Pappi ja Turun arkkipiispa 1899-1930 G. Johansson säätyvaltiopäivillä pappissäädyn edustajana
puolusti avoimesti Suomen sisällisodassa taistelleiden naiskaartilaisten teloituksia.
Hän halusi että punavankileirillä erityisesti naiset teloitetaan.
Varapuhemies Haatainen siirrätti taulun pois eduskunnan työhuoneen seinältä kertoo Iltasanomat.
– Vielä on kiviä käännettävänä aina eduskuntataloa myöden.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Aaagghhhhh….vapaussodassa! 😉
Noinko sitä Raamattua luettiin tuohon aikaan?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Johansson
”Yhteiskunnallisissa kysymyksissä Johanssonia pidettiin vanhoillisena. Hänen mukaansa naisasialiike oli pohjimmiltaan kapina Jumalan maailmanjärjestystä vastaan ja aiheutti yhteiskunnalle ja naiselle turmion.[3] Han puolusti myös avoimesti Suomen sisällissodassa taistelleiden naiskaartilaisten teloituksia. Hänen mukaansa heitä ei pitänyt auttaa millään tapaa, vaan jättää ”saatanan haltuun”.”
——————————-
Kaipa Haatainen jätti seinälle rotutohtori Freudenthalin rintakuvan, jos siellä sellainen oli.
”Fennomaanien vuoden 1877 valtiopäivillä esittämät aloitteet uusien suomenkielisten oppikoulujen perustamisesta valtion varoin jäivät senaatin sekä aatelis- ja porvarissäädyn vastustuksen vuoksi toteutumatta. Vuosikymmenen vaihteessa syntyi nopeasti kuusi uutta suomenkielistä yksityislyseota. Oppikoulujen oppilaista olikin 1880-luvun alussa kolmannes suomenkielisiä, kun heidän osuutensa kymmenen vuotta aiemmin oli ollut neljännes.”
Freudenthal oli tiukan näköinen jäbä. Hullu mikä hullu.
https://sananvapauteen.fi/artikkeli/2818
Säätyvaltiopäivillä ruotsinkieliset aatelis-, pappis-, ja porvarissäätyläiset olivat suomenkielisten vittumaisia vihollisia vastustaessaan suomenkielisten kouluttautumista. Valtiopäivien nykyaikaistamisen jälkeen jäivät viikinkien vittumaista perinnettä harrastamaan RKP:n ketaleet.
Ennen teloitustaan vuoden 1918 toukokuussa vaari kerkisi opettamaan kolmivuotiaalle tulevalle äidilleni aakkoset.
Haatainen poistatti punaisten naisvankien teloituksia puolustaneen papin kuvan: ”Sanoin, ettei tämä herra minun huoneessani ala olemaan”
Onhan tämä aikas pöljä ämmä—
Niin, kyseessähän oli taulu.
Varovaisesti nyt, ystävät hyvät. Myös varapuhemies on ihminen eikä häntä saa herjata henkilökohtaisella tasolla ihan miten vaan. Kritisoida voi päätöksiä, mutta ei henkilöä.
Ja onhan tuo päätös taas tätä klassista historian uudelleenkirjoitusta. Pitäisi hyväksyä että on tehty typeryyksiä, ei kieltää historian osia.
Noh, se on sitten Pöljältä, semmoinen mesta on Kuopion yläpuolella
Kuinka pitkä matka on Kuopiosta Pöljälle? Vastaus: yhtä pitkä, kuin Pöljältä Kuopioon. Kysymys ja vastaus olivat alokaskysymyksenä, jotta pääsi ekalle iltalomalle. Se oli joskus 70 vuotta sitten.
Opiskeluni aikaan olin kesähommissa, kallioperäkartoituksessa. Pöljän metsiä tuli siinä samoiltua. Lupsakkaa väkeä olivat, ensimmäinen kysymys kun isännän pihakalliota rapsuttelin oli että ”No löytyykö sitä kultoo”. Kahvitkin usein tarjottiin.
Eivät ne naiskaartilaiset tainneet mitään pulmusia olla. Olivat legendan mukaan silponeet eräässä taistelussa vangiksi saamien valkoisten miesten sukuelimet pistimillä. Ei silti, teloitukset olivat väärin.
Minun on vaikea arvailla Haataisen todellisia motiiveja mutta sen tuomitsen ihan rivikansalaisen kohdaltakin puhumattakaan edeskäyviltä että revitellään ja haahuillaan vuoden 1918 raakuuksillla, ihan molemmin puolin. Kaikki on sataan kertaan kerrottu, jos joku näitä julkisesti vielä kummastelee niin minun silmissäni on hän laskelmoiva irtopisteiden kerääjä.
irtopisteiden kerääjä.
Minä tekisin samoin. Kyseisien piispan horinoilla ei ole mitään tekemistä minkään kristillisyyden kanssa.
Niin minäkin saattaisin tehdä jos virkahuoneeni seinällä olisi jonkun julmurin kuva, mutta en julkisuudessa asialla irtopisteitä keräisi kuten Markokin arveli.
Poistattaisin kaikessa hiljaisuudessa huoneeni seinältä myös Hitlerin, Pol Potin, Che Quevaran, Tsingis Kaanin, Timur Lenkin, Napoleonin, Stalinin ja kaikkien muiden Neuvostoliiton pomojen kuvat tosin Gorban kuvan vähän empien, Kustaa II Adolfinja monien monien Euroopan entisten sotaisten monarkkien kuvat, nämä noin aluksi. Puhumattakaan nuijasodan julmureista Klaus Flemingistä ja pääliköistään, surutta tappoivat elinolojensa puolesta taistelleita nuijamiehiä. Antiikin Aleksanteri Suuren, Caesarin ym valloittajasankarien hirmutyöt ehkä alkavat jo olla unohduksissa.
Niimpä, miksi tuo ämmä teki tuostakin numeron…koska media…
Koko pöyhkeä ruotsinkielinen pappissääty loi runsaasti ateisteja tähän maahan.
Kansa joutui ihmettelemään, miksi Jumala heitä noita kivellä päähän.
. Kun Turun hovi
–
oikeus syksyllä 1923 vietti 300-vuotisjuhliaan, arkkipiispa leimasi saarnassaan yleisen
ja yhtäläisen äänioikeuden yhdeksi anarkian merkiksi. Saarnaa olivat kuuntelemassa
muiden muassa tasavallan presidentti ja eduskunnan puhemies.
tziizuz
Taisi puhuja olla rantaruotsalainen freudenthalisti…
Kyllä historia on syytä tuntea, mutta sitä emme voi muuttaa emme edes kuvia siirtämällä emmekä nykypäättäjiä moittimalla.
Itse kuvan siirto saattoi olla merkki tämänpäivän menosta?
Lainaus Iltasanomien juttuun tehdystä kommentista:
”Kaikki poliittista historiaa harrastavat tietävät tuon. K.A.Fagerholm erosi kirkosta heti vuoden ensimmäisenä arkipäivänä kun kirkosta eroaminen tuli v. 1923 mahdolliseksi. SDP:n voimahahmo Tanner puhui kirkon miehistä ”meidän vihollisina ” pitkään. Sanomattakin selvää on, oliko hän kirkosta eronnut.”
Ruotsalaisen pappissäädyn edustajana Johansson edusti ruotsalaista sortovaltaa Suomessa ja vastusti myöhemmin kiivaasti yleistä äänioikeutta. Papparainen toimi sokeassa ymmärtämättömyydessään provokaattorina sorretun kansan kapinaan vuonna 1918. Orjakapinassa kansa murhasikin pappeja ja roturuotsalaisia.
Sibeliuksen lanko, Arvid Järnefelt ja ystävänsä Jean Boldt ryhtyivät sortovaltaa vastaan kapinaan kirkon sisällä jo ennen kansalaissotaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvid_J%c3%a4rnefelt
”Arvid Järnefelt (16. marraskuuta 1861 Pulkkala – 27. joulukuuta 1932
Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija, koulutukseltaan juristi ja arvoltaan varatuomari. Elämänsä kolme viimeistä vuosikymmentä hän harjoitti maanviljelystä. Yhteiskunnallisilta näkemyksiltään Järnefelt oli opiskeluaikoinaan innokas fennomaani, mutta siirtyi myöhemmin tolstoilaisuuteen ja kristilliseen anarkismiin”.
”Venäjän vallankumouksen aiheuttaman yhteiskunnallisen kuohunnan levittyä Suomeen Järnefelt kannattajineen toukokuussa 1917 osallistui niin sanottuihin Helsingin kirkkomellakoihin, joiden toisena päähahmona oli anarkisti Jean Boldt. Toukokuun aikana hän piti pappien kiellosta huolimatta helsinkiläisissä kirkoissa kolme puhetilaisuutta,[6] joita oli kuulemassa jopa monituhatpäinen kannattajajoukko.[7] Järnefelt käsitteli muun muassa yhteiskunnallista tasa-arvoa ja pasifismia sekä esitteli omia uskonkäsityksiään.[8] Tilaisuuksissa ilmeni myös levottomuuksia, ja Järnefeltin kannattajia syytettiin väkivallasta. Porvarillinen lehdistö kutsui heitä muun muassa huligaaneiksi, sen sijaan työväenlehdet antoivat tukensa yhteiskunnallisiin epäkohtiin huomiota
kiinnittäneelle kirjailijalle.[6] Lisäksi Järnefelt sai ymmärrystä muun muassa runoilija Eino Leinolta sekä sisarensa Ainon puolisolta Jean Sibeliukselta.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jean_Boldt
”Johan Carl Emil (Jean) Boldt (19. huhtikuuta 1865 Kuopio – 16. toukokuuta
1920 Helsingin maalaiskunta[1]) oli hovioikeuden auskultantti, asianajaja ja toimittaja joka tuli tunnetuksi 1800-luvun lopussa teosofina ja myöhemmin anarkistina.
Boldtia voidaan pitää tolstoilaisena kristillisenä anarkistina, joka oli kiinnostunut muun muassa eläinsuojelusta, kasvissyönnistä sekä rauhanaatteesta. Lakia opiskelleena hän vastusti kiivaasti oikeuden väärinkäyttöä, jota Boldt kutsui valtion pakkovallaksi ja piti oikeuslaitosta rikkaiden etujen ajajana. Hän vastusti myös prostituutiota, joka tuolloin oli Suomessa valtiovallan hyväksymää ja osittain säätelemää toimintaa. Viimeisinä vuosinaan Boldt radikalisoitui vallankumoukselliseksi, jonka toiminta huipentui vuonna 1917 tapahtuneeseen Nikolainkirkon eli nykyisen Helsingin tuomiokirkon valtaukseen.[2]”
”Kesäkuun alussa Boldt kannattajineen kokoontui Senaatintorille päivittäin. Hän yritti myös huonolla menetyksellä perustaa omaa punakaartia vastapainoksi radikaalien sosialidemokraattien ja suojeluskuntalaisten aseelllisille ryhmille. Kesäkuun 17. päivänä joukko Boldtin johtamia anarkisteja valtasi jumalanpalveluksen jälkeen Nikolainkirkon ja alkoi pitää siellä omaa kokoustaan.[9] Boldt puhui kannattajilleen saarnatuolista käsin, kunnes miliisi saapui paikalle ja hajotti kokouksen.[7] Hänen ohellaan valtauksessa oli mukana myös muun muassa pastori Juho Uoti.[10] Boldt vaati puheissaan muun muassa, että Helsingin miljonäärit oli vangittava ja tapettava, että ”kansa pääsisi vapaaksi sellaisista loisista”.[11] Boldt pidätettiin 18 tuntia kestäneen valtauksen jälkeen kirkon tyhjennyksen yhteydessä ja toimitettiin Niuvanniemen mielisairaalaan. Hänen pidätyksensä aiheutti Senaatintorilla rajun mellakan, jossa loukkaantui kolme miliisiä. Boldtin kannattajat jatkoivat Senaatintorilla kokousten pitämistä vielä tämän jälkeenkin koko kesän ajan.[12]”
——————————————————
Edellä esittämäni asiat valaisevat käsitystäni siitä, että kapinan pääasiallisina sytyttävinä toimi ruotsalainen sortovalta säätyvaltiopäivien ajoilta ja ruotsalaisten kaappaaman säätyvaltiopäivien perinyt freudentalistinen RKP suomalaisia halveksivine rotuoppeineen.
Suomalainen historiankirjoitus ei ole oivaltanut syy- ja seuraussuhteita. Odottelisin pätevämpiä tohtorinväitöksiä tästä aiheesta.
Motto:
Pöhkövaivaisuudesta kärsinyt ruotsinkielinen pappissääty loi uskontokielteisen bolshevismin tähän maahan. Bolshevismi johti puolestaan Venäjän sekaantumiseen itsenäistyneen Suomen vallankumousyritykseen. Tämä puolestaan johti saksalaisten tuloon maahamme, joka oli vaarantamaan Suomen riippumattomuutta. Sisäisesti heikentynyt Suomi altisti Suomen Ruotsin valtauspyrkimyksille Ahvenanmaalla ja Pohjois-Suomessa.
Pappissäädyn synnit olivat ylen raskaat ja arkkipiispa Johansson lainasi niille synneille omat kasvonsa.
Kiitos Markku historiatiedosta.
Kapinan oikea syy-yhteys on ehkä tarkoituksellisesti jätetty hämärän peittoon.
En tiedä oikeastaan mitään siitä, miten näistä asioista ajateltiin 1930 -luvulla. Arvelen kuitenkin, että osattiin jäsennellä asioita paremmin heidän keskuudessaan, jotka olivat itse kokeneet vuosikymmenien kehityskulut. Sitten tuli uusi sota, joka toi uudet ongelmat.
Aleksateri kolmas avasi valtiopäivät vuonna 1882. Avauspuhessaan antaa keisari ymmärtää, että säädyt olisivat päässeet sopimukseen kaksikielisyyden lisäämisestä opetuksessa ja suomenkielisten oppikoulujen perustamisesta, mutta A. ei ole niihin suostunut. Joten ilmeisesti ruotsinkieliset eivät hanketta kyenneet estämään. Tästä näytteestä ei ilmene, minkä verran ruotsinkielisillä säädyillä oli ollut tahtoa estää suomenkielisiltä oppikoulutasoista opetusta.
Vielä viime vuosisadalla RKP kuitenkin jarrutteli suomenkielisen korkeakoulutuksen järjestämistä.
Keisarin tai oikeammin Suomen suuriruhtinaan nihkeydestä huolimatta perustettiin yksityisrahoitteisia suomenkielisiä oppikouluja.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/36816?page=1
Tarkemmin ottaen, ei suuriruhtinas myöntynyt perinpohjaiseen uudistamiseen, vaan jätti oman esityksensä asiasta, jonka sisältö ei avauspuheesta ilmene.
Ei myöskään ilmene sitä, olivatko eri säädyt harjoittaneet omaa diplomatiaansa suuriruhtinaan suuntaan esittäen näkemyksiään asiassa.
Ainakin eräs kenraalikuvernööri oli ehkä ”Suomessa asuvien ruotsalaisten” eli finländareitten taholta tullut vakuutetuksi, että maan suomenkieliset ovat täysiä tolvanoita.