Olemme lukeneet useita juttuja Hämeenlinnan moottoritietunnelin haverista jossa tuhoutui valvontakameroita, viimeisimpänä tieto uudesta huollon viivästymisestä. Aiemmin luimme, miten operaatio on vaikeaa koska tietyn mallisia kameroita ei ole saatavilla ja ne ovat hurjan kalliita. Tämä on oivallinen pieni esimerkki siitä miten surkealla jamalla julkisen sektorin tietohallinto on.
Joku mietti tämän jo
Valvontakameroita toden totta on hurja määrä eri merkkejä ja malleja. Valvontakameroiden hallinta-, tallennus- ja analytiikkajärjestelmiä on myös vino pino. Vielä vuosikymmen sitten piti varmistaa yhteensopivuudet merkki- ja mallikohtaisesti ja se oli melkoinen suo. Siitä on kuitenkin päästy ja relevantin standardin nimi on ONVIF. Standardin avulla mikä tahansa kamerajärjestelmä voi käyttää minkä tahansa valmistajan kameroita. Standardi on kattava ja sisältää kuvan siirron lisäksi hallinnan, hälytysrajapinnat, analytiikan, moottoroidun kameran ohjauksen, ym. Lisäksi löytyvät varmat standardit kaapeleille, liittimille, kuvamuodoille, optiikalle, mekaaniselle asennukselle, yms.
Kuitenkin jostain syystä julkisella sektorilla on lukittauduttu vanhaan ajatusmalliin. Yksi valmistaja, yksi malli, yksi paikka, nolla aivosolua. Eikä tämä ole ainoa paikka. Pelkästään yksi yritys, Tieto on tarjonnut viime kuukaudet tusinoittain malliesimerkkejä miten käy kun ei pelata standardeilla rajapinnoissa. Epäonnistuneita lääkärikäyntejä, vääriä potilastietoja, vääriä lääkkeitä potilaille, lukemattomien miljoonien vahinkoja ja mittaamatonta inhimillistä kärsimystä.
Ulkoista vastuu, sisäistä hinta
On yksinkertaistamista nimetä vain yksi paikka ja yksi syy ongelmille, mutta esitän merkittävän katalyytin. 90-luvun laman jälkeen eliminoitiin julkiselta sektorilta iso määrä osaamista ja ryhdyttiin sen sijaan käyttämään konsultteja. Ulkoistuksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se ei voi koskaan toimia jos ulkoistuksen tilaajalla ei ole kaikki johdot käsissään. Julkisen sektorin ongelma on että se ulkoistaa myös hallinnon asiantuntemuksen. Maksaja ei tiedä mitä ostaa. Vaikka konsultilla olisi selkärankaa vastuulliseen toimintaan, hänellä ei koskaan ole kokemusta loppukohteen arjesta.
Se kuuluisa joku on kirjoittanut johonkin hallinnon paperiin, että Hämeenlinnan tunneliin saa ostaa vain baijerilaisessa puutalossa kristillisin menoin keskiyöllä valmistettuja valvontakameroita. Se kuuluisa kukaan ei ole omannut päättäjänä järkeä että olisi huomannut ongelman. Se tosi tunnettu veronmaksaja kärsii. Taas.
Ehkäpä on ostettu kilpailutettu ja se halvin yksinkertaisin yksinkertaiselle tilaajalle?
Ehkäpä ne on ”kilpailutettu” ja kilpailutusehtona on ollut tietyn valmistajan systeemiin sopiva.
Jostain syystä siihen taas ei sovi kuin kyseisen valmistajan laitteet, koska valmistaja ei ole tehnyt laitteistoaan yhteensopivaksi muiden kanssa eikä vahingossakaan toimita yleiseen rajapintaan sopivaa softaa.
… mutta, kun tiedetään, että julkisen puolen IT-osaaminen on hanurista. Maksaa miljardeja ja tulos on mitä sattuu. jos sitäkään. Miksi sille ei saada tehtyä jotain ?
Jopa pääministeritasolla on rutkasti sen alan tietoa ja osaamista.
Missähän se päämimisteritason tietämys oikein näkyy, kun lähes järjestään julkisen puolen IT-projektit kusevat nilkoille pääosin toimimattomuuden muodossa?
Niitä on totutettu kuin iisakin kirkkoa ennen tämä hallituksen toiminnan alkua…… ja jatkuu.
Niin, valtiontalouden tarkastusvirasto on todennut että miljardeja on hukattu huonon tietohallinnon takia.
On tässä toki munaa ja kanaa. Julkisen sektorin IT-hommiin ei halua kukaan. Päättäjät sylkevät päälle, asiantuntemuksesta rangaistaan, työolot ovat surkeat ja palkka melko heikkoa. Lisäksi henkilöt valitaan puoluekirjan ja koulupapereiden, ei osaamisen perusteella. En minä sellaiseen helvettiin haluaisi ja moni joka on kokeillut, on tullut itkien pois.
Valtio on yksinkertaisesti päättänyt että tämä ei ole tärkeä asia. Me maksamme siitä hyvästä.
Valtio= omaa etuaan ajavat amatööripoliitikot = puoluejohtajat lähipiireineen.