https://asiakas.kotisivukone.com/files/kansanaani.kotisivukone.com/kansanaani-1-2018.pdf
Sergei Skvortsov:
Kirjoittaja on toisen venäläisen kommunistipuolueen pääsihteeri
Venäjän presidentinvaalit – Grudinin vaiko Putin?
Menneinä vuosina olen kirjoittanut Kansan ääneen lukuisia artik- keleita Venäjän vaaleista ja ni-mittänyt niitä ”imitaatiovaaleiksi” eli vaaleiksi, jotka eivät ratkaise mitään. Tänä vuonna tilanne on muut- tunut ja ensimmäisen kerran viimeisten 25 vuoden aikana presiden- tinvaalit ovat saaneet kilpailuluonteen.Nyt Vladimir Putinin päävas- tustajana on maltillisen vasemmistopuolueen ehdokas. Tätä puolu- etta nimitetään hieman harhaanjohtavasti Venäjän Federaation kommunistiseksi puolueeksi VFKP (muista ehdokkaista en kirjoita – heidän osanottonsa ei ole erityisen oleellista). Kuten olen jo aiem- min korostanut, kiristyneen sosiaalisen jännityksen oloissa viran- omaisten on pakko laskea välillä kasautunutta höyryä ulos, mihin tarkoitukseen sopivat hyvin myös ”suhteellisen rehelliset vaalit”.
Grudinin VFKPn ehdokkaaksi
Yllättäen Gennadi Zjuganovin asemesta, joka ehti jo itse asiassa ilmoit- tautua VFKPn presidenttiehdokkaaksi, sellaiseksi kohosikin Lenin-sov- hoosin johtaja Pavel Grudinin (sovhoosi oli valtiontila ennen ko.laitosten yksityistämistä). Sitä, että Grudininin asettamisesta ehdokkaaksi oli so- vittu viranomaisten kanssa, en epäile yhtään, tuntien hänen ja VFKPn väliset suhteensa. Nähtiin myös ihmeellinen tosiasia, että joulukuun lo- pussa Grudinin oli saanut osakseen suurta huomiota liittovaltion kaikilla TV-kanavilla, joiden edustajat VFKPn erään johtohenkilön lausuman mukaan melkeinpä tappelivat oikeudesta näyttää Grudininia TVssä.
Mutta jo tammikuun alussa kaikki muuttui. Kuin käskystä ja valtion tie- dotusvälineissä alkoi mahtava Grudininin vastainen propagandakam- panja. Kävipä vielä niin,että epävirallisten mielipidekyselyjen tulosten mukaan Lenin-sovhoosin johtajan kannatus, ilman vaalikampanjan käynnistymistä, oli jo reaalisesti yllätten 25-30 % ja hän kohosikin ainoaksi Putinin vakavaksi haastajaksi.
Luulen.että alussa viranomaiset ajattelivat liki seuraavaan tapaan. Jouk-koprotesteilla uhkailevan Navalnyin vaara torjutaan pitkäjännitteisesti, koska Grudininin ilmestyttyä vaalit menettävät farssin luonteensa – näyttämölle asettuu arvovaltainen ja arvostettu ihminen, koska em. Zjuganovia ei enää noteerata oikeaksi oppositiomieheksi.
Toisaalta Grudinin ei tulisi koskaan muka saamaan paljoakaan ääniä ja siitä syystä hän olisi valtiovallalle turvallinen ehdokas.
Grudininia ei tunneta vielä. Esimerkiksi liittovaltion tasolla hän on hyvin vähän tunnettu ja sitä paitsi kaupunkilaiset eivät lähde tukemaan maa- laista. Tämän ajatuksen lausui mm. Moskovan Kaiku-radioaseman pää- toimittaja Aleksei Venediktov. Ja viimein vaalien tulosten ”täsmennyk- sen” jälkeen VFKP ei tulisi varmastikaan järjestämään protesteja.
Kokonaisuudessaan tällainen harjoitteluvastustaja tuntuisi sopivalta. Mutta kuten venäläinen sananlasku sanoo ”paperilla oli kaikki sileää, mutta kun unohdettiin rotkot”. Näin esimerkiksi erään sovhoosin johtaja nousikin Valko-Venäjän presidentiksi ja siellä maalaisväestö oli enimmillään 30 % koko maan väestöstä.
Olen viime aikoina keskustellut tilanteesta eri alueiden ihmisten kanssa. Osa näistä on ollut kommunistisesta ideologiasta kaukana olevia hen- kilöitä. Monet ovat ilmoittaneet äänestävänsä Grudininia. Yleensä to- dettiin, että hän on rauhallinen, esittää järkeviä asioita ilman hysteriaa ja muistelee lämmöllä Neuvostovallan aikaa. Mitä tulee häntä vastaan suunnattuun kampanjaan, niin sen vaikutus on kahdenlainen. Eräät ihmi- set uskovat kuitenkin viranomaisiin, mutta mielestäni kampanjasta Gru- dininille on enemmän hyötyä kuin haittaa.Esimerkiksi aivan hiljattain keskustelin erään maallikon kanssa, jonka kotona ei ole verkkoyhteyk- siä. Hän tuki kuitenkin kaikin voimin Grudininia, josta oli saanut tietää liittovaltion TV-kanavien kriittisistä ohjelmista. ”Jos häntä haukutaan niissä, niin silloin on kyse ansioituneesta ihmisestä” ja tämän ajatuksen olen kuullut useammaltakin ihmiseltä. Vastakampanjaa lievennettiin Moskovassa eivät sattumalta ole kiertäneet huhut siitä, että Valtion- duuman eli parlamentin alahuoneen puhemies olisi vaatinut Grudininin vastaisen kampanjan lieventämistä sanomalla, että jos kampanja jat- kuu,niin Grudinin saattaa voittaa jo ensimmäisellä vaalikierroksella, kos- ka antimainos on myös mainosta. Onko totta vai ei, mutta todellakin TV-kanavilla Grudininia haukutaan nyt huomattavasti vähemmän.
Valitettavasti myös törkeyksiäkin tapahtuu edelleen. Grudininin-vastai- nen parjauskampanja on siirtynyt lähinnä verkkoon ja painettuun sanaan.
Grudinin yritetään irrottaa vasemmistovalitsijoista kertomalla, että hä- nen ohjelmansa ei ole kommunisti-nen ja yleensäkään hän ei ole kom- munisti, vaan päinvastoin riistäjä. Mielenkiintoisinta on se, että äänek- käimmin tästä pauhaavat selvästi antikommunistiset lehdet. Ensin hän- tä nimitettiin jopa oligarkiksi, mutta sitten ilmeisesti tajuttiin, että Venä- jällä liian moni ihminen käsittää, että Grudinin, hänen muka omistamien miljardien ruplien johdosta, ei voi olla oligarkki – siihen tarvittaisiin miljar- deja euroja.Tai ehkä oman osansa näytteli varapääministeri Dvorkovičin hupaisa lausunto siitä, että nyky-Venäjällä ei ole enää oligarkkeja – on vain sosiaalisesti vastuullisia liikemiehiä.
Grudinin puolusti sovhoosiaan 1990-luvulla Venäjän maatalouslaitokset määrättiin yksityistettäviksi ja siksi myös Grudininin johtama Lenin-sovhoosi ei voinut pysyä valtion omistuksessa.Ja jos Grudinin tahtoi py- syä edelleenkin talouden johtajana, hänestä oli pakostakin tultava liike- mies ja vieläpä menestyvä sellainen, olihan hänen tukenaan työntekijät. Ja jos hän ei olisi keskittänyt käsiinsä osake-enemmistöä, niin talous olisi pirstaloitunut ja vieläpä täysin laillisin perustein.
Juuri näin kävi kaikille muille Moskovan lähitienoon kolhooseille ja sov- hooseille. Niiden johto ei pystynyt torjumaan gryndereiden rahakkaita tarjouksia (Moskovan lähitienoon maa oli kallista) eikä myöskään laitoskaappauksia. Grudinin pystyi.
Hän ei myynyt itseään,osoitti poikkeuksellista lujuutta ja loistavaa dip- lomaatin lahjakkuutta sekä näiden tuloksena pystyi puolustamaan ta- louttaan. Näin ollen menestyksellisen Lenin-sovhoosin itse olemassa- olo on jo sinänsä painava peruste Grudininin puolesta ehdokkaaksi Venäjän presidentin virkaan.
Useilta ehdokkailta puuttuu tarvittava työkokemus. Mutta tietenkään pelkkä periaatteellisuus ja kyky rakentaa suhteita eivät presidentille rii- tä. Tarvitaan myös maan tilanteen tuntemusta, pätevyyttä ja yritystai- toa sekä kykyä työskennellä muiden ihmisten kanssa. Niinpä Putinia lu- kuunottamatta muilla ehdokkailla ei ole erikoisempaa työkokemusta ja Putininkin kokemus on pääosin kielteistä. Huomattava osa väestöstä arvioi kuitenkin hänen ulkopolitiikkansa pääosin myönteiseksi, mutta se johtuu yksinkertaisesti tiedon puutteesta – tosiasiassa ulkopolitiikassa on viime vuosina koettu enemmän vastoinkäymisiä kuin saavutuksia.
Mitä tulee taas Grudininiin,niin juuri hänellä on menestyksellisen johtami- sen kokemusta.Voin varmuudella jopa sanoa,että ottamalla huomioon kaikki näkökohdat, jotka pakottivat Lenin-sovhoosin johtajan Grudini- nin elämään pysyvästi kuin tulivuo ren päällä, tämä kokemus on poik- keuksellisen laaja ja ylittää merkittävästi yhden talouden puitteet. Poik- keuksena muiden ehdokkaiden enemmistöstä (ja aivan varmasti Puti- nista) Grudinin tuntee erinomaisesti reaalielämän – vaikkapa siksi, että asuu samassa talossa työntekijöittensä kanssa ja käy päivittäin tarkas- tamassa sovhoosin kaikkia osa-alueita. Ja tie tenkin sovhoosin johtaja tuntee talousasiat omasta kokemuksestaan. Olen jo pitkään seurannut hänen puheitaan ja haastatteluja ja minusta tuntuu, että hän todellakin puhuu järkeviä asioita ja näkee tuolloin tilanteen ei vain sovhoosin pers- pektiivistä,vaan myös globaalisti.Mm.taloustieteilijänä panin tyydytyk- sellä merkille, että hän osaa paljastaa valheellisen tilastopolitiikan.
Tuleeko kommunistien tukea Grudininia?
Kokonaisuudessaan sanoisin, että hän on erinomainen ja jopa paras kai- kista olemassa olevista presidenttiehdokkaista. Mutta kannattaako kommunistien tukea häntä?
Sekä porvarillinen propaganda että eräät vasemmistolaiset toverini sa- novat, että hän ei ole kommunisti eikä hänen ohjelmansa ole kommunis- tinen ja siksi häntä ei voi tukea. Eräät jopa kehottavat boikotoimaan nykyvaaleja.
Pavel Grudinin ei todellakaan ole minkään kommunistisen järjestön jä- sen, ei myöskään VFK-Pn, jonka ehdokkaana hän esiintyy. Mutta eihän Allendekaan ollut kommunisti. Ja oliko tästä syystä kieltäydyttävä hä- nen tukemisestaan? Ei, vaan kun kysymyksessä on vasemmistovoi- mien yhteisehdokas (kuten nyt tässäkin tapauksessa), niin silloin on tarkasteltava hänen persoonaansa ja ohjelmaansa eikä puolueväriään. Pavel Grudininin persoonasta olemme jo puhuneet ja puhumme myös jatkossa, mutta tarkastelkaamme nyt hänen ohjelmaansa. En ryhdy seikkaperäisesti erittelemään tätä ohjelmaa, koska se on vasemmisto- voimien yhteisen ehdokkaan klassinen ohjelma: avainalojen kansallista- minen ym.Niille,jotka pitävät ohjelmaa vähemmän radikaalina, ehdottai- sin luettavaksi Vladimir Leninin artikkelin ”Uhkaava katastrofi ja miten taistella sitä vastaan”, joka on kirjoitettu syyskuussa 1917. Siinä esitet- tyjä toimenpiteitä voidaan tuskin nimittää radikaalimmiksi kuin nyt Grudininin ohjelmaa.
Kuten samainen Lenin on moneen kertaan todennut, ei saa harpata tiettyjen vaiheiden yli.
Olen vakuuttunut siitä, että Grudininin ohjelma vastaa kokonaisuudes- saan nykyaikaa. Jotain voidaan aina lisätä tai tarkentaa, mutta koko- naisuudessaan ohjelma vastaa aikaamme. Ja se, joka yrittää saada kaiken ja heti, ei saa tavallisesti yhtään mitään. Mutta tuleeko Grudinin täyttämään ohjelmansa presidentiksi valitsemisensa jälkeen? Sellaisia ajatuksia on aika monilla ja niistä ovat eri mieltä myös eräät läheiset aatetoverini.
Grudininilla on näyttöäValitettavasti en voi lähteä antamaan 100 % ta- kuita Grudininista, mutta olen sitä mieltä, että todennäköisyys hänen kieltäytymisestään täyttää velvollisuutensa on aika vähäinen. Toisaal- ta suuren osan siitä, mitä on kehitelty ohjelmassa, hän on esittänyt jo kolme ja kymmenenkin vuotta sitten, jolloin tuskin ajatteli kamppailua presidentin virasta.
Hän on myös omakohtaisesti kokenut kaikki esittämänsä ongelmat.
Toisaalta taas Grudininin monivuotinen taistelu Lenin-sovhoosin puo- lesta,kun hän olisi voinut myydä itsensä monta kertaa ja varmistaa itsel- leen varakkkan elämän, puhuu siitä, että yhteiskunnan edut eivät ole hä- nelle samantekeviä.Mutta avautuuko hänelle edes teoreettinen mah- dollisuus toteuttaa ohjelmansa käytännössä eli pystyykö hän kohoa- maan presidentiksi? Kremlin hovin sosiologit väittävät, että Grudininin kannatus olisi muka 7% ja Putinin 70 % ja näin ollen vaalien juoni olisi vain se, kuka sijoittuu toiseksi – Grudinin vaiko Zhirinovski. Mutta todellisuudessa asia ei ole näin.
Kannatus on ilmeisen korkea
Moskovan Kaiku-radioaseman päätoimittaja, se sama mies, joka kuu- kausi sitten sanoi, että suurkaupungit eivät kannata Grudininia, väittää nyt, että Moskovassa hänen kannatuksensa on 25 % ja Putinin 44 %.
En tunne näiden tietojen lähdettä, mutta minun eikä ainoastaan minun havaintojeni mukaan ne ovat aika lähellä totuutta ja jopa jonkin verran arvioitu alakanttiin Grudininin kannatusta. Maaseudulla (ainakin eräillä alueilla) tämä luku on vielä korkeampi.Tunsin sen täydessä mitassa oma- kohtaisesti, kun muutama päivä sitten minua alkoi agitoida Grudininin puolesta taksikuski Krasnodarista, nuori mies, joka ei tunne Neuvosto- vallan vuosia. Voidaankin rohkeasti väittää, että Lenin-sovhoosin johta- jan kannatus ylittää merkittävästi perinteisen vasemmistolaisen ja kan- sallis-isänmaallisen äänestäjäkunnan rajat. Grudininia pidetään ainoana Putinin todellisena vaihtoehtona.
Näin ollen VFKPn ehdokas kerää paljon ääniä,joiden teoreettisesti pitäi- si riittää toiselle vaalikierrokselle.Mutta näin käy vain siinä tapauksessa, että äänet lasketaan rehellisesti, mikä ei ole lainkaan luonteenomaista Venäjän vaalijärjestelmälle.Tunnusmerkkejä valmisteilla olevista joukko- mittaisista vaalivilpeistä on havaittavissa jo nyt. Jokaisen vakituiselta äänestyspaikaltaan vetäytyvän valitsijan puolesta vaalijärjestelmä mahdollistaa äänestämisen kymmeniä ja jopa satojakin kertoja eri puo- lilla maata ja itse paikan päällä siitä ei kukaan saa edes tietää. Tilanteen järjettömyys poliisin voidessa poistaa vaalitarkkailijoita äänestyspai- koilta on viimeinkin tajuttu myös Venäjän eliitin joukossa ja nyt samoihin tuloksiin pyritään tiedotuksen avulla.
Tarvitaan joukkoliikettä
Tietysti vaalien tulokset saattavat kuitenkin osoittautua olevan lähellä todellisuutta,mutta sitä varten äänestyksen vaihtoehtoisen ehdokkaan puolesta olisi oltava todella joukkomittaista ja samalla myös eliitin osalta voimakas pettymys Putinia kohtaan. Kuten historia osoittaa, tällainen on todellakin mahdollista.
Vuonna 1988 Chilessä pidettiin kansanäänestys Pinochetin valtuuksien jatkamisesta. Diktaattori oli hallinnut maata jo 15 vuotta ja häntä pidet- tiin ainoana mahdollisena johtajana, vakaan tilanteen symbolina. Kaikki tiedotusvälineet olivat hänen käsissään ja oppositio oli nujerrettu fasis- tiseen tapaan – ihmisiä pidätettiin kaduilla ilman oikeuden päätöksiä ja piestiin kuoliaiksi vankiloissa.Kokonaisuudessaan ottaen Chileen verrat- tuna nyky-Venäjän tulisi olla porvarillisen demokratian malliesimerkki.
Ja kuitenkin Pinochet hävisi Chilen kansanäänestyksessä.Mutta jos tyy-tymättömyys Putinin hallintoa kohtaan eri yhteiskuntakerroksissa ei olekaan vielä saavuttanut sellaisia mittasuhteita, niin järjestelmä on jo kärsinyt historiallisen tappionsa ja tämän toteutuminen on vain lähitule- vaisuuden kysymys.Putinilla ei ole kovinkaan paljon todellisia kannatta- jia ja suurin osa heistäkin hyväksyy ainoastaan hänen ulkopolitiikkansa – sisäpolitiikan romahduksesta kukaan ei enää viitsi edes väitellä.Valtaosa niistä, jotka todella ovat äänestäneet Putinia tai yksinkertaisesti jättä- neet äänestämättä, ovat vilpittömiä ihmisiä,joiden mielestä Putinille ei ole ollut vaihtoehtoa.
Lenin-sovhoosin johtajan marssittua poliittiselle kentälle ei entiseen tapaan voida enää ajatella. Eräät ihmiset saattavat pitää häntä vaihto- ehtona, toiset eivät pidä, mutta nyt on kuitenkin mieletöntä kieltää vaihtoehdon olemassaolo.
Maan kohtalo saatetaan ratkaista juuri nyt ja olen tietenkin tässä taistelussa täysin rinnoin Grudininin puolella.
NKPn keskuskomitean ensimmäinen (pää-) sihteeri
PS: Niille äänetsäjille, jota haluavat flirrtiä EU:n kanssa, on tarjolla toisen polven hippupoliitikko, toimittaja ja malli, siia mediapersoona Ksenija Sobčak:
AP Photo/Alexander Zemlianichenko
Artiom Geodakyan/TASS
Ruslan Roshchupkin/TASS