Uutisia Ylen malliin

Yle lähettää lukuisia uutisia päivän aikana TV:ssä , mutta vain yksi uutislähetys ansaitsee otsikon uutiset, kaikki muut uutislähetykset ovat vanhan kertausta. Kun siis katsot ja kuuntelet Ylen uutisia aamuteeveessä, olet katsonut samalla kaikki Ylen uutislähetykset sen päivän aikana.

Olen nyt ottanut käyttöön Yle uutismallin ja aion kertoa ties monennenko kerran vanhan uutisen sotesta ja Kokoomuksen hellimästä valinnanvapaudesta sekä Kepun pakkomielteisestä halusta saada maahamme maakuntahimmelin, jossa on 18 maakuntaa. Miksi niin monta, no siksi, että mahdollisimman moni kepulainen politrukki saisi hyväpalkkaisen viran maakuntahallinnossa. Maakuntahallintohan tulee toimimaan Kepun vaaliorganisationa.

Nyt on professori Hiilamo tullut julkisuuteen ja kääntänyt kelkkansa täysin. Aiemmin hän oli yksi innokkaimmista sotemallin vastustajista, mutta nyt  yhtäkkiä hän onkin sitä mieltä, että se pitää nyt hyväksyä. Mutta, mutta. Hiilamo on sitä mieltä nyt, että sote pitää hyväksyä, mutta ei valinnanvapautta, vaan se pitää sitten valmistella vuosien kuluessa, kun ensin saadaan kokemuksia sotesta.

Tässä oli Väiskin uutiset Ylen malliin.

Ja sitten loppukevennys.

Oli vitsikerhon kokous. Puheenjohtaja luki vitsien numeroita, kun kaikki oli kuullut jo moneen kertaan vitsit, niin riitti, kun ilmoitettiin vain vitsin numero. Sitten puheenjohtaja sanoi numeron 118 ja yksi jäsen alkoi nauraa äänekkäästi. Kaikki muut katsoivat sitä yhtä ihmeeissään, kunnes puheenjohtaja sanoi, että nauraja kuuli nyt vitsin ensimmäisen kerran.

Kaikki alkaa A-sta

Nyt kilvan ostamaan Alkoa ja sitä kautta piensijoittajana pörssiin?
Taas myydään yhtä syömähammasta(juomahammasta).
Pörssi on kasvoton monikansallinen ison rahan keinottelun kohde.
Muutaman vuoden päästä saamme todeta tehdyn ns hullut kaupat.

100 vuotta venäläisiä ”vapaaehtoisia”

Vuonna 1918 Suomen ja Venäjän välillä käytiin Suomen Vapaussota, kun Venäjä ei vetänyt miehitysjoukkojaan itsenäisen Suomen alueelta.

Kesken sen Suomen Vapaussodan Venäjä hävisi Ensimmäisen Maailmansodan Saksalle ja joutui tekemään Saksan kanssa Brest-Litowskin rauhansopimuksen 3.3.1918. Siinä rauhansopimuksessa Saksa vaati Venäjää vetämään joukkonsa Suomesta ja Venäjä lupasi Leninin allekirjoituksella niin tehdä.

Kuitenkin todellisuudessa Venäjä petti siinäkin sopimuksessa monella tavoin – kuten yleensäkin.

Yksi petoksista oli, ettei Venäjä oikeasti vetänyt vielä silloinkaan joukkojaan Suomen alueelta. Venäjä toki veti osan sotilastaan Suomen alueelta näytellen noudattavansa sopimusta. Käytännössä Venäjä naamioi osan sotilaistaan ”venäläisiksi vapaaehtoisiksi” punaisten puolella – luonnollisesti Venäjä jätti niille ”vapaaehtoisille” tykit, konekiväärit ja kaiken muun mahdollisen sotavarustuksen. Sitten ne ”vapaaehtoiset” jatkoivat sotaa Suomen Tasavaltaa vastaan kapinallisten rinnalla aivan kuin mitään sopimusta ei olisi solmittukaan.

Toki Lenin lähetti niille ”vapaaehtoisille” ja kapinallisille vielä lisääkin aseita Venäjältä – sekä lisää Venäjän vakinaisen armeijan joukkoja Venäjältä sotimaan Suomea vastaan.


Kuinka ollakaan nyt 100 vuotta myöhemmin Venäjä menettelee täsmälleen samoin. Ukrainan Donbasissa Venäjän vakinaisen armeijan erikoisjoukot ja muutkin joukot tekevät hyökkäysoperaatioita Ukrainaa vastaan Ukrainan laillisella alueella. Venäjä kuitenkin kiistää niiden Venäjän joukkojen olevan Venäjän joukkoja ja väittää kyseessä olevan vapaaehtoiset. Niillä vapaaehtoisilla on satamäärin Venäjän armeijan hyökkäysvaunuja Ukrainan alueella. Samoin rynnäkköpanssareita, miehistönkuljetusvaunuja, raskasta tykistöä, raketinheittimiä, moderneja ilmatorjuntajärjestelmiä, jne., jne.

Ihan sama juttu Syyriassa. Ensin Venäjän vakinaisen armeijan joukot taistelevat Syyriassa tappaen syyrialaisia. Sitten Venäjä väittää vetävänsä joukkonsa Syyriasta – mutta kuinka ollakaan Syyriassa jatkaa taas sotaa ”vapaaehtoiset venäläiset palkkasotilaat”.

Jotkut väittävät Maailman muuttuvan – Venäjä ei kuitenkaan muutu, eivät välitä mitään allekirjoittamistaan sopimuksista, käyttävät armeijansa sotilaita ”vapaaehtoisina” vieraiden valtioiden alueella sotatoimiin.

Ideoita tietotekniikan hyötyblogiin

Koitetaanpa tällaista. Haen ideoita tietoteknisten aiheiden hyötyblogauksiin, semmoisiin jossa menee viikko-pari kerätä materiaalia ja sisältö on pitkäaikaisempaa. Minulla on pari ideaa, mutta otan mieluusti toiveita vastaan.

  1. Iän vaikutus läppäriin. Ottaisin saman merkin aivan tuliterän huippukoneen, rinnalla vaikkapa 3 vuotta vanha ja 6 vuotta vanha, vertaillen toimintojen nopeutta, iän vaikutusta, huoltotarpeita, yms.
  2. Kodin tietoverkot. Reititin, modeemi, langaton, 4G vai kuitu, tietoturva ja joka maailman älylaitteet. Mitä palaset tekevät ja miksi ne sinua kiinnostavat?
  3. Sähköpostin tekniikat ja pelisäännöt. Kirjoitin 8-osaisin blogisarjan Aamulehteen aikanaan sähköpostista, ennen kaikkea yhdistyksille ja yhteisöille, mutta myös kuluttajanäkökulmaa. Tätä voisi päivittää.
  4. Joku muu, mikä? (Jos satun aihetta tarpeeksi osaamaan

Tuli idea mieleen kun piti eräälle ulkomaan elävälle lähettää tietohallintoa koskeva blogaus, piipahdan nimittäin aiheesta puhumassa Tukholmassa myöhemmin keväällä. Ajattelin että luulisi jotain ihmisille hyödyllistäkin voivan kirjoittaa.

Aidot ja oikeat uskovaiset ovat kuten kommunistit.

Aidot ja oikeat uskovaiset ovat kuten kommunistit.

Useimmat kommunistit eivät ole uskovaisia.

Molempia kuitenkin yhdistää usko paremmasta tulevaisuudesta, tasa-arvoisuudesta, yhteisöllisyydestä.

Yhteiskunnasta jossa kaikilla on hyvä olla ja kaikki ovat tasa-arvoisia.

Eivät kilpaile keskenään, käytä toista omaksi hyödykseen eikä oman eduntavoitteilleen.

Sellainen yhteiskunta on jo ollut olemassa, joskus ennen orjanomistusyhteiskuntajärjestystä, jota on kutsuttu alkukommunismiksi.

Kommunismihan tarkoittaa yhteisöllisyyttä, joten tällaisen ilmaisun voi siis ymmärtää.

Tuolloin joka ainoa ihminen hahmotti maailmaa ja ympäristöä vain ja ainoastaan eri uskontojen, jumalien kautta.

Maata ei kukaan omistanut, koska ihminen tiesi että maa oli aina ollut olemassa, joten ei sitä voinut omistaakaan.

Vasta kun alkoi karjan yksityinen omistus, alkoi myös maan yksityinen omistus.

Maanviljelyn tullessa ihminen pysähtyi jopa kokonaan aloilleen, ja maaomistus senkuin vain lisääntyi.

Orjien ottaminen alkoi vasta kun työkalut kehittyivät viljelyyn paremmin sopiviksi. Siihen saakka sotien seurauksina vangit aina tapettiin.

Kun harvoille alkoi kasaantua omaisuutta, karjaa, maata, tarvitsivat omistajat väkivaltakoneiston etujaan ja omaisuuttaan suojelemaan, kehittyi valtiojärjestelmä.

Ensimmäinen sellainen syntyi Ateenan valtioksi.

Uskonto otettiin heti alkuun yksityisten omistajien suojaksi ja aseeksi valtaväestöä ja orjia vastaan.

Uskonnot kehittyivät ja myös radikalisoituivat, kuten syntyi kristinusko aivan uudentyyppisenä uskontona joka nousi erilaisten juutalaisten uskonlahkojen seasta.

Todellisuudessa kristinuskon juuret ovat ainakin 300 vuotta vanhempaa kuin on esim. vanhassa testamentissa kirjoitettu.

Qumranin köyhäinyhteisön voisi sanoa olleen suorastaan kommunistinen, jota väkivalloin valtaapitävät vainosivat, joka tuolloin oli Rooman valtakunta.

Qumranin köyhäin yhteisö tuhottiin, mutta pian oivallettiin sen kirjoitusten nerokkuus.

Valtaapitävät alkoivat rustata, muutella tekstejä omien tarkoitusperiensä mukaisesti ja mukaiseksi.

Rooman vallan romahtamisen noin 300 luvulla jälkeen käytännöllisen vallan kaikkine omaisuuksin kasaantumisineen otti katolinen kirkko, jota kansat vihasivat, ja piispat ja papit ym. toimihenkilöt säälittä riistivät köyhiä kansaoja mitä julmin tavoin, aina väärennettyyn raamattuun vedoten ja perustellen.

Ristiretket eivät olleet mitään muuta kuin julmia ryöstöretkiä pitkin maailmaa jumalaan vedoten, ja pappien omaisuutta edelleen vain lihottaen.

Niistä ajoista on tietenkin maailma muuttunut. Lenin aikoinaan sanoi ja vannotti, että uskovaiset on jätettävä rauhaan. Stalin käsitti ja näki vain kirjoituksen Marxilta, että ”uskonto on ooppiumia kansalle”.

Sitähän se on, mutta ei sen takia uskovaisia tapeta ja kirkkoja tuhota.

Venäjällä monesti työväellä ja maatyöläisillä oli katkera vihasuhde kirkkoon, joka oli feodaaliajan julma omistaja, siinä missä itse Tsaarikin.

Tänään Suomessa meillä kenties on julmin ja oikeistolaisin hallitus vuosikymmeniin.

Pääministeri Sipilää pidetään Lestadiolaisena, vaikkakin kiertää suoraan vastaamasta.

Suurpääomapiirit pitävät huolen aina, että omat edustajat istuvat mahdollisimman korkeilla tuoleilla, päättämässä ja puolustamassa varsin pienen mutta sitäkin rikkaamman (suurpääoman) kapitalistin etuja.

Vasemmiston puuhastelu käy hyvin suurporvaristolle, koskapa siitä ei ole mitään vaaraa, yhtään kenellekään.

Kommunistit hokevat kieli rakolla feminismiä, joka saakelin tuutista. Tajuamatta, että joka feminismihokeman jälkeen tippuu työväen kannatus, kommunisteille ja koko vasemmistolle.

Osalle kommunisteja Marxismi-Leninismi on uskonto, kaavamaisine dogmeineen.

En tarkoita, että Marxismi-Leninismi olisi uskonto, päinvastoin, se on teoria, jolla analysoida ympäröivää yhteiskuntaa, joka antaa toimintaohjeita, mutta ei dogmeja.

Mutta se ei ole kaavamaista teoriaa, vaan se vaatii sekä luovaa ajattelua että ajattelijaa.

Monet uskovat ovat tulleet kommunistiseen puolueeseen, on todiste luovasta ajattelusta.

Mutta tuomalla vieraita ajatuksia tai käsitteitä työväenliikkeeseen, vain teorian oikea ymmärtäminen, voi estää sen.

Kommunistinen liike on nyt sekasotkua, kom. puolueita on useita, luova ajattelu puuttuu, dogmatismi vallalla.

Järkevään vuoropuheluun ei kyetä, kun ei tiedetä eikä ymmärretä mistä ja miksi puhutaan.

Hiljainen kommunistien enemmistö kuuntelee hiljaa, kun pieni mutta äänekäs, Tampereella myös varsin aggressiivinen kommunisti tai pari, puhuu, mitä sylki suuhun tuo, Tampereella se on räkä mikä lentää kun toveri puhuu mitä sattuu…

Jos mitään ei tiedä, ei ole mitään sanottavaakaan, jos tietää jotain, mutta ei ole varma, ei puhu sekään.

Mutta ne, joilla on sekä tietoa, että luovaa ajattelua, ja siten myös jotain sanottavaa, ideoita, haluavat ne myös sanoa.

Mutta sepä ei käykään. Ei ole sallittua sanoa, tai ajatella. Varmuuden vuoksi, jos vaikka jollain sattuisikin olla jotain järkevää sanottavaa, pidetään huoli, ettei pääsekään puhumaan, eri keinoin.

Suurin osa lähtee kom. liikkeestä vähin äänin. Osa yrittää sinnitellä ja päästä puhumaan, ja lähtee sitten.

Sitkeimmät suorastaan väkisin pyrkii käyttämään kaikki mahdollisuudet ja foorumit, jotta keskustelua kom. liikkeessä syntyisi. Ne lynkataan.

Vaikka vuorelle on monta tietä, ei siihen tarvita monta kansallista kom.puoluetta.

Tarvitaan monta kommunistia yhdessä puolueessa, monta ajatusta ja ideaa, luovaa ajattelua, yhtä teoriaa, Marxismi-Leninismi.

Mutta yhdessä kom. puolueessa jossa sallitaan vain yksi ajatus, idea, on yhtä kuollut kuin ajatus vallankumouksesta ilman liittolaisia, ilman kansan työtätekevää enemmistöä.

Aivan samoin käy huonosti, jos puolueessa joku pikku klikki suunnittelee, ajattelee, päättää ja ilmoittaa sitten jäsenille, että näin tehdään, tai kuten Tampereella peräti rinnuksiin kiinni käyden.

Tällaisesta joskus kirjoitin Tiekkarin verkkolehdessä useita vuosia sitten toveriterrorina, Viitaniemien Arto ärähti, ettei niin sanota, ja toveriterrori sensuurin kouriin. Ei edes otettu selvää miten asia oli, mitä tapahtui, vaan vaiettiin…kun tiedettiin kyllä kuka riehui…

No niin…nyt pääsin kutakuinkin loppuun, tällä kertaa. Kun minua on moitittu että en kiteytä, vaan aloitan kutakuinkin muinaisista roomalaisista, niin taisin pistää nyt paremmaksi…vai mitä?

Nyt jätän luoville ajattelijoille pähkäiltävää, miten koko tekstissä asiat liittyvät toisiinsa ja kommunistiseen liikkeeseen/puolueeseen.

Petteri Orpon möläytys

 

 

Torstaina 8.3 YLE: n A – Talkissa hallitus ja oppositio, taas kuinka monennen kerran väänsivät kättä Sotesta. Hallitus pelotteli jos Sotea ei tule – oppositio pelotteli jos Sote tulee. Kalliiksi käy uusi malli, sanoivat Antti Rinne ja Touko Aalto pöydän toiselta puolelta. Säästöjä syntyy, totesivat Anu Vehviläinen ja Petteri Orpo. Eriarvoisuus lisääntyy, todettiin, ei kun yhdenvertaisuus paranee, vastattiin – siis tuttua ja taattua kansalaisten päänpyörälle pistämistä, koko rahan edestä.

 

Vauhtisokeusko yllätti valtiovarainministeri Petteri Orpon ohjelman tiimellyksessä, hänen möläyttäessään kuinka kansainväliset hoiva-alan yritykset kaappaavat veloissa rämpivien kuntien palvelut, jos Sotea ei saada aikaan? En usko vauhtisokeuteen, vaan kovaan pokkaan jolla Orpo kylmän rauhallisesti syötti suomalaisille pajunköyttä.

 

Taitavana poliitikkona Petteri Orpo sivuutti sen, miksi kunnat ovat ahdingossa? Hän ei kertonut kuinka oikeistolainen talouspolitiikka on luonut pohjan yksityisen sektorin vyörylle kuntapalveluihin. Valtiovalta on määrätietoisesti lisännyt kuntien lakisääteisiä tehtäviä ja samaan aikaan yhtä määrätietoisesti leikannut rahoitusta.

 

Kätevästi on voitu katseet kääntää kuntien huonoihin taloudenpitoihin, syyttää palveluja tehottomiksi, moittia paisuvaa julkista sektoria ja sälyttää valtionvelan kasvu maaseutukuntien ja kaupunkien kontolle. Härskisti on kuntatyöntekijät, kunnalliset palvelut ja ylivelkaantuneet kunnat asetettu häpeäpaaluun ja keinoja kaihtamatta julistettu tuomioita.

 

Muistatteko Juhani Ahon kirjoittaman kirjan ja siitä tehdyn elokuvan Juha? Siinä naisten mies Uhtuan Shemeikka saapuu onnettomassa avioliitossa elävän Marjan kotiin ja liehittelee erilaisin keinoin lähtemään mukaansa. Marja tarttuu syöttiin, rakastuen ja lähtien Shemeikan matkaan. Pian Marja huomaa olevansa vain yksi Shemeikan vaimoista ja tulleensa hyväksikäytetyksi ja orjaksi.

 

Miten kirja ja elokuva liittyvät kuntapolitiikkaan ja kuntapalveluihin? Siten, kuinka tarina on kuin yksi yhteen sijoitettuna vain nykypäivään jossa yksityinen sektori viettelee kuntia, lupaa maat ja mannut, tulee paikalle kuin tilattuna, kaikkea hyvää tarjoavana pelastavana enkelinä, ottaen vaikeuksissa elävät kunnat siipiensä suojiin. Kuherruskuukausien jälkeen paluu arkeen onkin jo toinen juttu ja toisenlaista todellisuutta.

 

Harjoitetulla talouspolitiikalla on rakennettu lähes aukoton systeemi yksityistämisille, josta tietenkään kukaan ei halua ottaa kunniaa. Kaiken huippuna valtiovarainministeri vielä kehtaa suorassa televisiolähetyksessä käyttää keppihevosena Soten maalin saattamisena pelotetta kansainvälisistä hoiva-alan yritysten valtauksista, jonka ovat itse luoneet.

 

Jäämme odottamaan mitä hämäyskeinoja vielä otetaan käyttöön jotta kansalaiset saadaan ottamaan monikansalliset hoivayritykset avosylin vastaan palveluidemme tuottajiksi ja hulppeiden voittojen käärijöiksi.

 

 

 

 

 

Onko pääministeri Sipilä hyväuskoinen hölmö?

Venäjän presidentti väittää, että Venäjän energiahankkeet Euroopassa ja myös siis Suomessa ovat vain taloudellisia hankkeita. Lännessä taa s Venäjän energiahankkeita pidetään poliittisina, joilla pyritään saamaan lisää vaikutusmahdollisuuksia Länsi-Euroopassa.

Venäjän Nord Stream 2 kaasuputkihanke Itämeren kautta Keski-Eurooppaan on poliittinen hanke, jolla aiotaan varmuudella kiristää mm. Ukrainaa, jonka kautta nykyjään kulkee kaasu Venäjältä Eurooppaan.

Ihmetystä herättää se, että pääministeri Sipilä on myös sitä mieltä, että kyseessä on taloudellinen hanke eli hän on samaa mieltä Putinin kanssa, vaikka kaikki muut Itämeren reunavaltiot ovat sitä mieltä, että kyseessä on poliittinen hanke.

Suomessa ollaan hyväuskoisia hölmöjä, kun uskotaan Putinin puheita. Esim. uusi ydinvoimala, jota parhaillaan puuhataan Pohjanmaalle on Venäjälle ilmiselvästi poliitinen hanke. Kuitenkin pääministeri Sipilä uskoo, että kyseessä on venäläisille vain taloudellinen hanke.

Energia ja urheilu ovat Venäjälle tärkeitä, sillä niiden avulla pyritään jatkuvasti saamaan vaikutusmahdollisuuksia länsimaissa. Esim. jääkiekkoseura Jokerit ja Helsingissä sijaitseva Hartwall-Areena myytiin venäläisille oligarkeille, joilla on hyvät suhteet Putiniin. Sitä kauppaa ei voi sanoa taloudelliseksi hankkeeksi, vaan ainoastaan poliittiseksi hankkeeksi.

Lisää aiheesta:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201803082200797152_ul.shtml

 

11.3.18 – 100 vuotta sitten Vapaussota

Punaisten maaliskuun hyökkäys Satakunta-Häme

Punaisilla oli vaikeuksia saada keskitettyä joukkojaan eversti Svetshnikovin hyökkäyssuunnitelman mukaisesti aikataulussaan.

”Näistä syistä ei sivustoilla saatu hyökkäystä käyntiin ennen kuin 10 p:nä ja Laviaa vastaan ei voitu alkaa hyökkäystä ennen kuin 14 p:nä, vaikka sen piti tapahtua yhtaikaa. Aikaisemmin olivat valmiina Leinosen ja Stolbovin osastot, jotka ryhtyivät hyökkäykseen jo maaliskuun 9 p:nä.

Huolimatta näistä epäsuotuisista oireista ja niistä vaikeuksista, joita jo 9 p:nä ilmaantui Ikaalisissa ja Vaskivedellä, näyttää mieliala Tampereella, missä Haapalainenkin silloin oleskeli, olleen korkea vielä päivää ennen yleisen hyökkäyksen alkua. Helsinkiin lähetetyt raportit olivat laaditut toivehikkaaseen sävyyn, ja suureen ylivoimaan luottaen odotettiin pikaista ja huomattavaa menestystä.

Mutta jo varhain niin suurin toivein odotettuna maaliskuun 10 p:nä saapui johdolle äärimmäisen masentavia tietoja. Vilppulassa päästiin hyökkäämään vasta myöhään keskipäivällä eikä missään voitettu alaa. Sekä Salminen että Stolbov ilmoittivat, että asema oli huolestuttava ja että taistelut olivat tuottaneet suuria tappioita. He pyysivät lisäjoukkoja voidakseen jatkaa hyökkäystä. Myöskin Leinonen pyysi apua; saamatta lisää tykistöä ei hän mitenkään selviäisi Ikaalisten puolustajista, jotka hän arvioi hyvin vahvoiksi.

Illalla tuli oikea surmanisku, kun aluksi heikot ja ristiriitaiset huhut suuresta vastoinkäymisestä Kuhmoisissa vahvistuivat. Tuli tieto, että Grönrosin joukko oli lyöty ja pakeni Luopioisiin päin.

Kuinka epäsuotuisaa kaikki tämä olikin, ei punaisten päämaja kuitenkaan näytä heittäneen toivoa, että alettu toiminta vie hyviin tuloksiin. Vastoinkäymisen Kuhmoisissa korvasi jossain määrin samanaikainen menestys Lusissa, jonka vuoksi toivottiin, että pian voitaisiin uudelleen alkaa eteneminen Jämsää kohti. Pääasiahan sitä paitsi oli, että neljä keskimmäistä osastoa onnistuisivat hyökkäyksessään. Apuväkeä oli päivän kuluessa sen vuoksi lähetetty rautateitse Korkeakoskelle ja hevoskyydillä Kuruun. Ja nyt koetettiin kaikin keinoin pysäyttää Grönrosin pakeneminen. Saatavissa olevat Riihimäen ja Hämeenlinnan reservit lähetettiin tukemaan hänen pelon vallassa olevia joukkojaan ja helpottamaan niiden uudelleen keräämistä.

Näillä toimenpiteillä olikin menestystä, ja kun oikea sivusta oli Luopioisissa uudelleen saatu järjestykseen, voitin se lähipäivinä työntää eteenpäin Kuhmalahdelle. Ennenkuin tätä millään tavalla ennätettiin käyttää hyväksi, oli asema muilla tahoilla arveluttavasti huonontunut.

Maaliskuun 11 päivän kuluessa saapuivat vakavimmat onnettomuuden viestit Ikaalisten rintamalta, ja jälkeenpäin selvisi, että siellä oli kohdannut täydellinen katastroofi. Odottamaton yöllinen vastahyökkäys oli aikaansaanut täydellisen pakokauhun Leinosen joukoissa. Itse hän oli hävinnyt, esikunta pyysi eroa ja venäläiset joukot kieltäytyivät tappelemasta. Joukot olivat täydessä sekasorrossa peräytyneet Hämeenkyröön, olipa pari sataa pakolaista tullut aina Tampereelle asti.

Kun samaan aikaan Kiikoisista, mistä Salminen näyttää osastoaan johtaneen, esikunta itsepintaisesti pyysi apua, tultiin Tampereella kovin levottomiksi ja pidettiin jo yhteyttä Porin kanssa uhattuna. Svetshnikovin yleinen reservi näyttää silloin osittain asetetun käytettäväksi, koskapa Riihimäeltä ja Hämeenlinnasta seuraavana päivänä siirtyi joukkoja, luvultaan noin 650 miestä, Satakunnan rintamalle.

Muiltakin rintamilta olivat tiedot yhtä masentavia. Stolbov ilmoitti maaliskuun 11 päivän iltana, että hänen oli ollut pakko keskeyttää hyökkäyksensä valkoisten asemia vastaan Vaskivedellä ja vetäytyä joukkonsa pääosan kanssa aina Kuruun asti. Seuraavana päivänä täydennettiin näitä ilmoituksia ja silloin näyttäytyi, että Stolbovia oli kohdannut vakava vastoinkäyminen. Tappioiden ilmoitettiin olleen 50 kaatunutta ja noin 200 haavoittunutta siltä kolmen päivän ajalta, jonka taistelut Vaskivedellä olivat kestäneet; karkureiden luku laskettiin sadoissa. Erittäin raskaasti olivat tappiot koskeneet konekivääri- ja tykkimiehiä; lisäksi suurin osa päällystöstä haavoittunut. Stolbov pyysi sen vuoksi lisäväkeä, ja on itsestään selvää, ettei mitään hyökkäyksen uudistamista Virroille päin voitu juuri ajatellakaan, ennenkuin apua oli saatu.

Koska Sorinin hyökkäyksellä Ruoveden rintamaa vastaan ei ollut 10 eikä 11 p:nä ollut vähintäkään menestystä, oli nyt aivan selvää, että suunniteltu suuri saartoliike valkoisten Hämeen osastojen oikeata sivustaa vastaan oli tällä kertaa mennyt myttyyn. Samalla kävi selville, että myöskin vastaava liike valkoisten vasenta sivustaa vastaan, jonka kautta oli toivottu aluksi päästävän Mänttään, oli pysäytetty alkuunsa. Hurrin joukon Eväjärvellä kärsimän tappion koko laajuus ei tuullut Tampereella tunnetuksi ennenkuin 13 p:nä, mutta sen verran tiedettiin jo 12 p:nä sekä täällä että Lylyssä, että Hurrin hyökkäys oli pysäytetty.”[i]

Kuvan lähde: Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 49

 


 

[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 50-52

Suomi mallimaa jihadistien kotouttamisessa?

Ranskalainen jihadismin tutkija Kevin Jackson tutkija toteaa haastattelussa Ylen sivuilla:

”Itse en oikein usko valtiojohtoisiin ohjelmiin. Ne eivät toimi. Mitään yksiselitteistä ratkaisua ei palaajien sopeuttamiseen ole valitettavasti keksitty. Lähes kaikki Ranskaan palaavat taistelijat päätyvät vankilaan.”

Lisäksi jutussa todetaan:

”Ranskassa toimi vuoden ajan valtion ylläpitämä keskus, jossa jihadismiin vihkiytyneitä nuoria pyrittiin deradikalisoimaan ja liittämään takaisin yhteiskuntaan. Keskus kuitenkin lakkautettiin viime kesänä, koska tuloksia ei syntynyt.”

Suomessa kuitenkin muistaakseni on keksitty hyvä ratkaisu. Annetaan palaaville jihadisteille asunnot jonon ohi! Sillä tavalla näitä syrjäytyneitä autetaan sopeutumaan yhteiskuntaan. Pitäisiköhän Suomesta jonkun mennä neuvomaan ranskalaisia?

Koko juttu:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/09/eurooppaan-palaavat-jihadistit-eivat-sopeudu-yhteiskuntaan-lahes-kaikki

 

Pekkarointia

Kansalaisaloitteet vievät eduskunnan työaikaa.
Kansalaisaloitteen vaaditut 50.000 allekirjoittajan määrää tulisi korottaa.
Kansalaisaloite on demokratiaa mutta se tukehduttaa eduskunnan muuta toimintaa?
Oikeusministeriö selvittää aloitekäytäntöjä…
– On se valitettavaa kun kansalaiset haluavat häiritä.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005599028.html