Lueskelinpahan tässä Nastolalaisen kirjailijan Timo Sandbergin Lahden 20-30 luvuille sijoittuvia dekkareita; Häränsilmä, Mustamäki ja Murhakuja.
Lahtea kun jonkin verran tunnen (palvelin viitisen vuotta Hennalassa), mielenkiintoista oli lukea kirjailijan pikkutarkkaa esim paikallisnimistöä, Lahden historiaa ko ajanjaksona, henkilöiden sukunimiä, teollisuuselämää, radiomastojen rakentamista, pirtuaikaa ja poliisilaitoksen elämää.
Mielenkiintoisen säväyksen asioihin antaa mm suojeluskuntien, entisten punaisten, teollisuuselämän ja yhteiskunnallisen elämän kirjo.
Tapahtumat kulminoituvat tuonne Reunanpalstalle, teollisuus- ja käsityöläistyöntekijöiden asuntoalueelle.
Kirjat on taitavasti lomiteltu henkilöiden, aatteiden ja ammattien kirjoon. Perushenkilö, etsivä Otso Kekki luovii poliisilaitoksella vasemmistosyytteiden, suojeluskuntalaisten kolleegojen ja oikeudenmukaisuuden välimaastossa.
Poliisipäällikkö taiteilee samassa kategoriassa, suojeluskuntalaisten ja valtiovallan painostuksen välissä. Lahden teollisuus, silloisissa oloissa; työpaikkapolitiikka, lakot, työsulut jne. Vasemmiston toimintaa sabotoidaan, murhiakin syntyy, aatteiden hyökylaineet vyöryvät.
Otso Kekinkään henkilökuva ei ole mitenkään siloiteltu ja kiiltokuvamainen.
Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen kirjakolmikko, huolimatta siitä, että kirjailija on entinen metsuri, metallimies ja Metallin toimitsija. Ilmeisesti yli seitsemän kymmenen ikä on karsinut aatemaailman julistuksen teksteistä pois ja kun nykytutkimuksien mukaan ko ajanjaksoa tarkastelee; hyvin on pitäydytty historiantutkimuksessakin.
Suosittelen ko kirjailijan teoksia.
En muista enää tään kirjan nimeä, mutta matka sujui rattoisasti erästä hänen kirjoittamaansa teosta lukiessa.
Niinpä; kirjailijan taustat kun suurin piirtein olin selvitellyt, sitäkin silmälläpitäen jaksoin ihmetellä hänen puolueettomuuttaan ja tavallisten sen ajan ihmisten elämänmenon ymmärtämystä.
Iso-isäni oli asemapäällikkö Lahdessa ja sitä ennen Viipurissa. Hänen sen aikainen kotitalo (asemapäällikön Talo), joka oli myös isäni lapsuuden koti, sijaitsee ihan Lahden rautatieaseman kupeessa. Se on suojelukohde nykyään ja siinä on kahvila.
Siis ukkini oli asemapäällikkö Lahdessa 1945-1960.
Timo Lennart; kerrohan, mikä oikeastaan oli Reunanpalsta, oletan Kärpäsen mäen alapuolelta tuonne aseman taustalle; olenkohan ihan väärässä? Lahdessa, jotenkin sen kyllä hahmotan. Loviisan rata, tai oikeastaan ratapenkka minulle on tuttu ja se Strandbergin kirjoissa aika hyvin asemoituukin.
Ei ole Reunanpalsta minulle tuttu, vaikka lahtelainen olen. ;Minun pitäisi lukea enemmän kotikaupunkini historiaa.
Minäpä sattumalta osuin tietolähteeseen.
http://www.omalahio.fi/2013/02/kansalaissodan-jalkeinen-lahti-ja-pirtukauppa/
Pääasiallinen Reunanpalsta lienee sijainnut siellä rautatieaseman takana ja Loviisan rata erotti ns paremmat piirit (länsipuoli) ja vähäosaisimmat siellä Loviisan radan itäpuolella.
Ihmeellinen tämä google-maailma.
Äläpä Timo välitä, en tiedä oletko Lahdessa syntynyt mutta juuri sain ihan paljasjalkaisen lahtelaisen tunnustuksen; en tiedä, missä Reunanpalsta on sijainnut.
Minua aina kiinnostaa kirjailijoiden, jotka paljon perustavat tähän paikallistietämykseen ja pikkunyansseihin; olisikohan asia sittenkin noin.
Sandbergin kohdalla tosiasiassa tietämys on aika vahva.
On niitä asiallisia henkilöitä jotka osaavat katsella asioita ikäänkuin ulkopuolisen silmin vaikka olisivat lähtöisin tietystä piiristä.
Asuin Hollola-Lahdessa 13 vuotta. Siellä ei noista asioista tiedetty mitään.
Se, mitä tuon ajan jutuista tiedettiin oli, että saksalaiset jääkärit veivät vangitut punaiset Hennalaan ja siltä leirille Fellmanin puistoon ja kohtelivat vankeja asiallisesti päinvastoin kuin Mannerheimin alaiset. Saksalaisille kelpasi vankien arvoesineet.
Vain muutama teloitettiin saksalaisten toimesta, Mannerheimin alaisuudessa tapahtui kansanmurha. Mannerheim vihasi saksalaisia ja niitä 13 000 jääkäriä ja kouliintuneita sotilaita, joita vastaan hän oli hiljakkoin taistellut. Saksalaisten panos sisällissodan voitosta oli aivan ratkaiseva Golzin johdolla, ( lähde: Hentilä) .
Möysässä Kouvolantien ja Villähteentien risteyksessä on korkea mäki, jonne pääsee jopa autolla. Sillä on venäläisten, saksalaisten ja suomalaisten radanrakentajien synkänkaunis hautausmaa.
Muuta nykyaikaan: Lahti oli ja on niin sisäänpäin lämpiävä kaupunki, että piireihin et pääse, ellet osaa ryypätä Lahden Hiihtoseuran ydinporukan kanssa, kuulu tykistöklubiin tai Teollisuusseuraan. Onnistuin pääsemään piireihin.
”Reunapalsta” sijaitsi aivan Lahden keskustassa nykyisen kauppakeskus Trion kohdalla:
https://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/2015/02/19/reunanpalstan-vahaosaiset
https://www.ess.fi/Mielipide/blogit/lukupiiri/2013/03/01/timo-sandberg-mustamaki
Ylläolevassa linkissä tulee paljonkin tietoa Sandbergin vanhoista lahtelaisista paikoista ja paikannimistä.
Tuon Reunanpalstankin sijainti selviää yo linkistä.
Lisäksi ostin Adlibriksesta e-kirjan, lahden historiaa käsittelevän ja nyt sitten ei kun lukemaan.
Kaikkea sitä hyvä kirjailija saa aikaiseksi; minullekkin syntyi tiedonjano lahden kaupungin historiasta.
Sivumennen sanottuna tuo e-reader on sitten vallan mainio laite ja mielestäni ei niin kalliskaan. Kirjastot ovat nyt käsillä ihan työpöytäni ääressä; kieltämättä, tuohan se lukulaite suoranaista rahanmenoakin kun niitä kirjoja ostettuakin tulee mutta vastaavasti säästöä kun ei tarvitse ajella kirjastoon.
Mustamäki taas on aivan keskustan pohjoispuolella. Sen alittaa nykyään liikennetunneli. Laella on Mustanmäen hautausmaa.
Tuo mustankallion tunneli on yli 400 metriä pitkä. Tunnelissa on myös kuntosali.
tarkalleen 440 metriä pitkä ja tunnelissa on neljä liikuntatilaa painonnostajille, nyrkkeilijöille ja telinevoimistelijoille.
Siellä pidimme Lahden Urkuviikkojen konsertteja, kevyttä musiikkia ja tanssiesityksiäkin.
Tapi Tolvanen junaili herkut tuoksuineen tunneliin ja hauskaa oli.
Tunneli oli silloin suljettu liikenteeltä.