Sitten kun olet vanha ja liikuntakyvytön olet vain piste kartalla.
Kulttuurissamme on huonoja piirteitä ja ne vain pahenevat
vieläpä soten myötä oletan?
Moniko meistä oikeasti uhraa ajatuksen sille että itse voi olla
sitten joskus vanha ja liikuntakyvytön piste kartalla?
Ne jotka päätöksiä tekevät ovat jo keränneet mammonaa omaksi turvakseen.
Päivän al aiheesta.
Pallottelua siellä ja täällä
Nyt pallotellaan oikein olan takaa sekä Venäjällä, että täällä Venäjän naapurissakin.
Venäjällä Putin pallottelee m uun maailman kanssa olemalla välillä höveli ja taas välillä julma valloittaja. Nyt on Putinilla menossa se vaihe pallottelussa, että täytyy olla höveli ja vieraskoree, jotta maailma saisi hänestä paremman kuvan, kuin on.
Futiskentillä itä naapurissa pallotellaan nyt maailmanmestaruudesta ja vaihtelevalla menestyksellä. Ja kuten aina tuomarit ovat pääroolissa, kuten esim Argentiinan ja Islannin välisessä matsissa. Tuomari oli ilmeisesti päättänyt, että vihelletään vain ruumiit, kun Islantilaiset sai potkia argentiinalaisia jalkoihin mielin määrin ilman yhtäkään varoitusta. Messi, yksi maailman parhaista futaajista sai tosi kovan kohtelun, josta olisi voinut hyvin antaa jopa punainen kortti.
Täällä meillä kotomaassakin pallotellaan. Nyt pallottelee Sipilän hallitus eduskunnan kanssa sotesta. Eduskunta on jo kahdesti palauttanut sotepallon hallitukselle ja nyt hallitus palautti taas pallon kolmannen kerran eduskunnalle.
Nyt kansa jännää palauttaako eduskunta kolmannen kerran sotepallon hallitukselle. Se olisi jo rivoloogista ja voi olla lorun loppu Sipilän hallitukselle.
Sosiaalipsykologian klassikkokoe oli huijausta
Kalifornialaisen Stanfordin yliopiston ns. Zimbardon vankilakoe vuo- delta 1971 on ollut siitä asti psykologian oppikirjojenkin vakiokamaa. Siinä joukko alan miespuolisia opiskelijoita jaettiin mielivaltaisesti kahteen ryhmää: vankeihin ja vartioihin, ja katsottiin, mitä rupeaa tapahtumaan. Koulutusta ei annettu. Ryhmien välit rupesivat heti jyrkästi kärjistymään ja kahden viikon mittaiseksi tarkoitettu koe keskeytettiin kuuden päivän kuluttua.
Samalla kun koetta on kritisoitu epäeettiseksi, lähes kaikki hyvin erilai- set koulukunnat freudisteista behavioristeihin ja ”evoluutiopsykolo- geista” toiminnanpsykologeihin ovat pitäneet sitä jossakin suhteessa mielenkiintoisena ja mainitsemisen arvoisena. Kokeelliset psykologit ovat kritisoineet koejärjestelyjä kuten johtajan toimintaa ”vankilanjohtajana”, keskeisenä vaikuttajana.
Nyt ”koe” on osoittautunut huijaukseksi, mm. asianomaisten itsensä kertomana.
Laitetaan nykyinen suomenkielinen wikisivu tähän, koska kohta se muuttuu:
Stanfordin vankilakoe oli psykologinen koe, jossa tutkittiin ihmisen reagointia valtasuhteisiin vankilanomaisessa ympäristössä. Koe toteutettiin vuonna 1971 kalifornialaisessa Stanfordin yliopistossa tutkija Philip Zimbardon johdolla.
Koehenkilöiksi valittiin 24 nuorta vapaaehtoista miesopiskelijaa, jotka oli kaikki ennen hyväksymistä testattu ja todettu henkisesti normaa- leiksi. Kaikki osallistujat tulivat keskiluokkaisista, koulutetuista perheistä, eikä kenenkään taustalla ollut mielenterveysongelmia eikä päihteiden väärinkäyttöä.
Koehenkilöt jaettiin arpomalla kahteen ryhmään: puolet määrättiin esit- tämään vanginvartijoita, puolet vankeja. Koe toteutettiin yliopiston kellarikerroksen laboratoriossa, joka oli lavastettu vankilaksi.
Vankeja esittävät nuoret miehet riisuttiin alastomaksi, suihkutettiin desinfioivalla aineella, ja heidät puettiin täsmälleen samanlaisiin, kaapu- maisiin vanginasuihin, joiden rintaan oli kiinnitetty tunnusnumero. Oikei- ta nimiä ei käytetty. Myös vartijoilla oli yhtenäiset khaki-univormut, jonka varustuksiin kuuluivat aurinkolasit, kumipamppu ja pilli. Vartijoille ei annettu mitään erityisiä ohjeita eikä koulutusta. Vartijoita neuvottiin pelkästään huolehtimaan siitä, että vankilassa säilyy yllä kuri ja järjestys ja että vangit käyttäytyivät heitä kohtaan kunnioittavasti. Väkivallan käyttö kuitenkin kiellettiin.
Stanfordin vankilakokeen oli määrä kestää kaksi viikkoa, mutta se jou- duttiin keskeyttämään jo kuuden päivän kuluttua. Kävi ilmi, että van- ginvartijoina toimivat nuoret miehet alkoivat nopeasti kohdella vankeja yhä raaemmin. Vangeille määrättiin fyysisiä rangaistuksia ja heitä nöy- ryytettiin. Vartijat alkoivat myös manipuloida vankeja toimimaan toisi- aan vastaan jakamalla suosionosoituksia ja rangaistuksia. Koe keskey- tettiin erityisesti jatko-opiskelija Christina Maslachin vaatimuksesta; Maslachin tehtävänä oli haastatella kokeeseen osallistujia. [1]
Stanfordin vankilakoetta on pidetty osoituksena siitä, että kuka tahan- sa kykenee pahuuteen ja voi kohdella lähimmäisiään julmasti, jos hänelle annetaan siihen rajoittamaton valta. Koetta on myös arvosteltu paljon. Sitä on pidetty epäeettisenä, ja sen tieteellisyys on kyseenalaistettu. Väitteiden ja paljastuksien mukaan esimerkiksi osallistujien ohjeistus ja opastus eivät olleet sitä mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää, ja roolit ja reaktiot olivat ainakin osittain näyteltyä [2].
Koe populaarikulttuurissa
Koe on ollut pohjana useammalle elokuvalle. Vuonna 2001 valmistunut Oliver Hirschbiegelin Das Experiment perustuu tapakseen. Vuonna 2015 ilmestyneen The Stanford Prison Experiment -elokuvan on ohjannut Kyle Patrick Alvarez ja käsikirjoittanut Tim Talbott [3].
Katso myös
- The Third Wave -simulaatiokoe
- Milgramin tottelevaisuuskoe
- Das Experiment (vuoden 2000 elokuva)
Lähteet
- Stanford Prison Experiment Official site
- Hamilo, Marko: Kenestä vain voi tulla tyranni. Helsingin Sanomat 23.8.2011, s. D 2.
Viitteet
- Hamilo 2011
- ”En kestä enää, en yhtään yötä!” parkui komeroon lukittu vanki numero 8612 maailman kuuluisimmassa ihmiskokeessa – Nyt koko koe on paljastunut täydeksi teatteriksi, Helsingin Sanomat 14.6.2018
- The Standford Prison Experiment IMDb-sivustolla, viitattu 14.6.2018
Kuuluisa vankilakoe paljastui teatteriksi
klo 10:04 | 15.6.2018
Vartijoita ohjattiin käyttäytymään julmasti, ja kokeen johtaja hääri itse vankilanjohtajana.
Lähes jokainen on kuullut Stanfordin vankilakokeesta.
Vuonna 1971 yhdysvaltalainen psykologi Philip Zimbardo järjesti kuu- luisan kokeen. Stanfordin yli-opiston psykologian laitoksen kellariin ra- kennettiin ”vankila”. Kokeeseen värvättiin 24 keskiluokkaista, tervettä ja henkisesti vakaata vapaaehtoista nuorta miestä, joista puolet roolitettiin vangeiksi ja puolet vartijoiksi.
Tarkoitus oli selvittää, miten ihmiset käyttäytyvät vankilaoloissa ja so- peutuvat valtasuhteisiin. Kokeen piti kestää kaksi viikkoa, mutta se jou- duttiin keskeyttämään jo kuuden päivän jälkeen, kun vartijan roolin omaksuneet alkoivat kohdella vankeja julman sadistisesti ja vangit ahdistuivat pahoin.
Koetta on käytetty vuosikymmenet oppikirjaesimerkkinä siitä, miten hyvästäkin ihmisestä voi tietyssä tilanteessa ja ympäristössä tulla paha. Se on epäilemättä yksi maailman kuuluisimmista tieteellisistä kokeista.
Ranskalainen taloustieteen tohtori ja elokuvaohjaaja Thibault Le Te- xier on nyt kirjoittanut kokeesta uuden paljastuskirjan.Se vetää yhteen jo aiemmin kokeesta esitettyä kritiikkiä ja osoittaa hiljattain julkaistu- jen dokumenttien pohjalta kokeen tieteellisen pohjan niin huteraksi, ettei siitä voi tehdä mitään mielekkäitä yleistyksiä.
Kokeen sadistisin vartija ja kuuluisan hermoromahduksen kokeessa saanut vanki ovat kertoneet oman käytöksensä olleen pelkkää teatteria.
Toisekseen moni asia kokeen toteutuksessa sai osallistuja sopeutu- maan odotuksiin, joita he kuvittelivat tutkijoilla heitä kohtaan olevan. Vartijoita jopa kannustettiin käyttäytymään julmasti.
Lisäksi vangit eivät saaneet keskeyttää koetta, vaikka heidän oli näin annettu ymmärtää ennen kokeen alkua.
Zimbardo sotkeutui itse kokeeseen esittämällä vankilanjohtajaa, mikä saattoi vaikuttaa osallistujien käytökseen ja Zimbardon omiin tulkintoihin kokeen tuloksista.
Kaikkiaan tutkimusasetelmasta ei voida uskottavasti erottaa, mikä seikka tarkalleen ottaen aiheutti sen, että kokeessa kävi niin kuin kävi.
Toisin sanoen maailman kuuluisin psykologinen koe ei todista sitä, mitä sen on väitetty todistavan: että kenestä tahansa voi pahoissa olosuhteissa kuoriutua sadisti. Lisäksi kokeen toteutus oli eettisesti hyvin kyseenalainen.
Tutkimuksen tieteellisestä pätevyydestä ja metodeista on ylipäänsä kiistelty 1970-luvulta asti, mutta silti sitä esitellään edelleen melko kritiikittömästi lähes kaikissa psykologian perusoppikirjoissa.
Tietokirjailija Ben Blum summaa vankilakokeen ongelmia Medium-lehdessä ilmestyneessä artikkelissa, johon hän on myös haastatellut asianosaisia.
Yksi kuuluisimmista hetkistä vankilakokeessa koettiin vain 36 tunnin jälkeen, kun vanki numero 8612 sai hermoromahduksen komerossa, johon hänet oli erityisenä rangaistuksena suljettu. Kokeessa vankeja oli kielletty käyttämästä nimiään. Heidät tunnettiin vain numeroina.
”Ne eivät päästä minua pois. Minun on pakko päästä pois täältä! Lää- kärille, mihin tahansa, en kestä enää, en yhtään yötä!” vanki 8612 huusi ja potki komeron ovea.
Vanki 8612 oli oikealta nimeltään Douglas Korpi, tuolloin 22-vuotias opiskelija. Hänet vapautettiin kokeesta ensimmäisenä vankina raivokohtauksen jälkeen.
Myöhemmin Korpi, nykyään psykologi itsekin, on kertonut vain näytelleensä.
”Kuka tahansa asiantuntija kuulisi,että se oli esitystä.En ole kovin hyvä näyttelijä.Minusta suoriuduin aika hyvin,mutta kuulostan siinä enemmän hysteeriseltä kuin psykoottiselta”, Korpi kertoi haastattelussa hiljattain.
Korpi kertoo, että hän nautti kokeesta kovasti ensimmäisenä päivänä. Vangit tiesivät, etteivät vartijat saa satuttaa heitä, ja koko poppoo koostui tavallisista, valkoihoisista college-opiskelijoista.
”Se oli vain työtä. Sain huutaa, kirkua ja esittää hysteeristä, leikkiä vankia. Se oli hyvä työ ja olin hyvä työntekijä.”
Korven paniikkikohtauksessa oli silti pohjaakin, mutta se ei johtunut vartijoiden käytöksestä. Korpi ei saanutkaan kokeen aikana lukea pää- sykoekirjoja, kuten hän oli luullut. Pian selvisi, ettei kokeesta saa myöskään poistua, vaikka näin oli kerrottu.
Niinpä Korpi päätti näytellä päästäkseen pois. Aluksi hän yritti esittää pahoja vatsakipuja. Kun se ei tepsinyt, Korpi järjesti hermoromahduksen.
Moni muukin vanki järkyttyi siitä,että koetta ei voinut keskeyttää. Osal- listujille oli aluksi sanottu, että he saisivat keskeyttää kokeen halutes- saan, mutta kokeen alettua kävi ilmi, ettei tämä olekaan mahdollista.
Zimbardo on kiistänyt, että vangit olisi pakotettu jäämään, mutta Le Texierin löytämistä vanhoista nauhoitteista käy ilmi, että kokeesta poistuminen oli mahdollista ainoastaan lääketieteellisistä syistä.
Zimbardon mukaan kokeeseen osallistuvien allekirjoittamassa suostu-muslomakkeessa oli kerrottu, että kokeesta pääsee pois, jos sanoo sel- keästi ”haluan lopettaa kokeen”. Suostumuslomakkeessa mitään tällaista mainintaa ei kuitenkaan ole.
Tämä muuttaa radikaalisti sitä tulkintaa, että vangit ahdistuivat varti- joiden sadistisesta käytöksestä. He ahdistuivatkin luultavasti siitä, että tajusivat oikeasti olevansa vankeina.
Toinen kuuluisa hahmo kokeessa oli vanginvartijoista sadistisin, lempi- nimen ”John Wayne” saanut Dave Eshelman. Eshelman kohteli vankeja kaikista vartijoista rajuimmin ja julmimmin.
Hän on jo vuosia kertonut, että kaikki oli pelkkää näyttelyä.
”Otin sen improvisaatioharjoituksena. Koin tekeväni, mitä tutkijat halu- sivat minun tekevän, ja ajattelin onnistuvani roolissani paremmin, kun kehitän tällaisen todella inhottavan vartijan hahmon”, Eshelman kertoo Medium-lehdessä.
Eshelman oli harrastanut näyttelemistä lukiossa ja nähnyt hiljattain nähnyt elokuvan Cool Hand Luke, jonka hahmolta hän omaksui sadistisen vartijan rooliin sopivan etelävaltioiden aksentin.
Koetta johtanut Zimbardo tuli erikseen kiittämään Eshelmania kokeen jälkeen.
”Kävelin käytävällä ja hän tuli kertomaan, miten loistavaa työtä olin tehnyt. Minusta oikeasti tuntui siltä, että olin saavuttanut jotain hyvää, antanut panokseni ihmisluonnon ymmärtämiseen.”
Vartijoiden annettiin myös ymmärtää, että heidän tulee käyttäytyä tietyllä tavalla. Ei pidä paikkaansa, että he omaksuivat täysin itsenäisesti ja spontaanisti julmat tapansa kokeen edetessä.
Ennen koetta Zimbardon tutkimusapulainen, opiskelija David Jaffe oli järjestänyt kokoontumisen, jossa muiden opiskelijoiden kanssa pohdit- tiin erilaisia tapoja hankaloittaa vankien oloja ja kiusata näitä. Suuri osa näistä ideoista päätyi kokeeseen, ja kokeessa vankilanjohtajaa esittä- nyt Jaffe moitti vartijoita, jos nämä eivät käyttäytyneet tarpeeksi ankarasti.
”Vartijoiden täytyy ymmärtää,että heidän on oltava niin sanotusti ko- via vartijoita.Toivottavasti saamme tästä kokeesta vahvoja suosituk- sia (Yhdysvaltain vankilajärjestelmän) uudistamiseksi, niin että pää- semme mediaan ja lehtiin”, Jaffe sanoo nauhalla eräälle vartijalle.
Koe sai alusta lähtien valtavasti mediahuomiota, mitä tekijät siis toi- voi vatkin. Ensimmäinen artikkeli tutkimuksesta julkaistiin poikkeuksellisesti The New York Timesissa eikä vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa.
Uusi myllerrys vankilakokeen ympärillä on saanut osan psykologeis- ta vaatimaan, että Stanfordin vankilakoe poistettaisiin oppikirjoista.
Nyt jo 85-vuotias Zimbardo vastaa tuoreeseen kritiikkiin myös itse.
”Ihmiset saavat sanoa kokeesta mitä haluavat. Se on psykologian his- torian kuuluisin koe. Ei ole toista koetta, josta ihmiset puhuvat vielä 50 vuoden päästä. Se elää jo omaa elämäänsä. Jos Le Texier haluaa sanoa, että se on huijaus, se on hänen asiansa. En aio puolustaa koetta enää. Kokeen puolustukseksi riittää sen pitkäikäisyys”, Zimbardo kertoo Mediumille.
Hän ilmoittaa, ettei halua enää antaa yhtään haastattelua aiheesta.
”Se on ajan haaskausta.” ”
Mitä todella haluttiin sanoa tai ”todistaa”?
”Koe” antoi tukea kahdelle vastakkaisina pidetylle kuppikunnalle: sellai- sille, jotka sanovat,että ”ihmiset ovat syntyjään samanlaisia” (mm. be- havioristit, mm. B. F. Skinner) ja sellaisille, jotka sanovat, että ”ihmiset ovat synnynnäisesti väkivaltaisia” (ns. ”tappaja-apina-sosiobiologit, mm. Raymond Dart). Ehkä siinä yritettiin noiden oppien välillä jotakin ns. ”paskakompromissia”?
Edelleen tämä ”tulos” sopi kuin nakutettu myös uskonnollisille ja hege- listisille psykologian harjoitta-jille ja ”sielunhoitajille”: SIINÄ NÄHTIIN, että ”uskonto tarvitaan ihmistenrauhoittamiseksi!”
”Vankien pinnaa oli kuitenkin heti ruvettu ajamaan ulos tarmokkaasti, ja tekemällä sopimustenvas-taisia toimia, ja tällä myös (tosia?) vartijoita provosoitiin hurjiin ”kurinpitoimiin”.
Sosiaalipsykologisissa kokeissa tutkitaan usein TÄYSIN MUUTA kuin koehenkilöille on ilmoitettu. Kirjat ovat väärällään tällaisia kokeita, esi- merkiksi tässäkin linkeissä mainittu Milgramin koe (joka sekin sekin saattaa vielä osoittautua huijaukseksi) jossa koehenkilöt antoivat toi- silleen muka ”tappavia” sähköiskuja. Koehenkilöiksi valitaan silloin ta- vallisesti kontekstissa sisällä olevia henkilöitä kuten juuri alan opiske- lijoita, jotka jälkikäteen ”ymmärtävät” menettelyn toisin kuin jotkut kireäpipoiset maallikot.
Oliko tässäkin mahdollisesti kysymys SIITÄ, ja virallisen rinnalla toinen tutkimusasetelma? Ehkä haluttiin tutkia nimenomaan reaktiota kokeenjärjestäjän petokseen?
NATOn ja CIAn psykolgiantutkintaa johti tuolloin pavlovisti, Pavlovin oppilaiden Boris Babkinin ja Leonid Andrejevin ensin verensiirrolla ja sitten muiden sulfa-antibiooteilla saattohoidosta lantioluun tuberku- loosin takia pelastama kanadalainen Donald Olding Hebb (1904-1985, Hebbin laki, jota mm. oppilas, johtava neurofysiologi R. Douglas Fields on alkanut uudelleen kutsua Pavlovin laiksi (lausuttuna neurofysiologi- sessa muodossa). Hebb poltti päreensä ja iski rukkaset tiskiin seuraa- vana vuonna ilmeisestikin suivaantuneena NATO:n uudesta ”maailman- ideologiasuunnittelusta” sosiobiologisti Edward O. Wilsonin ja ”ID-kreationisti” Arthur E. Wilder-Smithin toimesta, jonka tarkoitus oli nimenomaan pelata ulos julkisesta Hebbin edustama koulukunta…
Ministerie pätevyysvaatimukset
Suomen perustuslain 60 § sanoo:
”Valtioneuvostoon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä muita ministereitä. Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia.” Lähde: Wiki
Ministerien pätevyys tehtäviinsä ministerinä joutuu silloin tällöin koetukselle, kun he puhuvat tai tekevät jotain sellaista, joka ei vastaa kansalaisten käsitystä pätevyydestä ministeriksi.
Näin on nyt käynyt esim. sisäministeri Mykkäsen kohdalla. Kun muut EU-maat yrittävät kaikin tavoin hillitä hallitsematonta maahanmuuttoa, jossa maahan tulee etupäässä elintasopakolaisia, niin Mykkänen esittää, että Suomi ei voi lähteä mukaan yhteistyöhön muiden EU-maiden kanssa, vaan Suomi tekee omat ratkaisunsa eli ottaa vastaan hallitsemattomasti maahanmuuttajia vedoten ihmisoikeuksiin.
Meillä suomalaisilla on myös ihmisoikeudet eli oikeudet omaan maahamme. Emme me halua tänne enää yhtään lisää murhamiestä istumaan elinkautista vankeutta meidän verorahoilla.
Mykkänen ei ole taitavaksi tunnettu kansalainen, siksi hän ei saisi olla ministeri Suomen tasavallan hallituksessa.
Toinenkin ministeri Sipilän hallituksessa on, joka ei ole taitavaksi tunnettu kansalainen. Hän on liikkenneministeri Berner. Hän sai Suomen kansalaisuuden vain vähän ennen, kun hänet nimitettiin Sipilän hallitukseen ministeriksi. Häntä ei tuolloin tunnettu lainkaan Suomessa. Eikä tunneta vieläkään muuta kuin siitä, että hän tekee ministeriössään ratkaisuja, jotka monien suomalaisten mielestä on kaikkea muuta, kuin taitavia. Hän voi olla taitava yritysjohtaja, mutta Suomi ei ole yritys vaan demokraattinen tasavalta, jossa on monta puoluetta eduskunnassa päättämässä yhteisistä asioista.
USA tukee Ukrainaa taloudellisesti ja asein
Vuodelle 2019 on suunniteltu annettavaksi Ukrainalle turvallisuuspuolen tukea 250 miljoonaa USD, mukaan luettuna aseita. Kaikkiaan tukea 691 miljoonaa USD.
On hyvä, että USA tukee imperialistisen roistovaltion Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen kohteena olevaa Ukrainaa.
Miehen on opittava
Viimeksi eilen oli erinomainen blogaus Ylellä miehen asemasta parisuhteessa. Mies ei hanskaa tunteiden ilmaisua kun sitä ei hänelle ole opetettu. Tämä on yksi lukuisista uusista haasteista miehille (miesoletetuille), vaan kun vanhatkin painavat niskaa. Mahtuisiko kompromissi mihinkään väliin?
Ensin aloitetaan syyttämällä
Yksi viime vuosien kestohittejä on osoitus siitä, miten jokainen mies on osaltaan syyllinen kaikkiin miesten tekemiin rikoksiin vaikkapa ”patriarkaalisen ilmapiirin kautta”. Jotkut menevät vielä pidemmälle, kun ihan korkeakoulututetutkin joskus toteavat kaikkien miesten ja jopa poikalasten olevan raiskaajia tai ainakin potentiaalisia sellaisia. Miehen pitää osata väistää ja tiedostaa että mitä tahansa hän tekeekin, hän väärinkäyttää asemaansa. Jopa vauvaikäisen poikalapsen tuominen tilaan voi tehdä ilmapiiristä vaarallisen, ainakin erään Ylen haastatteleman feminismin mukaan (mainittakoon tosin että hän kritisoi tätä näkökulmaa).
Vaan eihän tämä tyhjästä tule. Terroristit ja raiskaajat ovat lähes yksinomaan miehiä. Parisuhdeväkivallassa numerot menevät tasan mutta tiettyjä ikäviä piirteitä löytyy. Ihmiskunnalle vaarallisen uskonnon tunnistaa siitä että sen johdossa on vain miehiä. Miehet tuppaavat myös erikoistumaan kännissä riehumiseen. Tilastoja on enemmänkin. Laki ei tokikaan saa erotella ketään sukupuoli-identiteetin mukaan, mutta on typerää kieltää keskimääräiset erot sukupuolten välillä. Poikkeuksia on, eikä näiden pohjalta saa ketään syrjiä, mutta sekä mieli että ruumis eroavat keskimäärin aika paljon sukupuolten välillä. Se on yksi vankimmin tutkittuja tieteenaloja. Se johtaa ikäviin tilastofaktoihin molempiin suuntiin. Nainen ei ole miestä parempi tai päinvastoin, mutta keskimäärin heissä on eroja.
Mies on siis jopa velkavankeudessa, ojan pohjalla lojuessaankin etuoikeutettu. Miehen pitäisi nyt oppia ilmaisemaan tunteita, hoitamaan lapsia ja tuntemaan syyllisyyttä. Miehen pitää myös tehdä vanhaan malliin raskaat työt, maksaa laskuista sekä omat että kumppanin, kantaa vastuu kodista ja puolustaa heikompia, mutta ei kuitenkaan esiintymällä liian vahvana. Tämä on paljon vaadittu. Luonnollista on että pitää muuttua ja oppia uutta, mutta alan omaamaan ymmärrystä niille joiden mielestä osa tästä on sanalla sanoen epäreilua. Miehillä on paljon uusia velvollisuuksia mutta kovin vähän uusia oikeuksia. Ehkä ne olivat aiemmin pahasti epätasapainossa, vaan löytyy se epätasapaino toisestakin päästä.
Sitten maustetaan psykologialla
Niin ikään tuore uutinen kertoo naisten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä. Vastoin äänekkäimpien huutajien mietteitä, en näe tässä valeuutista vaan koen tarvetta lukea sitä tarkkaan. Nyt tarkkana: on eri asia sanoa on kokenut tai on raportoinut sekä vielä on tapahtunut. Etenkin ns. somekratian aikana kollektiivinen muisteleminen on yleistä ja myös valemuistot ovat yleisiä. Lisäksi on tuttu ja valitettava tosiasia että kokemus- ja ilmoituskynnykset heiluvat huomattavasti. Niin sukupuoli, kulttuuritausta kuin yhteiskunnallinen ilmapiirikin vaikuttavat siihen ketkä raportoivat herkemmin mistäkin asioista milloinkin. Yle on uutisoinut asiat oikein mutta vaatii tarkkasilmäisyyttä ymmärtää sanojen erot. En nimeä ketään valehtelijaksi, mutta fakta on että kaikki koetuksi kerrottu ei ole tapahtunut ja kaikki tapahtunut ei ole koetuksi kerrottu.
Jatketaan yhä tarkkaavaisuudella: On tervettä puhua yhteiskunnan ongelmista. On luonnollista että miestenKIN pitää muuttua kun maailma ympärillä muuttuu. Osa tästä muutoksesta on selvää pässinlihaa, mutta osa on tietenkin vain turhan paljon mediatilaa saavien kiihkomielisten *isti-poliitikkojen huutoa. He haluavat mediatilaa ja ”tappakaa kaikki miehet” on aika hyvä tapa saada sitä. Ei se tee heistä todellista keskustelukumppania eivätkä moiset idioottimaiset huutelut ole mikään syy alentua heidän tasolle. Ehkäpä tärkein asia mitä miestenKIN pitää oppia on ymmärtää somekratiassa elämisen taidot. Kaikki kritiikki ei ole pahasta, jokainen ehdotus ei ole miesvihaa ja fiilikset ovat vain fiiliksiä, eivät korkeimman oikeuden ennakkotapauksia. Väärästä syytöksestä voi yhä joutua käräjille esimerkiksi kunnianloukkauksen rikosnimikkeellä.
Lopulta etsitään syyllinen
Lopuksi heitän haasteen. On yllättävän usein sama henkilö, jonka mielestä jokainen islaminuskoinen on syyllinen terrorismiin mutta jonka mielestä on väärin syyllistää kaikkia miehiä muutamien sikailusta. Tämä on ristiriitaista. Ehdotan, että syyllinen on tasan syyllinen per oikeusistuin, mutta mahdollisuus toimiin on oma keskustelunsa. Tällä hetkellä miehille tyypillistä rikollisuutta ja häiriökäyttäytymistä tutkivat turhan suurelta osin turhan paljon vihan voimalla toimivat naisryhmät, joiden ratkaisuehdotukset eivät aina ole rakentavimmasta päästä. Mielestäni miehillä on paljonkin annettavaa tähän keskusteluun, johon on tavalla tai toisella päästävä mukaan. Pientä yritystä on, mutta paljon ememmän tarvitaan. Katson tässä myös median suuntaan, jolle ehdotan JSN:n 21. journalistin ohjeen näkemistä laajalta kantilta.
Somekratiassa tuntemuksia, fiiliksiä ja huhuja on paljon. Paras ratkaisukeino on keskittyä niihin faktoihin jotka varmaksi tiedämme. Kaikille sukupuolille on tasavertaisesti tilaa yhteiskunnassa. Sukupuoli yksin ei voi syyllistää tai etuoikeuttaa ketään. Perusoppeja jää kaksi plus yksi: Ensinnäkään syyllisyyden leimaa ei tule lyödä koko ryhmän päälle. Toiseksi oman viiteryhmän keinot tilastollisesti havaitun ongelman korjaamiseksi ovat usein tehokkaimmat. Viisaan toiminnan lopputuloksesta hyötyvät kaikki.
Elintasoturisteja kuskaavat ns. hyväntekeväisyysjärjestöt pitäisi panna kuriin
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005722380.html
”Pakolaiset pelastettiin merihädästä Välimerestä Libyan edustalta viime lauantaina heidän pyrkiessään kohti Eurooppaa, kuten sadattuhannet muutkin ovat tehneet viime vuosina.”
Kyse ei edelleenkään ole pakolaisista, vaan elintasoturisteista.
On järjetöntä, että nämä ns. hyväntekeväisyysjärjestöt hakevat sakkia Libyan rannikolta ihmissalakuljettajien apureina ja kuskaavat niitä sitten Eurooppaan elätettäväksi.
Kaikkien maiden pitäisi kieltää tuollaisten alusten pääsy satamiinsa elleivät sitoudu niitä kaikkia elintasoturisteja elättämään.
Se pakottaisi palauttamaan nämä elintasoturistit takaisin Libyaan.
Aamulla on hyvä pyöräillä
Tein taas ihan mukavan reissun vanhalla polkupyörälläni.
Aamulla pyöräily ei ole niin hikistä puuhaa kuin usein kesäisinä keskipäivinä tai iltapäivinä.
Viikonloppuisin aamulla on myös vähemmän liikennettä. Varsinkaan sunnuntai-aamuna ei ole juurikaan muita liikkeellä.
Suosittelen pyöräilyä lämpimästi – eikä tarvitse hankkia mitään kallista pyöräilyvarustusta. Nytkin oli lyhyet shortsit ohuesta kankaasta ja t-paita.
Sipilä/Kepu salailee ja pimittää sote-tietoa kansalaisilta
Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi paljon moitteita jo toisen kerran hallituksen sote-esityksestä eduskunnalle. Valiokunta vaati, että hallitus tällä kertaa paneutuu asiaan huolella ja ajan kanssa, mutta kuinkas kävikään?
Hallitus päätti siirtyä salailun tielle. Hallitus ei tehnyt muuta, kuin kirjoitutti virkamiehillä lausunnon vastineeksi perustuslakivaliokunnan moitteisiin ja salasi sen niin, että se voidaan julkistaa vasta sitten, kun asia on käsitelty sosiaali -ja terveysvaliokunnassa, joka antaa mietinnön suureen saliin äänestettäväksi. Näin ollen kansalaiset eivät voi lainkaan oallistua keskusteluun sotevalmistelujen loppuvaiheissa. Eikä asiasta voi keskustella myöskään eduskunnassa esim. kyselytunneilla.
Nyt olisi toivottavaa, että joku vuotaisi hallituksen vastineen julkisuuteen, että saataisiin tietää, mitä kepulikonsteja Kepu taas yrittää.
Kun eduskunnan valiokunnissa on hallituspuolueilla enemmistö, niin Kepu luottaa siihen, että hallituksen esitykset menevät heittämällä läpi valiokunnissa.
Kuinka pitkälle Sipilä on valmis menemään saadakseen pakkomielteensä soten -ja maakuntauudistuksen voimaan tällä vaalikaudella?
”Hullu Koira” tietää mistä kenkä puristaa
USAn puolustusministeri Mattis on järkevä kenraali, joka näkee mihin Venäjä pyrkii: läntisten demokratioiden väliin kiilojen lyömiseen – jotta ne olisi hajotettuina helpompaa lyödä.
Trump on liian impulsiivinen ymmärtääkseen kokonaisuutta, siksi hän tarkoittamattaan toimii ryssien hyväksi sirpaloittamalla ennestään länsimaita – ja ryssät hykertelevät tyytyväisinä käsiään.
Venäjä on aivan liian hyvä maskirovkassa – saa nähdä mihin tässä oikein joudutaan. Jokaiselle pitäisi kuitenkin olla kirkkaana mielessä, että Venäjän tavoitteena on valloittaa ”takaisin” Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Georgia, Ukraina, jne., jne. Sen jälkeen loput Euroopasta askeleena koko Maapallon orjuuttamiseen.