Aihe on arka ja siihen on suhtauduttava sivistyneesti
ja harkiten varsinkin kirjoittaa, mutta mihin menee
opetus jos samaan aikaan karsitaan?
–
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254690-jussi-halla-ahokin-kauhistui-islamin-opetuksesta-nain-vastaa-dekaani-antti-rasanen
–
Nyt aiheeseen liitetään puolue. No onhan meillä kristillinenkin puolue.
Kun uskonnosta puhutaan pitää olla tarkkana ettei käy kuten Hannu Salamalle oli käydä?
En edusta erityisemmin mitään uskontoa ja vähällä tietämyksellä
totean jokaisessa uskonnossa olevan ripaus hyvää,
mutta uskonnon väärinkäyttöä on vaikea hyväksyä
varsinkin jos sillä ylitetään maan vallitsevia lakeja.
Perinteinen valtauskontomme opetus on jäänyt varsin vähälle.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Ensinnäkin paheksun syvästi haastatellun väitettä että ”tämä ei ole mistään pois”. Julkinen raha on aina jostain muualta pois, aina ja joka ikinen kerta. On järkyttävää vastuun pakoilua väittää muuta. Rahaa on rajallisesti.
Mitä itse asiaan tulee, tämähän voi kääntyä puoleen tai toiseen. Lähtökohtaisesti korkeisiin tieteellisiin standardeihin pohjautuva islamin tutkimus voisi tuottaa hyvää. Valitettavasti vaan Helsingin Yliopisto ei ole mitenkään järin kuuluisa korkeista tieteellisistä arvoista – asia jota monet vuosikymmeniä talossa vaikuttaneet proffatkin ovat ajoin muistuttaneet. Ensin päätetään tulos, sitten tehdään tutkimus sitä myötäilemään, kuten eräs totesi Ylen uutisissa pari vuotta sitten.
Jos media haluaisi olla nyt aktiivinen, se ottaisi referoimastaan asiasta kopin ja haastattelisi eurooppalaisia yliopistoja joissa islamia tutkitaan: mitä siellä on saatu aikaan? Onko radikalisaatio vähentynyt sen ansiosta? Onko keskusteluilmapiiri tervehtynyt?
Ei kuulu täysin avaukseen, mutta kommentoin silti.
Kaikkein huonoin asia on, että jotkut kiihkoislamilaiset imaamit opettavat islamia muslimeille. Siinä helposti opetetaan, että jos joku ei ole juuri samaa lahkoa, niin se pitää tappaa.
Jos tuolla US:n blogissa oleva Timo Saloviidan viittaus virkaan valitun suuntautumisesta pitää paikkansa, niin kovinkaan hyvää ei ole luvassa. Islamin tieteelliinen tutkimus samoin kuin kristinuskoa tutkitaan Helsingin Ylioopistossa, olisi kyllä paikallaan, samoin kuin imaamien tai ainakin uskonnon opettajien kouluttaminen olisi hyvä asia. Mutta jos virkaan todellakin – ja uskon tässä kyllä Saloviitaa – valittiin islamiin dogmaattisesti suhtautuva feministi, niin pieleen menee. Tuloksena ei ole kriittistä tutkimusta vaan islamin puolustelua. Toisaalta samanlainen historiallis-kriittinen metodi kuin millä kristinuskoa on tutkittu aiheuttaisi varmasti jyrkän vastareaktion muslimien valtaenemmistön parissa joten ei sekään asenteita muuttaisi ja saisi monet hylkäämään koko opinnot. Vähän suo sielllä, vetelä täällä. Niinhän se on ollujt kristityilläkin, moni papiksi opiskelemaan lähtenyt on törmännyt teologisessa tutkimukseen, jossa lähdetään siitä olettamuksesta, että kaikki voidaan selittää ilman mitään yliluonnollista ja joutunut kriisiin.
Islamia kouluissa opettavat kyllä ei-muslimitkin. Joskus siitä on seurannut konflikteja, kuten eräässä Tampereen koulussa, jossa loppuratkaisuna luokassa oli ”aito muslimi” vahtimassa, ettei opettaja opeta väärin. Opettaja oli ehkä ollut varomaton esittäessään asioita. Toisaalta ristiriitoja voi seurata myös jos opettaja on shia tai sunni toisin kuin osa oppilaista. Ylipäänsä opettajan uskonnolla ei pitäisi olla väliä eikä hän saisi olla kiihkoilija suuntaan tai toiseen, vaan kunnioittava mutta myös totuuteen pyrkivä.
Islamin oppikirjat näyttävät melko asiallisilta sikäli kun olen päässyt vähän näkemään, tosin askarrutti yhdessä kirjassa näkemäni lause ”Muhammed ei tehnyt koskaan mitään väärää”. Kun tiedämme, että Muhammed kävi verisiä sotia saadakseen alueita oman uskonsa alaisuuteen ja hyväksyi mm. juutalaisten joukkomurhan kostoksi ”juonitteusta”, niin millaisen kuvan se sitten antaa? Vähän kuin jos kristinuskon oppikrjoissa kerrottaisiin paavien tehneen aina oikein. Tai että Lutherin puheet juutalaisista olivat ihan oikein.
Norppa esittää perustellusti skenaarion joka saa aika kylmiä väreitä aikaan.
Meinaan JOS on niin että islamilainen yhteisö ei voisi hyväksyä tieteellistä lähestymistapaa uskontonsa tutkimiseen, kuten kristinuskon kanssa on tehty, se pistää kysymään että miksi asiaa tutkitaan? Jos tiedetään etukäteen että työtä ei voida tehdä hyvin eikä siten aiota tehdä hyvin, miksi yrittää?
Koko aihe olisi pitänyt laittaa vatulointikoriin ja pohtia kaikkia uskontoja tasapuolisesti ja etenkin pääuskontoamme joka on menettämässä otettaan.
Aihetta olisi myös pohdittava miten eri uskonnot tulevat toimeen keskenään?
Oikeastaan; voiko mitään uskontosuuntaa lähestyä tieteellisin kriteerein? Käsitykseni mukaan mahdotonta. Taruja, myyttejä, ihmisen kirjoittamaa uskonoppia…??
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201807272201098602_u0.shtml
–
Entä uskonto jonka varjolla esim vapautus asepalvelusta?
– Onko luvallista kerätä tietoja henkilöistä ja missä tarkoituksessa?
– Jää edelleen pohdittavaksi mihin kaikkeen uskontoa voidaa käyttää?
Tutkitaanpa mitä uskontoa hyvänsä, aina sitä käytetään ja on käytetty keppihevosena omien maallisten tarkoitusperien hyväksi. Eivät muuten mormonitkaan asevelvollisuuttaan suorittaneet.