Helmikuussa täällä purnasin YLE Puheen päätöstä sisällyttää musiikkia lähetyksiinsä. Ohjelmapäällikkö Junes päätti viisaudessaan suunnata kanavansa antia 30 – 45 vuotiaille. Nyt tilastot osoittavat että hän on oivalliseesti onnistunut, kuuntelijoiden lukumäärä on pudonnuut 700sta tuhannesta 428 tuhanteen eli lienee tuo valittu ikäluokka on jäänyt nauttimaan kanavan annista musiikkeineen päivineen.
Kuulun joukkoon joka lopetti kanavan kuunntelun musiikkilähetysten myötä, mielenterveyteni ei kestänyt kesken asiallisen juttellun ilmoille rämähtävää musiikkia joka oli äärimmäisen kaukana omasta musiikkimaustaani.
Tässä kesän mittaan olen jonkun kerran uhkarohkeasti kuunnellut tovin kanavaa mutta äkkiä kääntänyt YLEn ykköselle. Rämisevän musiikin lisäksi siellä on näet sattunut juuri jaaritelemaan Ali, tuo tyhjän nauraja, loputtomasti itsestään kertoileva ”humoristi”. No tämä suhteeni Alin sanataiteeseen on tietysti henkilökohtainen ongelmani tai oikeastaan päähäni lapsuudesta iskostunut kummisetäni hokema että räkänokastakin mies tulee vaan ei tyhjän naurajasta.
Tässähän vielä tuskaa lisää se että Radio PUHEttakin toimitetaan minun verorahoillani ja se että verovaroin rahoitettu monopolin omainen laitos voi toimia juuri niinkuin se itse parhaaksi näkee.
Huh huh – vähän helpotti kun tuskaansa ylös kirjoitti, ei pidä ihmisen sisäänsä umpioida pahaa oloaan.
Noinhan se. Miksi ei joku kanava varttuneille?
Minulla on aina, jos yleensä radiota kuuntelen, niin kanava YLE Radio SUOMI auki. Sen musiikki vaihtelee sopivasti ja joukkoon tulee asiaakin. Tänään aamulla ja jo eilenkin tosin harmitti, kun Heidi Kyrö on tullut lomalta, enkä hänen ”mäkätystänsä” tahdo jaksaa kuunnella.
Minä olen kevyen musiikin ystävä, varsinkin sen vanhemman, se soi mukavasti taustalla.
Kuuntelen Ylen Ykköstä (Ykkösaamu, Muistojen Bulevardi, Faunin Iltapäivä). Kerran vuodessa, Itsenäisyyspäivän aamuna kello 9, kuuntelen Radio Suomesta Lipunnoston Tähtitorninmäeltä.
Sama juttu itseltäni, jäi Puhe käytännössä pois. Myös Radio Suomen kuuntelu jäi kun lopettivat Ajantasan.
Ykkösaamu, Politiikkaradio, Aristoteleen kantapää, Horisontti. Siinäpä se mitä minulle on Ylestä jäljellä. Kaksi kolmasosaa asiaohjelmista on tapettu muutaman vuoden aikana.
Jos musiikkia kuuntelen radiosta, teen sen muualta kuin Yleltä. Yle soittaa vain gramexin esivalmistelemia listoja. Bassoradiolta kuulen jotain mitä en koskaan osaisi arvatakaan mutta juontajat tuntevat tavaransa.