Pitäähän sitä sitten kertoilla vanhan miehen vaivoista. Iskias. Vaivasi viimeksi minua runsaan kaksikymppisenä, nyt se iski taas; siis todella iski.
Työntelin juhannuksen alla trailerilta venettä vesille ja selkään kirpaisi.
En siitä sitten välittänyt sen enempää, vinssillä (käsi) kun sen veneen ylös aina nostan.
Sitten tuli yö, tuskainen, kuin puukkoa olisi kiertänyt alaselässä. Arvasin oikein, iskias. Lääkäriin en tietenkään mennyt, siellä kun on tungosta muutenkin. Netistä taudinkuvaa hahmottelin, lohdutonta. Vain kipua helpottavia lääkkeitä, ei muuta.
Tuotiin julki, että mitään muuta hoitoa ei juurikaan ole mutta kipulääkitys helpottaa…ehkä. Siis ei toimenpiteitä vaan vaikutuksien helpotusta.
Näin sitten kärvistelin, pahoina päivinä en päässyt edes kalastamaan.
Nyt kuitenkin tilanne alkaa olla se, että nukutuksi saan, vielä joitain kiputiloja mutta helpottamaan päin.
Jos tämä vaiva osuu nuorelle miehelle, saattaa olla katastrofi, vanhalla äijällä, jolla kaikenlaista kremppaa on ollut; vaiva muiden mukana. Aina siitä, uskoisin, selvitään.
Kallen iskiasta toivottelen luopumaan äreydestään. Mutta tuosta kotitkutoisesta diagnoosista minulla on tuore kokemus. Pirullisia selkäkipuja ollut, yölläkin vaikea kylkeä kääntää, puhumattakaan autosta poistumisesta pidemmän ajorupeaman jälkeen.
No päättelin että on selkäruoto vanhuuttaan kulunut, välilevykkeet pullistelevat sijoiltaan. Kallen tavoin en vaivannut kiireisiä terveyskeskuslääkäreitä ja yksityisiä välttelen silkkaa itaruuttani. Mutta kipujen jatkuttua sain jostain päähäni että otanpa ja menen naprapaatille, että ei tuo ota jos ei annakkaan. Netistä ensin vähän tutkin että minkälajin taitajia ovat.
Vanha kokeneen näköinen naprapaatti käski ottaa paidan pois ja seisomaan selin, hetken tuijotti selkäpiitäni, vähän koitti sormellakin ja sanoi että ei ole rangassasi vikaa vaan ovat nämä pitkittäiset selkälihat äkkäytyneet jäykistymään. Ja kuinka ollakkaan kolmen kolmenvartin hoitokäynnin jälkeen on selkä aivan oivallisessa kunnossa ja lysti maksoi yhteensä 165 euroa.
Naprapaatin tietämystä ja kokemusta tuskin aliarvioin. Kuitenkin olen tiedostanut vaivani; aikanaan parantuvaksi ja etelä-naapurista tuomieni kipulääkkeiden avusta, alkaa ongelma olla selätettävissä; mikähän seuraava kremppa?
Tunnen ”taudin” perinpohjin. Minä sain ikuiset vaivat välilevyistä rankan painonnoston ja voimailun kautta sekä riittämättömän voimistelun seurauksena. Noidannuolet olivat lähes säännöllisiä. Mitkään naprapaatit jne. eivät osanneet tehdä asialle mitään-
kunnes: n.15 v. sitten maalla olin nousemassa sängystä ylös – en noussutkaan, kun jalat eivät pitäneet, paskalle kontaten. Vieraat olivat tulossa iltapäivällä kaukaa ja minä muka kokkina.
Makasin sängyssä ja pyysin, että vaimo toisi 2 kpl burana 600 ja aimo lasin konjakkia. Ja vielä toisenkin samanmoisen moukun. Aamulla siis join sängyssä pyörölasista pillillä konjakkia.
Kokeilin tunnin päästä, pitävätkö jalat, alkoivat pitää. Kohta kävelin kuin vauva piirongilta toiselle. Ja toisen tunnin päästä lähes normaalisti. Siis tapahtui täydellinen lihasten rentoutus. Ja se oli siinä. Sen tapauksen jälkeen olen ollut kuntosalilla 2-3 krt / viikko huolehtimassa vatsa- ja selkälihaksista eikä vastaavaa ole tapahtunut.
Kerroin omalääkärilleni jutun- hän naureskeli ja sanoi, että varmaan toimii, mutta hän ei voi etikkaansa vuoksi virallisesti suositella.
PS. minulla on 2 välilevyä kasvaneet kiinni hullun nuoruuden vuoksi.
Minulla meni selästä välilevy rikki (siis välilevyn massa pursusi pois paikaltaan. Vaiva ilmeni iskiaksena, joka alkoi päivänä yhtenä metsätöissä, melko tarkalleen 32 vuotta sitten. Seuraava yö oli yhtä tuskaa, joka ajoi minut aamulla terveyskeskuslääkärin puheille. Lääkäri sanoi, että kyseessä on iskias ja määräsi tabletteja ja kehotti makoilemaan sängyssä. Se oli ensimmäinen kerta kun tulin tietämään minkälainen vaiva on iskias ja se tuli tutuksi kovan kaavan mukaan.
Pari päivää söin tabletteja ja makoilin, jos sitä voi makoiluksi kutsua. Tämän tästä konttasin kammarini ja olohuoneen välillä karkunkäyntiä, jotta pystyin olemaan aloillani jonkin aikaa. Parin päivän jälkeen sain tarpeekseni ja menin uudestaan saman tk-lääkärin puheille. Kävelyni oli mennyt linkkaamiseksi. Sanoin lääkärille, ettei tämä ainakaan makoilulla parane, jotakin muuta pitäisi keksiä. Lääkäri ehdotti fysikaaliseen menoa. Olin kuullut, että hierominen olisi tehokkain hoito vaivaani ja pyysin lähetteen hierojalle.
Jo ensimmäinen käynti hierojalla antoi sen verran helpotusta, että pystyin nukkumaan jotenkuten seuraavan yön. Kävin hierojalla monen monta kertaa peräkkäin ennen kuin pääsin kunnolla jaloilleni. Hieroja kertoi, että hänelle opetettiin hierojakoulutuksessa:pahasssa iskiastapauksessa, kuten minulla, iskiasjänne kiristyy, ja jos vaivan antaa jatkua lian pitkään, iskiasjänne joudutaan katkaisemaan.
Sain selkäni kuntoon, mutta tunsin että selkä ei ollut enää entinen. Kävin kahdella naprapaatilla, vyöhyketerapissa, tk-lääkärin tutkimuksissa, mutta metsätöistä ei tullut enää kunnolla mitään. Olen sinnikko, ehkä turhankin paljon, mutta viimein suutuin itselleni ja menin Ortopedin tutkimuksiin. Ortopedi vilkaisi rongtenkuvaa ja tutki paikkojani korkeintaan kymmenen minuuttia. Sanoi että kupletin juoni on selvä. Silloin kun teillä oli iskias, selästä on mennyt välilevy. Tuuria on siinä, että välilevy on mennyt alaselästä, joten halvausriskiä ei ole ollut. Sanoi myös, ettei siihen auta leikkaus, pidätte selkä- ja vatsalihakset kunnossa, niin pärjätte vaivan kanssa, muuta keinoa ei ole. Sanoi myös etten pysty enää raskaimpiin töihin ja hän kirjoittaa tästä asiasta lausunnon.
Näillä eväillä olen pärjäillyt selkäni kanssa. Ei se niin helppoa ole ollut, mutta jokaisella on ristinsä ja olen miettinyt että huonomminkin olisi voinut tuon selän kanssa mennä.
Sinuna, Kalle, menisin ammatti-ihmisen tutkimuksiin, jos ei muuten niin varmuuden vuoksi.
No, tutulta lääkäriltä sain ohjeen; missään tapauksessa ei saa jäädä sänkyyn. Vatsalihasliikkeitä pystyn tekemään ja teen mutta se selkä, ei onnistu. Tässä kyllä jotenkin pärjäillään ja sitten selkälihasliikkeetkin mukaan.
Tämähän on tyypillistä vanhan miehen oireilua, siihen pitänee vain tottua mutta sinnitellään.
Itsellä on lähinnä nuo lihakset aivan jumissa ja nykyään ei työaikataulut enää anna myöten käydä hierojalla, alkaa olemaan aika tuskaa käveleminen. Löysin tosin erinäisiä oma-apuja, hierontarulla on yllättävän avulias väline näihin.
Täytyy vaan joka päivä vähintään tuota käyttää. Apua on.
Tuo on sellainen vaiva kuin myös tavallaan noidannuolikin,joka ilmestyessään kroppaan on tosi pirullinen joka tekee ”puolihalvauksen” ja toiset taas jotka eivät sitä koe omassa elämässään – ettei se mm.estä työntekoa … no työstä tietenkin riippuen.
Että vielä saattanee olla että pysyä harmina ns.hamaan loppuun saakka,eikä tule entiselleen. Yksi paha ”rasahdus” ja elinikäinen vaiva vaihtelevine oireineen on valmis. Ei ole välttämättä ikäsidonnainen ”vanhojen vaiva”,.
Hetkellistä lepoa särkylääkkeineen että tutkimusta ja liikuntaa kuin voimistaa kehonlihaksia säännöllisesti mutta tae 100 % paranemisesta ei ole takeita. Työ kuin amm.valin..vaihto mahdollisuuksien mukaan ” tai valtion leiville eri diagn.mukaisesti …ei ole mikään ihme että mm.pitkäaikaistyöttömyydellä on pitkät valtatakunnalliset kiroukset työttömienkin niskassa.
Työ tekijäänsä kiittää vai miten se menikään ?
Minä nyt luotan(?) tuohon Duodecimin tekstiin, että parantuu kun aikaa kuluu. Kipulääkkeet helpottavat mutta kyllä siinäkin rajansa on.
No, nyt on hieman helpottanut mutta varovainen saa olla erilaisten kiertoliikkeiden kanssa ja se veneen trailerilta työntäminen; kohtuullinen ponnnistus.
Eiköhän se tästä.
Mä jouduin aikoinaan lopettamaan muurarinhommat alaselkävaivojen vuoksi.
Selkälihasten kunnossapito on kanssa yksi väkevä tiede. Selkäkipu voi lähteä aivan muualta kuin selästä, esim. itsellä selvisi että pakaralihaksista tulee selkäkipu. Sitten voi käydä niin että vaikkapa erikoislääkäri ja koulutettu hieroja / fysioterapeutti saavat ihan eri lopputuleman. En kummankaan ammattitaitoa kyseenalaista mutta asiaa voi katsoa niin monesta suunnasta.
Tänään sitten kuukauteen, pystyin Mokan kanssa kunnollisen lenkin tekemään. Kuukauteen en ole Mokan kanssa kaksista lenkkiä pystynyt tekemään. Yhteensä yli yhdeksän tuhannen askeleen lenkin tein (perusteena tuo parjattu älypuhelin, joka laskee). Huomenissa ajattelin tuplata kun lenkin varrella huomasin, että matkan jatkuessa selkäkivut alkoivat vaimentua. Selittäköön ken osaa.
Melkoinen mysteeri tuo iskias.
Vastaavan vaivan vaivatessa eräs fysioterapeutti antoi hyvän ohjeen, joka todella auttoi nukkumiseen. Nukkumaan mennessä kylkiasentoon ja alakyljen puolelle pyyherulla tueksi pakottamaan ruotoa aavistuksen kaarelle. Ainakin minulla auttoi heti.
Fysioterapeutti on kyllä mainio apu monessa asiassa. Jos on joko halua odottaa vuosi julkisen jonossa tai kykyä maksaa muutama kymppi käynnistä, kannattaa harkita. Myös urheiluhieroja voi tietää paljon.
Toki, on myös henkilöitä joilla on molemmat koulutukset ja silloin saa jo erinomaisen lisäpaketin, tukemaan lääkärin näkökulmia. Nämähän eivät ole kilpailijoita keskenään.
Viimeinkin. Nimittäin ne iskiaskivut loppuivat, muutamaan päivään ei enää kipulääkkeitä tarvittu.
Aloin runsas viikko sitten tehdä, ensin lyhempiä, sitten pidempiä kävelylenkkejä ja lenkeillä alkoi selvitä, että kivut hävisivät siinä lenkin edistyessä. Olihan se taas outoa kun pystyi kivuitta kävelemään. Lisäksi aloin tehdä sellaisia selänvenytysliikkeitä ovirekissä; ei tietenkään koko ruhon painolla mutta säännöstellen.
Ei siis tarvinnut kantaa rahaa Terveystalon kassaan, sitä naprapaattiakaan en tarvinnut; elämä hymyilee taas kivuttomasti.