ollut…

    1. Yleensäkin kapinaan vapailla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan nousi prosentuaalisesti pieni joukko, mutta usein olivatkin sitten mahdottomia murhamiehiä. Tosin jotkut punakaartilaiset eivät käskystäkään osallistuneet murhiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *