https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
Tämmöinen aikuisisä, silloin käsite oli sijaisisä.
Toimin siinä hommassa viitisen vuotta, aloituksessa poika oli 8v. Kävimme melomassa, kalastamassa, retkillä ja yövyimme omistamassani laavussa…jne.
Sitten viimeisenä vuotena pojan äiti oli esittänyt mielipiteensä, etten ollut antanut pojalle riittävästi aikaa. Luuli kait, että saan rahaa tuosta.
Tosiasia kuitenkin oli, että en penniäkään Tammelan kunnalta koskaan laskuttanut, saatikka ”palkkaa” saanut.
No, sitten irtisanouduin hommasta ja uutta en halunnut.
Lapsen kohdalla kaikkein pahinta on menettää.
Ehkäpä tuo mielipide pojan äidiltä tuli, koska poika viihtyi kanssasi. Poika on voinut sanoa, että haluaisi olla useamminkin kanssasi, ja äiti on tavallaan kääntänyt ajatuksen negatiiviseksi. Voin kuvitella miten pettynyt poika ja sinäkin olet ollut, kun mukavat yhteiset hetket ovat päättyneet.
Peruskysymyshän on, miksi Kalle sai sijaisisän roolin ? Sen syythän yleensä ovat moninaiset johtuen vanhempien vakavista ongelmista huolehtia lapsestaan.
Sijais-isä kiintyy lapseen ja myös lapsi sijais-isäänsä. Ei tuota suhdetta lapseen saa kukaan katkaista vanhempien toivuttua pahimmista ongelmistaan. Heidän pitäisi sen sijaan olla kiitollisia sijaisisälle !!!
Niin katos Heikki; sosiaalitoimistosta kysyivät minulta, voisinko vuoden parin ajan toimia ”sijaisisänä” perheessä, josta isä oli lähtenyt.
Kysymys tuli minullekkin ikään kuin ”puun takaa”, sittemmin minulle selvisi, että taisin olla koko Suomen ensimmäinen sijaisisä.
Kaiken kaikkiaankin tämä n viiden vuoden periodi avasi minulle näköaloja silloisiin nuoriin ja heidän ajattelutapaansa. Jo silloisille nuorille yöpyminen tulilla laavulla oli jotain uskomatonta. Muistan kun tämä poikanen ensimmäisenä laavuyönä ei tainnut nukkua juuri pätkääkään; kokemus oli siksi voimakas.
Minä, joka metsästysreissuillani olin oppinut syksyisin yöpymään ”kuusenpersiissä” ilman tuliakin, vasta nyt minulle selvisi tuo ääretön railo nuorison ja luonnon välissä.
Moni saattaa vetää esiin partiolaistoiminnan; se on aivan eri asia; joukkoleiriytyminen. Yksin yöpyminen makuupussissa ilman tuliakin, lähentää nykyihmistä luontoon ja sen ehtoihin.
Kaiken kaikkiaan ”sijaisisä” kokemukseni oli sen arvoinen.
Olen ehkä vuoden yöt yhteensä nukkunut teltassa. Jos nukkuu ilman telttaa, saattaa herätä kapinen kettu kainalossa.
No sitten herää tuskinpa tuo iraplikka suostuu mua jakaan tollasen terveenkään kanssa .
Saatikka kapisen kanssa .
Kerran tosin erään kaverin koira hyppäs pimmeestä mun päälle ja luulin että karhu hyökkäs tosin se selvis kun tuo karvakuono alkoi heti nuolemaan naamaani .
No sehän oli kaverin karhukoira joka sinne hyökkäs laavulleni ja kaveri nauroi ja kiros saamari kun ei tullut kameraa mukaan no oltas saatu hölmistynein ilme kuvaan kuulema
Enkä sellasta edes epäile etteikö olisi ollutkin sellanen terv tepivaari
Hävetkää Tepi ja Savikivi kommenttejanne koskien Kallen vakaavaa juttua.
Jotkut ne vaan vaativat. Jos annat jotain niin ollaan tyytymättömiä ettet anna enempää. Kenties tuo äiti luuli että sijaisisä korvaa oikean isän ja on lapsen kanssa jatkuvasti. Ehdot pitäisi tehdä heti aluksi selväksi kaikille osapuolille.
Kyllähän nuo ehdot tehtiin 3-kantaneuvotteluna; pojan äiti, sosiaalisihteeri ja minä.
Äidin lähdettyä sitten sosiaalisihteeri teki kanssani sopimuksen kulujen korvaamisesta ja kunta olisi suorittanut korvaukset.
Pojan äiti ei tuosta tiennyt mitään ja valituksetkin oli tehnyt sosiaalitoimistoon.
Koskaan en mitään laskuttanut.