Kirja kertoo Englannin SASn partiosta Bravo Two Zero Persianlahden sodassa. Samasta partiosta on olemassa myös elokuva Bravo Two Zero, mutta tämä kirja kertoo partion ainoan pelastuneen sotilaan tarinan. Toiset joko kaatuivat tai joutuivat sotavangeiksi – irakilaisten kidutettavaksi.
Kirjassa ei sodita oikeastaan ollenkaan, mutta kerrotaan mukavasti joistakin huvittavista tapauksista. Lähinnä yhden sotilaan karmeasta taipaleesta käytännössä ilman ruokaa ja pitkälti myös ilman vettä. Chris laihtui viikossa noin 15 kg, mutta ei se oikein käy laihdutusohjeeksi.
Suosittelen kirjaa lämpimästi niin heille joita sotajutut eivät kiinnosta kuin myös heille, joita kiinnostavat. SASn maine on kova, mutta kyllä sekin on osannut töpeksiä ihan kunnolla.
Olin lukenut kirjan aiemmin ja halusin nyt lukea nimenomaan sen kirjan uudelleen.
Hyvä lukuhetki on aina paikallaan.
Äsken katsoin Kuuban Fidelin historiaa
ja Sikojen lahden valtauksen epäonnen.
Miksi Jenkit menevät aina mukaan ja sitten jättävät kesken?
Niilo, minun mielestäni se jenkkien mukaanmeno ei ole yleinen ongelma – ongelma on, että hyvä sota jätetään usein kesken.
Esimerkiksi siinä Persianlahden sodassa olisi pitänyt samoilla lämpimillä kaivaa ryssien kaveri Saddam Hussein ylös mutakuopastaan, ettei Irakiin olisi tarvinnut mennä uudelleen. Kenraali Norman Schwarzkopf olisi halunnut hoitaa homman kerralla loppuun saakka, mutta se ei sopinut jenkkipoliitikoille.
Oikeastaan jokaiseen sotaan pätee aksioomani, että sotilaat eivät saa aloittaa hyökkäyssotaa ilman lupaa poliitikoilta – mutta sitten kun on sota, niin sotilaitten pitäisi saada viedä se sota loppuun saakka ilman, että poliitikot sitovat sotilaitten käsiä.
Esimerkiksi Vietnamin sodassa jenkkisotilaat joutuivat sotimaan kuvaannollisesti oikea käsi taakse sidottuna.
Hyvä kirja